Mennyttä

Sitä kun aina miettii ja puhuu/kirjoittaa tulevaisuuden suuria suunnitelmia, niin välillä on varmaan hyvä palailla mennyttä kohti ja sen yli... Jotta saa taas lisää aikaa tulevaisuutta varten. Eiku, eihän sitä ajanottoa voi pysäyttää tai peruuttaa. Kilpailu on käynnissä ja jos liike pysähtyy, niin sanonnan mukaan menettää aikaa.

Olipa kerran oravapolkukoulu - en muista mtn.

Suunnistusoppi on varmaan kyllä jäänyt mieleen. Olihan mulla jo sellainen vuosi toissa kesänä, että yli 10min virheitä ei tullut ollenkaan, jos vähän valehdellaan.

Just ny muuten tulee telkusta joku "täysillä tutkaan" sarja. Riikka avasi telkun ja näin tekstityksen: " Enkös sanonut, että naisista on vain harmia" (en muista enää tarkkaa käännöstä, mutta idea varmaan tuli selville). Että jaahas.

Enpäs nyt muista kun yritän muistaa. Noni, nyt pätkii jo. Ja jatkuu... Ai että se noin H13-H14 sarjan KRV:n päivän voitto oli lähellä!!! Tapahtui muuten vuonna 2004, jolta ajalta ei löydy enää tuloksia!?! 2002 ja 2003 kyllä löytyy, mutta ei vuodelta2004. Kim Fagerudd voitti miesten eliittisarjan ja silloisella nimellään Salla Sukki naisissa. 2. tai 3. päivänä tein ainoastaan yhden virheen. Kestoltaan se oli noin 10 minuuttia. Hävisin kärjelle sinä päivänä muistaakseni hieman alle 8 minuuttia. Oma päänikin tajusi, että voi elämän kevät, se voitto oli llähhel. Myöhemminhän, vuonna 2009, saavutin pitkään tavoitellun KRV:n päivävoiton, kun jalka liikahti ja pää toimi yhteiseen tahtiin. Enpä tiedä, miksi arvostan KRV:tä niin paljon, mutta ehkä sen rastiviikon monipuolisuus (myös lomaviikko ym...) on yksi avaintekijä tähän asiaan.

Joo'o. Niinpä niin. Lapsuudessa tuli yleensäkin voitettua yyber-kovalla juoksuvauhdilla kaikki kilpailut. RR-sarjassa kilpailtiin Hequn kanssa tasapäisesti. Päädyimme "kiistelyiden" kautta sovintoon eli voitamme kisat aina vuorotellen. Aiai sitä aikaa... Avoimelle siirryttäessä homma ei enää toiminut. Nykyään sarjan kärkipäässä keikkuu jotkut MUUT uusmaalaiset (lähinnä tarkoitan niitä NYKYÄÄN KAHTA sini-viher-valkopaitaista heeboa, mutta en kuitenkaan unohda mainita keltapukuisia Rajamäkeläisiä), Hämeen asukit, V-S:n porukat, joitakin keskisuomalaisia, ruotsinkielisiä seuroja edustavat, myös Lapin alueelta tulevat + kaikki muut, joita en maininnut, mutta tuntevat/tietävät kuuluvansa tähän joukkoon.

Pohjois- tai Keski- tai Itä-Uudeltamaalta (miten haluatte) on kuitenkin nousemassa uudistunut eli freessi keltavihreiden metsänhalkojien epämääräinen joukko, joka varmasti nostaa edustamansa hirvenvaakunakunnan korkealle maailman tietoisuuteen, esimerkiksi kevään 10milassa. Nyt meni kyllä liikaa tulevaisuuteen. Vaihetaas aihetta!

Joo. Noi ikävuodet 12-18 oli varmaan sellaisia "leirivuosia". 12 vuoden iässä en harjoitellut, mutta menestyin -> 14-vuotiaana menestyin, mutta en harjoitellut -> 16-vuotiaana en harjoitellut, enkä siis pärjännytkään -> 18-vuotiaana tapahtui naksahduksia päässä, joiden avulla saavutin mm. yksittäiset "piikit" kuten Sm-mitalin, KLL-viestivoitot (2) D-sarjassa peräkkäisinä vuosina(!!!!) sekä paljon muuta, mitä ei tule nyt mieleen. Nuor-Tapsan psyyke oli pelkistetysti sanoen ihan jossain muualla, kuin urheilussa. Tai se oli urheilussa, mutta se oli urheilun kautta tulevassa hauskanpidossa. Ehkä tämä voidaan muotoilla ajaksi, jolloin sain rakkauden lajiin, koska en muista saaneeni sitä vielä 10-vuotiaana (tiedoksi, en usko rakkauteen ensisilmäyksellä :D). Olihan siellä Leimauksia ja pari Turnaustakin välissä. Roolini seurassa vaihtui opetettavasta opetettavaan ja kuitenkin myös päinvastoin, sillä vaihdos tapahtui myös nuoresta edustusryhmäläiseen.

Joho. Pitää kohta venytellä ja hieroa jalat taas auki. Huomenna voi sitten kuvitella juoksevansa. Eli vedän "lyhyen yhteenvedon" tähän loppuun.

Eilisestä tähän päivään siis. Näen tulevaisuuteni erittäin valoisana. Edelliseen <- myönnän olevani inhimillisen itserakas. Urheilu on jättesuuri osa elämääni, enkä näe motiivia siihen, että sen pitäisi haihtua pois ympärilläni leijuvasta miljööstä (voi vitsi mietin tota miljöö-sanaa varmaan 10 minuuttia!!!). Suunnistus on suuri intressanttini ja olen motivoitunut harjoittelemaan - ainakin oppimaan harjoittelusta. Itsensä kehittäminen niin ihmisenä kuin myös urheilussa on erittäin merkityksellistä. Suunnistus on siltä kantilta ajateltuna hyvä urheilulaji, sillä "tärkeintä, mitä ihminen voi oppia, on oppia suunnistamaan" (moni on sanonut tuolla tavalla).

Njääh, mitä tässä enää kirjottelen. Loppui juuri motivaatio kirjoittaa ja sitten yritin ettiä sivistyssanakirjasta kivoja sanoja... Rustaan sitten oikein hyvä tekstin kun jaksan keskittyä. Päätän tämän jutun tähän toteamalla sen, jonka sisäistäminen psyykeeseeni on intentionani aina yrityksen onnistumiseen asti. Lyhyt virke menee näin: "Olen paras". Aikarajana toimii seuraava viestikilpailu.
LOPPU - TM