tapsarttu

Olipas hubaa eilen. Kävin nimittäin Artun kanssa suolla vaeltamassa. Pitkäkestoisen treenin pääideana ja -tavoitteena oli saada lajinomaista voimaa jalkoihin ja tehdä muutenkin peruskestävyyslenkki. Jossain vaiheessa etenimme kädet puuskassa. Toisaalla taas päätimme ryömiä, kun ei muuten meinnannut eteen päin päästä. Joskus teimme koloja hiirulaisille, joskus kiipesimme puissa. Hauskaa kaikin puolin.

Loppulenkistä teimme avoimella alueella muutamia vetoja. Kilpailualueella lumeen upposi poikkeuksellistakin enemmän. Veto-osuuden loppuun pidettiin vielä yhteislähtökisa (matka noin 50m) seuraavin demokratian asettamin säädöksin.

Sääntö numero yksi: Ei naureta
Sääntö numero kaksi: Lumeen uppoaminen on pakollista

Kesken vedon päädyimme kummallisesti avoimeen painiotteluun... Epäselvyyksien rajamailla toteutettu kisa loppui ajallaan, kilpailun voittajasta ei kuitenkaan jäänyt epäselvyyttä. (Varmistukseksi nyt kuitenkin tosettakoon, että kilpailun voitin minä.)

10milaan on aika noin kuukausi, joka on jo todettu muutamaan otteeseen tällä sivustolla. Silja-rastit pidetään ensi kuun puolessa välissä, ja siellä ainakin itse avaan kisakauden. Kovavauhtisen suunnistuksen lisääntyessä pyritään tavallisesti optimoimaan reitit, poistamaan pienetkin virheet ja käyttämään omia vahvuuksia. Tärkeää on erityisesti juoksureittien optimoiminen ja virheiden poistaminen. Miten tämä käytännössä toimii? Siitä näyttöä Valmennuksellisesta esimerkistä Vaajakosken terän kotisivuilta.