Kaamasmukasta Tievatuvalle

Reenireissu lapissa (tai kaamasmukkalaisten mielestä Saariselkä ei ole enää lappia) huipentuu kolmanteen viikkoon Saariselän Tievatuvalla. Valtava kiitos hierojakaverini Eevalle ja hänen suvulleen (=kaamasmukkalaisille) kahdesta ensimmäisestä viikosta! Treeni sujui mainiosti ja tulihan siinä opittua saamelaista kulttuuriakin jonkin verran. :)

Lauantaina kävin alkupäivästä seuraamassa Ivalon Watercross-tapahtumaa, jossa porukka ajoi kilpaa moottorikelkoilla - vedessä. Öö, että semmosta. Alustavalla viikolla joku oli kelkkaillut maailmanennätyksen (matka) samassa lajissa.

Aika äänekäs video. Tuolla silmukka-radalla yli puolet moottorikelkoista jäi veteen. Kuskit eivät hallinneet mutkaa, kun yrittivät kääntää liian tiukasti.

Sitten tein lajivoimatreenin juoksemalla tunturin huipulle ja takaisin.

Sunnuntai oli pyhäpäivän ominaisuudessaan pyhitetty ... vaellukselle. Käväisin vajaassa kahdeksassa tunnissa kurkistamassa Kevon kanjonin eteläisimpiä jyrkänteitä. Joskus vielä vaellan sen kanjonin läpi. Vaelluksella tuli vastaan aika mukavasti pikkuporoja ja yksi hirvi, mutta ei karhua, vaikka sellaista odottelin. Maanantai olikin kevyt päivä mustikoita kerätessä ja venhettä soudellessa. Maanantaina tuli juostua myös pieni pätkä hiekkapolkua paljain jaloin. Se treenimuoto olisi pitänyt ymmärtää ottaa käyttöön heti ekana päivänä, oli nimittäin sen verran hyvä meininki. Pehmeässä, mutta ei kuitenkaan upottavassa sannassa oli mahtavaa juosta. :) Etelä-Suomessahan vastaavia polkuja ei löydy, ja toisaalta, lasinsirpaleita löytyy joka paikasta.

Saavuin Tievatuvalle eilen tiistaina. Tänne päästyäni kävin suunnistamassa kuntorastit Kiilopäällä. A-rata + 9km juoksu toimii tällä hetkellä minulle pitkänä lenkkinä. Jutustelin Tievan väen kanssa vähäisen, ja tajusin, että täällä on oikeastaan kaikki, mitä urheiluun tarvitsee. Jossain vaiheessa iltaa tuli sellainen JES!-fiilis. Nythän täytyy olla onnellinen! :D

Kaikille siis tiedoksi, että Tievatupa tarjoaa tämän leiriviikon. ISO kiitos! 

Kohta väännetään mäkivetoja!!!

Taas

Hej!

Jatkuu taas.

Tiistaina suunnistin Ivalossa kuntorastit. Jännä muuten, että täällä pohjoisessa lähtee yli 120km päähän kuntorasteille. Ei tulis etelässä mieleenkään ajella esimerkiksi Mäntsälästä Karjaalle asti kuntsareille. Kaikki lienee siis suhteellista.

Kuntorastien 5,1km sujui mallikkaasti. Lyhyesti analysoiden jokainen rastiväli merkittäisiin sarakkeisiin hyvä, erinomainen tai täydellinen. Viimeisimmän tapauksessa parempi aika olisi tullut vain juoksemalla rastiväli toiseen kertaan tai jos joku toinen olisi omalla tekemisellään auttanut sujuvuutta. Hyvin toimi pää, sitä ei tarvinnut miettiä.

Myös kroppa oli hyvän tuntuinen kisavauhtisessa rypistyksessä. Terävin vire puuttui, mutta kunto tuntui selkeästi nousseen, eikä väsy kerennyt tulla pahasti puseroon reilun puolen tunnin setissä. Vyssiikka tuntui siis juuri siltä, miltä tällä hetkellä pitääkin. Bra!

Parin viime päivän aikana kokonaisuus on ollut kevyempää kuin ekalla viikolla, mutta hyvää ja laadukasta settiä kuitenkin. Eilen illalla oli hieronta, ja tänään sitten lepo, huomenna mennään taas!

Yötön yökin loppuu näinä päivinä, tai loppui jo - en tiedä, ja nyt odotellaan iltojen pimentymistä. Ehkä jossain vaiheessa klo 22.00 saattaisi nukuttaa. Ehkä se on merkki siitä, että valmistautuminen kohti SM-yötä voi todella alkaa.

Öitä siis.

Två veckor kvar ja elämä vaan jatkuu

Viikko on takana, kaksi edessä Lapin reissusta. Mielenkiintoista kyllä, elämä se sitten vaan jatkuu, vaikka meikäläinen palaa Etelä-Suomeen.

Lauantaina tein vaellustreenin. Vajaa 7h setti sujui mukavasti reitillä "Muotkatuntureille (tai edelleen yhdelle niistä) ja takaisin". Matkaseuraa tarjosivat muutamat linnut ja eteläsuomalaisittain nätit maisemat.

Pohjoista juoksualustaa. Pärjääkö tartan tai mondo tälle?

Vaelluksen korkein huippu oli tässä. Aurinko lämmitti. 

Yhden pienen joen yli sain kahlata. Aika kylymää vettä.

Sunnuntai sisälsi kattoon tuijottelua ja tunnin ulkoilut. Tänään maanantaina taas mieltä ylentävä 1,5h juoksu (viikon pitkä). Tää kroppa oikeesti toimii! Huomenna otan koneesta irti tehoja paikallisilla kuntsareilla. Ja näillä näkymin keskiviikkona on sitten tiedossa kevyt päivä. Muutaman treenipäivän jälkeen on mahdollista, että jossain la-su-ma-ti akselilla löytyy pari peräkkäistä kevyttä päivää, mutta katsellaan ja kuulostellaan.

Syksyn kisakalenteria olen silmäillyt jo muutamaan otteeseen. Seuraavan kerran olen viivalla AM-kisoissa pitkällä matkalla. Sitten suorituskyky alkaa tehotreenin ja keventelyn myötä nousemaan, ja on huipussaan justiinsa SM-yössä - lyhyesti ilmaistuna. AM-pitkällä ei varmasti vielä kulje jos ja kun seuraavat kaksi viikkoa menee tuubiin.

Jatkuu.

Utsjoki kuulee

Muutama päivä on nyt reenailtu pohjoisessa, ja hyvin menee!

Näillä kuitenkin mennään.

Maanantaina matkapäivän jälkeen tuli tehtyä kevyttä treeniä. Tiistain pitkä lenkki - tai siis 1,5h juoksu - oli yksi tämän vuoden parhaista. Eikä läheskään vuoden ensimmäinen pitkä treeni, vaikka joku saattaisi niin uskoa! Keskiviikkona täytyi levähtää, ja eilen torstaina juoksin suunnistusvetoja tunturin rinteessä, enimmäkseen alamäkeen. Suhteellisen pikkutarkassa, kivikkoisessa ja paikoin peitteisessäkin rinteessä suunnistus PITI olla edessä, jos halusi pysyä kartalla. Viidestä 5-7min suunnistusvedosta selvitin kolme hyvin, mutta kahdessa putosin kartalta kokonaan. Tänään oli taas vähän vässykkä meininki, mutta huomenna kroppa rullannee jo hyvin, kun lähden valloittamaan Muotkatuntureita. Niitä taitaa vaan olla aika monta, joten en kaikkia yritäkään huiputtaa - ainakaan yhden vaelluksen aikana.

Suunnistusvetojen maastoa rinteen yläosasta

Perustukikohta sijaitsee tällä hetkellä Kaamasmukassa. Karigasniemellä ja Norjankin puolella olen käynyt jo pari kertaa ja se suunnistustreeni tunturin rinteessä järjestyi Utsjoen kylällä. Oikeastaan kylä mikä kylä, Utsjoen kunnassa ollaan kuitenkin.

Tällä hetkellä vaikuttaa siis hyvältä. Jalat ovat terveet ja eka viikko on muodostumassa rasitukseltaan sopivaksi. Poro ja lakka (tai täällä päin hilla) maistuu hyvälle!

Vuokatinvaaralta kohti pohjoisen jänkiä

Viimeiset kaksi viikkoa olen elänyt MM-huumassa. Heinäkuun alun vietin Tsekissä nuorten MM-kisoja seuraten ja suomalaisia nuoria kannustaen. Nyt kulunut viikko sujui kauan odotetuissa kotikisoissa. Aijai tätä suunnistusturistin elämää!

Nuorten kisoissa henkilökohtaiset MM-mitalit eivät olleet kaukana! Valmentajakoulutuksen puitteissahan meikäläinen siellä liikuskeli ja nyt voin todeta olevani yhtä arvokasta kokemusta rikkaampi. Kisojen seurannan ohella suunnistimme toki itsekin ja saimme pintaraapaisua tsekkiläisiin maastoihin. En olleenkaan ihmettele, miten joku voi syttyä ulkomailla suunnistamisesta! Oli miten paljon kivikkoa tai puskaa tahansa, niin on se vaan sairaan siistiä! J

Tsekistä tulin jonain keskiyönä ja seuraavana aamuna auto hurahti kohti Vuokattia, MM-kisoja ja rastiviikkoa. Itse rastiviikolla suunnistin pari kuntsarirataa ja muuten seurasin kisoja. Suomelle vaan ropisi mitaleja! Mielenkiintoista on kyllä se, että enää Suomen suunnistus ei välttämättä tarkoita ulkopuolisille pelkästään Minna Kauppia, vaan ehkä jotain isompaa kokonaisuutta. Oli aikas huikeeta nähdä Suomen maajoukkue noin hyvässä vedossa. Viikon tarjoamat fiilikset ja onnen tunteet kantavat vielä pitkälle.

Samaan aikaa useiden muiden positiivisten tunteiden keskellä nautin tunteesta, jota lienee turha ruveta suuremmin selittämään: ”Vielä jonain päivänä minäkin”.

Pari sekuntia jälleen tätä asiaa pohdittuani totesin, että ei tässä nyt ole muuta keinoa päästä noihin karkeloihin, kuin vain olemalla parempi. Ja paremmaksi pääsee harjoittelemalla. Ja treeniä, erityisesti suunnistajan näkökulmasta, lienee hyvä tehdä välillä muuallakin kuin Mäntsälässä (pätee varmasti kaikkiin suunnistajiin). Niinpä siirryn muutaman (tai aika usean) poronkuseman verran pohjoiseen, Utsjoen hietikoille, Suomi-neidon kasvoille (”pääkoppa” tuli ekana mieleen..) jaja...mitäköhän tuntureita siellä on?  Jännä yksityiskohta tässä on muuten se, että en ole käynyt Saariselkää pohjoisempana.

Joka tapauksessa vietän seuraavat kolme viikkoa Lapissa - ihan vaan lievästi sanottuna näteissä maisemissa. Kaksi ekaa viikkoa kuluu hierojakoulukollegalla Eevalla Utsjoen kunnassa ja kolmas, reissun huipentava viikko, Saariselän Tievatuvalla. Ja näillä näkymin syksyllä kunto on kovempi kuin koskaan. Meikäläisen pääkisat SM-yö ja SM-pitkä odottavat voittajaansa. Ja mies on nälkäinen kehittymään.

Kolmen viikon reissun tavoitteena on opettaa kehoa juoksemaan pitkään paremmin/taloudellisemmin ja rentouttaa mieltä kivoissa maisemissa. PK-painotteisesti siis mennään, ja henkinen puoli kulkee mukana. Ja koska nyt treenaan Mäntsälän ulkopuolella, niin jonkunlainen suunnistaminenkin on tähtäimessä. Jos kroppa ei kestä maltillista juoksua, niin sitten vaellan kymmenen tuntia päivässä.

Koska kyseessä on yli viikon mittainen leiri, niin harjoittelu on käytännössä työstämistä tavallista paremmissa olosuhteissa eli normaalin leiriviikon ”kaikki määrät ja tehot irti heti”-tyyppistä settiä ei ole luvassa.

Maastossa on kuitenkin jonkun verran penkkaa, joka täytynee hyödyntää. Ja jos vain suunnistuskartat päätyvät käsiini, niin myös jonkunlaista maastopankkiharjoittelua on tiedossa. Ei löydy Mäntsälästä bingorasteja rinteissä. Eikä ole kyllä tämmösiä maisemiakaan, mitä nyt bussin ikkunasta näki.

Hyvää settiä tulossa Toivottavasti myös blogissa. Pitänen seuraavan kolmen viikon aikana tavalliseen ”kerran 3kk:ssa” rytmiin verrattuna tiiviimpää kirjoittelutahtia.