Ei tuo nyt kuitenkaan sitä tarkoita, että olisin huono. En vain ole ammattilainen.
Laiffi pyörii Mäntsälässä lähes paremmin kuin hyvin. Harjoitteluun on saanut kulutettua aikaa - erityisesti henkisellä puolella, mikä parantaa treenien laatua ja yleistä fiilistä. Odottavan aika on pitkä, mutta loppu häämöttää jo lukio-opiskelussakin, ohjatussa semmoisessa. Suoritan nimittäin vielä kaksi kurssia itseopiskeltuna, kun haen pisteitä JYU:n pääsykokeita varten. Muutenhan voinkin aloittaa tuossa helmikuun jälkipuoliskolla wannabe-ammattilaisuunnistajan elämän.
Seuraavalla viikolla seurailen muutamia urheiluun liittyviä juttuja. Pyrin tekemään harjoitukset laadukkaina ja yritän huomata sen myös kehossani. Samalla vedän yhden Herbalife-pirtelön naamariin joka päivä ja kuuntelen kehoa, josko ne vaikka tehoaisivat. Yksittäisinä ja epäsäännöllisesti juotuina annoksina nämä terveysmuonat eivät ole tuoneet huomattavia vaikutuksia palautumiseen tai treenin helppouteen. Viikko 4 päättyy sitten seuran fysiikkaleiriin Vierumäellä. Siellä haluan olla niin fyysisesti kuin myös henkisesti optimaalisessa tilassa, jotta harjoitusvaikutukset olisivat mahdollisimman myönteiset. Leirin jälkeinen palautuminen on tietysti olennainen osa kokonaisuutta, enkä aio jättää sitä huomiotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti