Tänään vedettiin korttelikuppia Orimattilassa. Itsekin vaivauduin paikalle, mutta itselleni vuoden ensimmäisestä kupin osakilpailusta ei jäänyt käteen oikeastaan mitään. Lähinnä mietittävää, vaikka kyse ei ole mistään totisesta kilpailusta.
Edessä oli 8,1km. Saavuin paikalle hyvin syöneenä ja noin vartti ennen lähtöä. Puolitoista tuntia ennen lähtöä syöty broidin synttärikakku ei vaikuttanut vatsassa positiivisesti juoksuun, ja olemattomat alkulämmittelyt takasivat heikon tunteen ensimmäisen vartin ajaksi.
Lähtö sujui hyvin, ja pidin omalla hajonnallani nopeinta vauhtia ensimmäisellä kilometrillä. En huomannut kartasta aitaa (mikä tosin oli merkitty vain mustalla viivalla) ja kärkipaikka vaihtui ryhmässä juoksuun. Oma reitti seuraavalla välillä oli huono, ja hävisin varmasti yli minuutin nopeimmille jo pelkästään reitinvalinnalla. Tahmea juoksu toi varmaan melkein toisen minuutin. Kyseessä oli siis yli kilometrin rastiväli.
Yksinhän siinä sitten juoksin koko loppumatkan. Oma juokseminen näytti varmaan pk-lenkiltä, mutta sen rasitus tuntui kyllä muutamankertaiselta cooperin testijuoksulta. Lopulta aika ylitti 52 minuuttia, mikä tarkoitti lähes 5 minuutin tappiota nopeimmalle. Miguls juoksi gepsin mukaan 11km, Anatolin tossui liikkui vauhdikkaasti 10,7km pituisella matkalla.
Tärkeintä on joka tapauksessa se, että penikat tuntuivat ehjiltä, eikä siis kipua ollut. Nyt jatketaan harjoittelua huoltavasti ja maltillisesti - hanaa!
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
tiistai 23. helmikuuta 2010
Elämisen riemua
Lunta riittää ja lukuloma alkanut. Voin nukkua pitkään. Meikäläinen lähtee Portugaliin!
Abeilut tuli ja meni. Olen tässä pikkuhiljaa aloittamassa YO-kokeisiin lukemisen. Keväällä kirjoittelen ruotsia, englantia, matematiikkaa, äidinkieltä ja terveystietoa. Motivaatiota tuntuu riittävän ainakin tällä hetkellä. Kattellaan sitten myöhemmin, että miten meni.
Portuqaliin lähdemme tänä perjantaina ja palaamme sieltä seuraavan viikon lauantaina. Suunnistustreenejä on joka päivä, ja niitä tukee päivittäin toinen harjoitus, joka voi olla mm. juoksu pk + palloilu. Tämä sykli pyörii viikon ajan lukuun ottamatta yhtä päivää, jolloin menemme pyörimään Lissaboniin.
Olympialaiset eivät ole menneet ihan putkeen, mutta kyllä Suomi nousee. Juuri tänä yönä Suomi saavuttanee mitalin yhdistetyn joukkukilpailusta. Kohtahan nuokin karkelot ovat kuitenkin ohi, ja sitten odotellaan jo seuraavia kilpailuja. Eiköhän suunnistuskin ole olympialaji jo tuossa 6 vuoden päästä. Silloin kun meikäläinen on huhujen mukaan parhaassa iässä :). Onhan sitä jo olympiajoukkueen harjoitteluakin videoitu meidän kämpällä, kiitos Artun...
Siirryn television ääreen, sillä FST5:ltä alkaa näkymään Champions League:ta. Barca vie!
Abeilut tuli ja meni. Olen tässä pikkuhiljaa aloittamassa YO-kokeisiin lukemisen. Keväällä kirjoittelen ruotsia, englantia, matematiikkaa, äidinkieltä ja terveystietoa. Motivaatiota tuntuu riittävän ainakin tällä hetkellä. Kattellaan sitten myöhemmin, että miten meni.
Portuqaliin lähdemme tänä perjantaina ja palaamme sieltä seuraavan viikon lauantaina. Suunnistustreenejä on joka päivä, ja niitä tukee päivittäin toinen harjoitus, joka voi olla mm. juoksu pk + palloilu. Tämä sykli pyörii viikon ajan lukuun ottamatta yhtä päivää, jolloin menemme pyörimään Lissaboniin.
Olympialaiset eivät ole menneet ihan putkeen, mutta kyllä Suomi nousee. Juuri tänä yönä Suomi saavuttanee mitalin yhdistetyn joukkukilpailusta. Kohtahan nuokin karkelot ovat kuitenkin ohi, ja sitten odotellaan jo seuraavia kilpailuja. Eiköhän suunnistuskin ole olympialaji jo tuossa 6 vuoden päästä. Silloin kun meikäläinen on huhujen mukaan parhaassa iässä :). Onhan sitä jo olympiajoukkueen harjoitteluakin videoitu meidän kämpällä, kiitos Artun...
Siirryn television ääreen, sillä FST5:ltä alkaa näkymään Champions League:ta. Barca vie!
lauantai 13. helmikuuta 2010
Kohti huippua, osa 6
Raa'an leiripäivän ohjelmassa oli sprintti-intervalli Porvoossa, jota höysti aamupäiväinen Aktia-cup.
Aloitetaan 10km juoksusta. Aika oli 38.28, mikä on melkein puoli minuuttia perempi kuin kaksi kuukautta sitten. Olen pudonnut siis reilusti minuutti kuukaudessa -parannustahdista. Ehkä se ei ollut realistinen:) Juoksu jätti ihan positiivisen fiiliksen, kun juoksukeli oli talven huonoin. Jotkut jäivät jopa minuutin viimekertaisesta. Näin teki mm. Kale, joten kavensin häneen viime kerralla tullutta eroa lähes 1½ minuuttia. Hjuva hjuva... Eli vaikka keli huononee, aika silti paranee. Kehitystä on tapahtunut, ja se tulee vielä jatkumaan. Ihan jo siitä syystä, että tuolla juoksuvauhdilla ei tulla Jukolan aloituksesta kärjessä. Ei, vaikka olisi kuinka taivaallinen maastoaskel.
Kaiken maailman valmennus- ja urheilusuunnitelmia tuli säädettyä siirtymisien aikana. Ensin syömään ja sitten Porvooseen, jossa sprinttimaaastot ovat vihreää nurmea. Ikeassa en muuten käy enää koskaan. Sieltä kun yritti päästä pois, niin johan joutui varmaan sen 2,5km kävelemään.
Porvoossa suunnistettiin sitten parijoukkueilla sprinttikisa. Suunnistaja A menee pätkän, jonka päässä B jo odottaa. B jatkaa matkaa sieltä seuraavalle pisteelle suunnistuslenkin kautta. Samanaikaisesti juuri suunnistanut A palauttelee vaihtopisteeseen, ja ehtii ennen B:tä paikkaan, jossa tapahtuu taas viestin vaihto. Helppoa ja yksinkertaista! Suunnistaminen ei sitten meikäläiseltä meinannut luonnistua ensimmäisillä lenkeillä ollenkaan, ja jäimme parini LL:n kanssa kärjestä melkosta paljon. Matkan taittuessa kärki kuitenkin tiivistyi, ja kaikista viimeisimmälle lenkille lähdimme koko porukalle lähes samaan aikaan. Venla joutui muutaman sekunnin taipumaan, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää tuollaisen urakan jälkeen. Näin osallistujista Aktian paras eli Assu lähti meidän muiden perään tarpeeksi paljon eikä saanut enää kärkeä kiinni.
Viimeisellä lenkillä tein kylmäpäisesti oman ratkaisuni reitinvalinnan muodossa, ja hyödyin siitä riittävästi eli noin 10 sekuntia (rastiväli oli noin 1km, eli pituutta ja yksinäisyyttä riitti). Se 19 sekuntia johdatti tiimini koko skaban voittoon ja sain taas tuuletella parhaimmuuttani maalissa. Kyllä oli kova luu -fiilis, kun sellaisen tekstin sisältävä pipokin oli päässä!!! Kisassa en kyllä tällä kertaa mitään maailmamestareita pessyt - tulevia sellaisia voitin kyllä sitäkin enemmän.
Aloitetaan 10km juoksusta. Aika oli 38.28, mikä on melkein puoli minuuttia perempi kuin kaksi kuukautta sitten. Olen pudonnut siis reilusti minuutti kuukaudessa -parannustahdista. Ehkä se ei ollut realistinen:) Juoksu jätti ihan positiivisen fiiliksen, kun juoksukeli oli talven huonoin. Jotkut jäivät jopa minuutin viimekertaisesta. Näin teki mm. Kale, joten kavensin häneen viime kerralla tullutta eroa lähes 1½ minuuttia. Hjuva hjuva... Eli vaikka keli huononee, aika silti paranee. Kehitystä on tapahtunut, ja se tulee vielä jatkumaan. Ihan jo siitä syystä, että tuolla juoksuvauhdilla ei tulla Jukolan aloituksesta kärjessä. Ei, vaikka olisi kuinka taivaallinen maastoaskel.
Kaiken maailman valmennus- ja urheilusuunnitelmia tuli säädettyä siirtymisien aikana. Ensin syömään ja sitten Porvooseen, jossa sprinttimaaastot ovat vihreää nurmea. Ikeassa en muuten käy enää koskaan. Sieltä kun yritti päästä pois, niin johan joutui varmaan sen 2,5km kävelemään.
Porvoossa suunnistettiin sitten parijoukkueilla sprinttikisa. Suunnistaja A menee pätkän, jonka päässä B jo odottaa. B jatkaa matkaa sieltä seuraavalle pisteelle suunnistuslenkin kautta. Samanaikaisesti juuri suunnistanut A palauttelee vaihtopisteeseen, ja ehtii ennen B:tä paikkaan, jossa tapahtuu taas viestin vaihto. Helppoa ja yksinkertaista! Suunnistaminen ei sitten meikäläiseltä meinannut luonnistua ensimmäisillä lenkeillä ollenkaan, ja jäimme parini LL:n kanssa kärjestä melkosta paljon. Matkan taittuessa kärki kuitenkin tiivistyi, ja kaikista viimeisimmälle lenkille lähdimme koko porukalle lähes samaan aikaan. Venla joutui muutaman sekunnin taipumaan, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää tuollaisen urakan jälkeen. Näin osallistujista Aktian paras eli Assu lähti meidän muiden perään tarpeeksi paljon eikä saanut enää kärkeä kiinni.
Viimeisellä lenkillä tein kylmäpäisesti oman ratkaisuni reitinvalinnan muodossa, ja hyödyin siitä riittävästi eli noin 10 sekuntia (rastiväli oli noin 1km, eli pituutta ja yksinäisyyttä riitti). Se 19 sekuntia johdatti tiimini koko skaban voittoon ja sain taas tuuletella parhaimmuuttani maalissa. Kyllä oli kova luu -fiilis, kun sellaisen tekstin sisältävä pipokin oli päässä!!! Kisassa en kyllä tällä kertaa mitään maailmamestareita pessyt - tulevia sellaisia voitin kyllä sitäkin enemmän.
torstai 11. helmikuuta 2010
Startti
Huomenna lähtee. YO-rupeama alkaa, ja seuraavana päivänä aloitetaan myös vuosikymmenen ensimmäiset talviolympialaiset. Suomen aikaan avajaiset tulevat vissiin myöhäisestä keskiyöstä, joten ne jäänevät katsomatta. Ensi viikolla käväisen vielä muutaman kerran lukiorakennuksella, minkä jälkeen voin keskittyä kokeisiin ja tärkeämpiin asioihin. Tässä sitten seuraavan kuukauden aikana tasapainoilen tv:n ja koulukirjojen äärellä, harjoittelua unohtamatta. Vai pitäisikö sanoa toisin päin? Kyllä!
Aktia-cup jäi väliin viime kerralla, koska olin valmentajakoulutuksessa. Tänä lauantaina en jätä oivaa testijuoksumahdollisuutta käyttämättä. Jatkuuhan meillä päivä vielä suunnistuksen muodossa juoksun jälkeenkin. Mennään Porvooseen suunnistelemaan, uskoakseni sprinttikartoilla.
Taktiikka on tällä hetkellä Aktiaan suunniteltu. Jos mieli ei muutu, niin aloitan tasooni nähden kovaa. Tarkoituksena on vetää ensimmäinen 5km reilusti alle 19 minuutin, toivottavasti väliaika on lähempänä 18 minuuttia. Siinä suunnilleen 7 km:n kohdalla aletaan testaamaan roikkumiskykyjäni. Maalissa sen ajankin sitten näkee. Ainakin tämän viikon VK-lenkin fiilikset lupailevat hyvää tulosta maantieltä.
Keli on aina arvoitus, ja sen takia tavoitteena ei ole hyvä aika, vaan laten voittaminen. Hävisin about puoli minuuttia viimeksi. Samalla vois seurata aikaeroa Sorsan veljeksiin. Ei se ainakaan suurempi saa olla kuin viime kerralla.
Liikkuvuustreenit jatkuvat. Nyt ulos ja lenkille!
Aktia-cup jäi väliin viime kerralla, koska olin valmentajakoulutuksessa. Tänä lauantaina en jätä oivaa testijuoksumahdollisuutta käyttämättä. Jatkuuhan meillä päivä vielä suunnistuksen muodossa juoksun jälkeenkin. Mennään Porvooseen suunnistelemaan, uskoakseni sprinttikartoilla.
Taktiikka on tällä hetkellä Aktiaan suunniteltu. Jos mieli ei muutu, niin aloitan tasooni nähden kovaa. Tarkoituksena on vetää ensimmäinen 5km reilusti alle 19 minuutin, toivottavasti väliaika on lähempänä 18 minuuttia. Siinä suunnilleen 7 km:n kohdalla aletaan testaamaan roikkumiskykyjäni. Maalissa sen ajankin sitten näkee. Ainakin tämän viikon VK-lenkin fiilikset lupailevat hyvää tulosta maantieltä.
Keli on aina arvoitus, ja sen takia tavoitteena ei ole hyvä aika, vaan laten voittaminen. Hävisin about puoli minuuttia viimeksi. Samalla vois seurata aikaeroa Sorsan veljeksiin. Ei se ainakaan suurempi saa olla kuin viime kerralla.
Liikkuvuustreenit jatkuvat. Nyt ulos ja lenkille!
maanantai 8. helmikuuta 2010
Elämänmuutos
Vierumäen leirin jälkeinen viikko oli oikeastaan ihan hyvä. Treeniä tuli 11h, mikä on minulle ihan hyvä määrä, kun maanantai oli totaali lepopäivä. Oma ajattelu muuttui Antin luentojen jälkeen hieman enemmän pk-painotteisuutta suosivaksi. Saa nähä tuleeko muutosta.
Painopisteajattelulla toteutettu harjoittelu on kyllä ruvennut näkymään. Ja siitä olen iloinen, ylpeä, onnellinen, helpottunut ja kaikkea muuta mahdollista positiivista mieltä. Sitten kun Tumppi vielä kysäisi salivuorolla yhtä lantiota venyttävää liikettä tehtäessä: "Miten sä noin paljon venyt" niin ai että kun olin hyvällä tuulella selittäessni että "Tämä on määrätietoisen viikon ajan tehdyn työn tulos" :D. Olen siis about viikon liikkuvuusharjoittelun jälken paljon paremmassa kondiksessa kuin ennen. Kehityshän ei sinänsä ole muuta kuin vain hermostollista (käsittääkseni liikkuvuudessakin), joten mitään pysyvää ei ole tapahtunut. Siksi tätä liikkuvaista harjoittelua jatketaankin vielä sellainen 3-4 viikkoa. Ja sitten ylläpidetään koko loppuelämä!?! Eiköhän meikäläinen ole kohta jo vähintään aitajuoksijan tasolla:)
Asiasta turhempaan. Tänään oli treenaaminen aika pakkopullan makuista. Ei kulkenut mikään, paitsi lenkin lopettaminen. Huomenna on onneksi uusi päivä.
Sitten otsikkoon. Kuulin tuosta juuri uutisista, että tallentavien digiboksien myynti on kasvussa, mitä ilmeisimmin tulevien olympiakisojen aikataulujen vuoksi. Hetki sitten kuulin myös Saarisen Aikun urheilu-uutisjuttua, jossa hänen kerrottiin tehneen viimeinen lenkki klo 1 yöllä. Itsellä välähti ja rupesin kelaamaan, että josko itsekin tekisin samanlaisen elämäntapamuutoksen. Treenaisin yöllä ja nukkuisin pitkään. Vähäsen olen jäänyt myös tavoitteeksi asettamastani yösuunnistustreenien tahdista, joten tässähän sitä olisi aikaa ja järkeä tehdä.
Jonkun arkipäivän ohjelma voisi olla tällainen, kun koulupäivät ovat loppuneet:
klo 12.00 herätys, aamupala ym.
klo 13.00 aamuinen PK-lenkki + liikkuvuus, noin 1h 30min
lenkin jälkeen jälkihoidot, kuten ravintopuoli ja kylmäsuihkut
klo 15.00 lounas
klo 16.30 päivän päätreeni, olipa se sitten vaikka 60min VK tai 2h PK-hankisuunnistus, mutta joka tapauksessa se päivän harjoituksista tärkein
klo jotain... välipala ja YO-lukemista
klo 19.30 päivällinen
klo 20.00 -> olympialaisten lähetykset alkavat joihinkin näihin aikoihin
klo 22.00 välipala
klo 24.00 yösuunnistustreeni 1h
klo 01.00 jälkihoidot + iltapalaa
klo 3:een olympialaisia
JNE... vaikka klo 3:n jälkeen nukkumaan
Ei mielestäni mitenkään huono idea toteuttaa. Saisi samalla vähän uutta ja varsinkin erilaista ärsykettä keholle:)
Painopisteajattelulla toteutettu harjoittelu on kyllä ruvennut näkymään. Ja siitä olen iloinen, ylpeä, onnellinen, helpottunut ja kaikkea muuta mahdollista positiivista mieltä. Sitten kun Tumppi vielä kysäisi salivuorolla yhtä lantiota venyttävää liikettä tehtäessä: "Miten sä noin paljon venyt" niin ai että kun olin hyvällä tuulella selittäessni että "Tämä on määrätietoisen viikon ajan tehdyn työn tulos" :D. Olen siis about viikon liikkuvuusharjoittelun jälken paljon paremmassa kondiksessa kuin ennen. Kehityshän ei sinänsä ole muuta kuin vain hermostollista (käsittääkseni liikkuvuudessakin), joten mitään pysyvää ei ole tapahtunut. Siksi tätä liikkuvaista harjoittelua jatketaankin vielä sellainen 3-4 viikkoa. Ja sitten ylläpidetään koko loppuelämä!?! Eiköhän meikäläinen ole kohta jo vähintään aitajuoksijan tasolla:)
Asiasta turhempaan. Tänään oli treenaaminen aika pakkopullan makuista. Ei kulkenut mikään, paitsi lenkin lopettaminen. Huomenna on onneksi uusi päivä.
Sitten otsikkoon. Kuulin tuosta juuri uutisista, että tallentavien digiboksien myynti on kasvussa, mitä ilmeisimmin tulevien olympiakisojen aikataulujen vuoksi. Hetki sitten kuulin myös Saarisen Aikun urheilu-uutisjuttua, jossa hänen kerrottiin tehneen viimeinen lenkki klo 1 yöllä. Itsellä välähti ja rupesin kelaamaan, että josko itsekin tekisin samanlaisen elämäntapamuutoksen. Treenaisin yöllä ja nukkuisin pitkään. Vähäsen olen jäänyt myös tavoitteeksi asettamastani yösuunnistustreenien tahdista, joten tässähän sitä olisi aikaa ja järkeä tehdä.
Jonkun arkipäivän ohjelma voisi olla tällainen, kun koulupäivät ovat loppuneet:
klo 12.00 herätys, aamupala ym.
klo 13.00 aamuinen PK-lenkki + liikkuvuus, noin 1h 30min
lenkin jälkeen jälkihoidot, kuten ravintopuoli ja kylmäsuihkut
klo 15.00 lounas
klo 16.30 päivän päätreeni, olipa se sitten vaikka 60min VK tai 2h PK-hankisuunnistus, mutta joka tapauksessa se päivän harjoituksista tärkein
klo jotain... välipala ja YO-lukemista
klo 19.30 päivällinen
klo 20.00 -> olympialaisten lähetykset alkavat joihinkin näihin aikoihin
klo 22.00 välipala
klo 24.00 yösuunnistustreeni 1h
klo 01.00 jälkihoidot + iltapalaa
klo 3:een olympialaisia
JNE... vaikka klo 3:n jälkeen nukkumaan
Ei mielestäni mitenkään huono idea toteuttaa. Saisi samalla vähän uutta ja varsinkin erilaista ärsykettä keholle:)
torstai 4. helmikuuta 2010
Diplomi, osa 2
Juuh. Kokonaisuutena loput testit menivät ihan hyvin, mutta parannettavaa jäi silti ihan tarpeeksi. Kestävyyssukkulasta tuli itselleni kautta aikojen huonoin tulos, (jotain reilu 110) mikä johtunee siitä, että tein eilen sen 45min VK-treenin.
Tänään vedin läpi seuraavat:
- Uinti (ahdistavaa, mutta jaksoin mennä 200m:D)
- 8-kuljetus (eli palloa potkien ja pompottaen kahdeksikon muotoista rataa mahdollisimman paljon minuutin aikana.
- kestävyyssukkula
- edestakaisin hyppely (pikkuisen palikan yli 15sek ajan)
- flamingoseisonta (30sek puupalikalla)
Jokaisesta mitattavasta lajista tulos oli yli 90% täyteen tulokseen vaadittavasta.
Tänään vedin läpi seuraavat:
- Uinti (ahdistavaa, mutta jaksoin mennä 200m:D)
- 8-kuljetus (eli palloa potkien ja pompottaen kahdeksikon muotoista rataa mahdollisimman paljon minuutin aikana.
- kestävyyssukkula
- edestakaisin hyppely (pikkuisen palikan yli 15sek ajan)
- flamingoseisonta (30sek puupalikalla)
Jokaisesta mitattavasta lajista tulos oli yli 90% täyteen tulokseen vaadittavasta.
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Diplomi, osa 1
Meillä lukiossa pyörii koeviikko, mikä merkitsee sitä, että lukion liikuntadiplomin fyysisille testeille on aikaa.
Tänään oli ohjelmassa seuraavat:
- vauhditon 5-loikka
- 4 x 10m (edestakaisin)
- käsipainot (4kg, 6kg, 8kg ja yht. 120 nostoa)
- eteentaivutus
- istumaannousu vaiheittain eli siis vatsojen piippitesti
Kahdesta sain 100% tuloksen ja ne olivat 5-loikka (13m 30cm) sekä käsipainot (120). Prosentuaalisesti nopeusosuus taisi mennä huonoiten, mikä kyllä yllätti. Omasta mielestä huonoiten meni vatsat. Sain valita joko piippivatsat tai 30sek vatsat. Valitsin piipin, vaikka tiesin puukottavani sillä itseäni selkään - luokittelen itseni kuitenkin kestävyysurheilijaksi. Tulos on niin huono, että en kehtaa kertoa sitä. Matti-valmentaja tietää, kun sanoo, että keskivartalon voimapuoli on vielä puutteellista.
Huomenna on diplomin loput testit. Niistä lisää sitten seuraavassa päivityksessä.
Nyt pitää mennä Jusun kanssa lenkille. Täytynee soittaa eka jätkälle, milloin sopisi. Haluun hiihtämään. Tänään illemmalla ohjelmassa on 45min TV VK.
Tänään oli ohjelmassa seuraavat:
- vauhditon 5-loikka
- 4 x 10m (edestakaisin)
- käsipainot (4kg, 6kg, 8kg ja yht. 120 nostoa)
- eteentaivutus
- istumaannousu vaiheittain eli siis vatsojen piippitesti
Kahdesta sain 100% tuloksen ja ne olivat 5-loikka (13m 30cm) sekä käsipainot (120). Prosentuaalisesti nopeusosuus taisi mennä huonoiten, mikä kyllä yllätti. Omasta mielestä huonoiten meni vatsat. Sain valita joko piippivatsat tai 30sek vatsat. Valitsin piipin, vaikka tiesin puukottavani sillä itseäni selkään - luokittelen itseni kuitenkin kestävyysurheilijaksi. Tulos on niin huono, että en kehtaa kertoa sitä. Matti-valmentaja tietää, kun sanoo, että keskivartalon voimapuoli on vielä puutteellista.
Huomenna on diplomin loput testit. Niistä lisää sitten seuraavassa päivityksessä.
Nyt pitää mennä Jusun kanssa lenkille. Täytynee soittaa eka jätkälle, milloin sopisi. Haluun hiihtämään. Tänään illemmalla ohjelmassa on 45min TV VK.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)