KYLLÄ!
TPS voitti mestaruuden, poika palasi Turkuun!
ja
meikäläinen siirtyi Yökupin pistetilanteen piikkipaikalle!!.
En tiiä, kerkesikö kukaan lukemaan tuota ylempää, ennen kun lisäsin uutta "leijuvaa" tekstiä.
Katselin Yökupin väliaikoja. Johdin kisaa 3. rastilla (siis aatelkaa, mukana olivat Kale, Johan, Assu, Jape, Esa, Anatoli, Reitti, Ketolainen, LL ja yli 30 muuta suunnistajaa!!!). Virhettä tuli lopulta aivan kaameasti, mistä en nyt sinänsä ole huolissani. Maasto ja rata olivat vaativia. Tein jollekin välille jopa melkein porukan hitaimman ajan.
MUTTA
Juoksu ei kulkenut yhtään. Kokeilin ensimmäisen kerran suojalaseja yöllä. Lamppu on laadukas, mutta ei todellakaan pärjää esim. Laten huonolle kiinalaiselle. Että jos tällaisella vireellä viedään Yökupin pohja-aikoja, niin voisin jopa väittää pystyväni melkoisen hyvään suoritukseen 10milassa.
Toki aikahan sen sitten näyttää. Nähdään sitten. Moro!
torstai 29. huhtikuuta 2010
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
10mila-spekuja
Joo'o. Mitäs sitä kevään suurviestistä pohtisi...
Ainakin kilpailun nettivisuilla on julkaistu materiaalia, jonka mukaan viestistä olisi tulossa hajontojen kannalta haastavin reissu pitkään aikaan. Ihan sama mulle, voisin sanoa. Kyllä siellä täytyy suunnistaa joka tapauksessa, ja omaa työtä on käsketty tehdä, niin minä myös teen. Sen verran kokekumusta ja pelisilmää minulla on, etten hyvästä letkasta ajatellut kuitenkaan jäädä - tai karata. Jälkimmäiseen tuskin riittäisivät resurssitkaan.
Itse juoksen siis aloitusosuuden. Mieli tyynenä ja rauhallisena voin ainakin sen ainoan kerran todeta - ja samaan aikaan myös todella tarkoittaa toteamaani - että valmistautuminen on sujunut erinomaisesti, suunnitelmien mukaan. Kovaa, mutta lyhyttä treeniä on tullut tehtyä viime päivinä ihan kiitettävästi, ja vire tulee olemaan lauantaina paikallista aikaa klo 22.00 erinomaisen täydellinen.
Vauhdikkaat treenit:
Pe: määräintervallit Laten kanssa
Su: pyramidiharjoitus yu:ssa
Ti: vähän alle 1000m melko täysillä
Ja siis tänään eli
Ke: Yökuppi; 5,4km kovaa yösuunnistusta
Huomenna lepoa ja perjantaina pikkusen ruskoja... lauantaina virkeänä viivalla ja PAM!
Meitin joukkue on muuten (ja tähän samaan vielä taktiikan mukaista vaihtosijoitusta):
Tiim namber 96:
1.TaPSa - 15. (TPS voittaa muuten lätkämestaruuden!!)
2.Kale - 10.
3.Lartza - 1.
4.LL - 15.
5.Assu - 15.
6.LateM - 20.
7.Anatoli - 25.
8.Sape - 30.
9.Tomppa - 35.
10.Vasa - 40.
Gepsi tulee olemaa joukkueellamme siis ainakin osuuksilla 4, 5, 6, 7 ja 8. Henkilökohtainen tavoite on AINA tulla kärjessä, mutta tällä kertaa ko. viestissä en 'saa'. Toisaalta, arvatkaa vaan, yritänkö jäädä kakkoseksi, jos "satun olemaan" viimeisellä rastilla toisena!!
Vaikuttaa siltä, että useimmat joukkueet laittavat isoja pyssyjään osuuksille nro 2, 3, 5, 10. Noh, ei se mikään ihme ole. Ne ovat viestin jonkinlaisia kulminaatiopisteitä ja sitä paitsi myös pisimpiä osuuksia. Että silleen
Pistetäänpäs tähän nyt vielä viestin kymppikärki niin ei jää epäselväksi, että kuka siellä pärjää. Eli mehän tullaan maaliin siis sijalla 40.
1. Kalevan Rasti
2. Kristiansand OK
3. Halden SK
4. OK Linne
5. Vaajakosken Terä
6. Tampereen Pyrintö
7. OK Orion
8. IFK Lidingö SOK
9. IFK Göteborg
10. Ikaalisten NV
Tarkennuksena: kaikki yllämainitut joukkueet ovat seurojensa ykkösjoukkueita.
Airila ratkaisee pelin 5. osuudella KR:lle. Lakaset nostaa VaajTe:n kymppisakkiin kahdella viimeisellä osuudella. Haldenin 3 viimeistä eivät tykitä toivotulla ja lähes tavallisella tavallaan. Göteborgilta puuttuu kunnon aloittaja. IkNV tekee aivan uskomattoman loppunousun, ja ankkuri Tsvetkov hoitaa loppukirin. On tehnyt nimittäin niin jo muutamassa kisassa osuutensa lopussa. Pyrintö on vaan niin Pyrintö. Lidingö ja Linne menestyvät, mutta eivät voita. Orionilla on KratovPISTE.
Menen syömään.
Että milassa nähdään sitten.
Ainakin kilpailun nettivisuilla on julkaistu materiaalia, jonka mukaan viestistä olisi tulossa hajontojen kannalta haastavin reissu pitkään aikaan. Ihan sama mulle, voisin sanoa. Kyllä siellä täytyy suunnistaa joka tapauksessa, ja omaa työtä on käsketty tehdä, niin minä myös teen. Sen verran kokekumusta ja pelisilmää minulla on, etten hyvästä letkasta ajatellut kuitenkaan jäädä - tai karata. Jälkimmäiseen tuskin riittäisivät resurssitkaan.
Itse juoksen siis aloitusosuuden. Mieli tyynenä ja rauhallisena voin ainakin sen ainoan kerran todeta - ja samaan aikaan myös todella tarkoittaa toteamaani - että valmistautuminen on sujunut erinomaisesti, suunnitelmien mukaan. Kovaa, mutta lyhyttä treeniä on tullut tehtyä viime päivinä ihan kiitettävästi, ja vire tulee olemaan lauantaina paikallista aikaa klo 22.00 erinomaisen täydellinen.
Vauhdikkaat treenit:
Pe: määräintervallit Laten kanssa
Su: pyramidiharjoitus yu:ssa
Ti: vähän alle 1000m melko täysillä
Ja siis tänään eli
Ke: Yökuppi; 5,4km kovaa yösuunnistusta
Huomenna lepoa ja perjantaina pikkusen ruskoja... lauantaina virkeänä viivalla ja PAM!
Meitin joukkue on muuten (ja tähän samaan vielä taktiikan mukaista vaihtosijoitusta):
Tiim namber 96:
1.TaPSa - 15. (TPS voittaa muuten lätkämestaruuden!!)
2.Kale - 10.
3.Lartza - 1.
4.LL - 15.
5.Assu - 15.
6.LateM - 20.
7.Anatoli - 25.
8.Sape - 30.
9.Tomppa - 35.
10.Vasa - 40.
Gepsi tulee olemaa joukkueellamme siis ainakin osuuksilla 4, 5, 6, 7 ja 8. Henkilökohtainen tavoite on AINA tulla kärjessä, mutta tällä kertaa ko. viestissä en 'saa'. Toisaalta, arvatkaa vaan, yritänkö jäädä kakkoseksi, jos "satun olemaan" viimeisellä rastilla toisena!!
Vaikuttaa siltä, että useimmat joukkueet laittavat isoja pyssyjään osuuksille nro 2, 3, 5, 10. Noh, ei se mikään ihme ole. Ne ovat viestin jonkinlaisia kulminaatiopisteitä ja sitä paitsi myös pisimpiä osuuksia. Että silleen
Pistetäänpäs tähän nyt vielä viestin kymppikärki niin ei jää epäselväksi, että kuka siellä pärjää. Eli mehän tullaan maaliin siis sijalla 40.
1. Kalevan Rasti
2. Kristiansand OK
3. Halden SK
4. OK Linne
5. Vaajakosken Terä
6. Tampereen Pyrintö
7. OK Orion
8. IFK Lidingö SOK
9. IFK Göteborg
10. Ikaalisten NV
Tarkennuksena: kaikki yllämainitut joukkueet ovat seurojensa ykkösjoukkueita.
Airila ratkaisee pelin 5. osuudella KR:lle. Lakaset nostaa VaajTe:n kymppisakkiin kahdella viimeisellä osuudella. Haldenin 3 viimeistä eivät tykitä toivotulla ja lähes tavallisella tavallaan. Göteborgilta puuttuu kunnon aloittaja. IkNV tekee aivan uskomattoman loppunousun, ja ankkuri Tsvetkov hoitaa loppukirin. On tehnyt nimittäin niin jo muutamassa kisassa osuutensa lopussa. Pyrintö on vaan niin Pyrintö. Lidingö ja Linne menestyvät, mutta eivät voita. Orionilla on KratovPISTE.
Menen syömään.
Että milassa nähdään sitten.
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Itseluottamusta ny!
Tuli tehtyä tänään suunnittelematon kova reeni, jonka vedin vielä nopeasti suunniteltuun tahtiin verrattuna liian kovaa.
Eipä siinä, nimittäin KYLLÄ KULKI HYVIN! Pyramidi-intervallit, lyhyin matkoin. Elikkä siis pitkästi sanottuna 100m-200m-300m-400m-500m-400m-300m-200m-100m ja pitkin palautuksin muutes. Ainii, vauhti oli hitaimmillaan 500m:n vedossa ja nopeimmillaan satasissa, joka tapauksessa aina yli 90% maksimista. Fiilis oli vaan aivan huikee, kun pääsi tykittää radalla. Tunne oli paras viimeisessä vedossa eli sadalla metrillä. Hätäisesti kelloa katsoneena sanoisin että menin sen satasen niinkin kovaa kuin 14-15 sekuntiin. Päättäkää nyt sitten, onko se lujaa...ei minusta.
Joo, eli reeni meni hyvin. Tekniikka ok, mutta aprannettavaa löytyy. Itse asiassa sain vastauksia ja neuvoja pitkän aikaa vaivanneisiin kysymyksiin. Miksen ollut selvittänyt niitä aiemmin, en tiedä.. mutta näin sitä oppii yleisurheilemalla. Alanin iskä osaa!
Ennen 10milaa on vielä kaksi kovaa treeniä. Muuten oikeastaan palauttelua, ylläpitävää ja herkistelyä. Siis kaikkea mahdollista :). Tiistaina eli ylihuomenna on lyhyt juoksumatka tiedossa katuviestin muodossa. Alle kilsa pitäs rypistää ja aikasta vikkelään muuten.
Keskiviikkona sitten Yökuppiin taas kilpailemaan. Reilu 5km yösuunnistusta yksin - toivottavasti. Kärkipaikkaa ei tullut kokonaispisteissä, mutta ehkä se on vielä liian aikaista. Olen kuitenkin "tukevasti" kolmantena.
Tossa Laten kanssa tuskailtiin tänään suunnistajien virheitä Finspringillä. kauheita kämmejä, ei ollenkaan tasaista menoa. Kunto on porukalla kadoksissa, lippu ei löydy, mikä on?? Noh, helppohan se on aina sanoa täältä ruudun takaa, se on fakta, eikä siitä miksikään muutu. Tiettyjä suunnistusta vaikeuttavia tekijöitä saattoi tietysti olla, esim. 1:15 000 kartta ja 2,5m käyräväli, kauden alku yms...
Sitä vaan mietin, että onkohan muilla ollenkaan itseluottamusta. Niinku tehdä hyvää suoritusta. Kyllähän se menee, että voittaa sarjan 3min virheillä, mutta joku päivä se ei tule riittämään. Siitä voisin olla melko varma. Sitten kun pitäisi tehdä maksimaalisen hyvä suoritus, niin pokka ei kestä.
Totta kai lataan tähän nyt sellaisen kommentin, että itselläni on melkoisen hyvät hermot. Ainakin tällä hetkellä tuntuu olevan. Treenaaminen maistuu, Silja-rastien hyvän suorituksen jälkeen suunnistus tuntuu itsestään selvältä asialta, eikä virheitä tarvitse sen kummemmin miettiä. Jatkakaamme tästä viikolle 17 ja Yökupin kautta 10milaan. Nyt leffailtaan!
Eipä siinä, nimittäin KYLLÄ KULKI HYVIN! Pyramidi-intervallit, lyhyin matkoin. Elikkä siis pitkästi sanottuna 100m-200m-300m-400m-500m-400m-300m-200m-100m ja pitkin palautuksin muutes. Ainii, vauhti oli hitaimmillaan 500m:n vedossa ja nopeimmillaan satasissa, joka tapauksessa aina yli 90% maksimista. Fiilis oli vaan aivan huikee, kun pääsi tykittää radalla. Tunne oli paras viimeisessä vedossa eli sadalla metrillä. Hätäisesti kelloa katsoneena sanoisin että menin sen satasen niinkin kovaa kuin 14-15 sekuntiin. Päättäkää nyt sitten, onko se lujaa...ei minusta.
Joo, eli reeni meni hyvin. Tekniikka ok, mutta aprannettavaa löytyy. Itse asiassa sain vastauksia ja neuvoja pitkän aikaa vaivanneisiin kysymyksiin. Miksen ollut selvittänyt niitä aiemmin, en tiedä.. mutta näin sitä oppii yleisurheilemalla. Alanin iskä osaa!
Ennen 10milaa on vielä kaksi kovaa treeniä. Muuten oikeastaan palauttelua, ylläpitävää ja herkistelyä. Siis kaikkea mahdollista :). Tiistaina eli ylihuomenna on lyhyt juoksumatka tiedossa katuviestin muodossa. Alle kilsa pitäs rypistää ja aikasta vikkelään muuten.
Keskiviikkona sitten Yökuppiin taas kilpailemaan. Reilu 5km yösuunnistusta yksin - toivottavasti. Kärkipaikkaa ei tullut kokonaispisteissä, mutta ehkä se on vielä liian aikaista. Olen kuitenkin "tukevasti" kolmantena.
Tossa Laten kanssa tuskailtiin tänään suunnistajien virheitä Finspringillä. kauheita kämmejä, ei ollenkaan tasaista menoa. Kunto on porukalla kadoksissa, lippu ei löydy, mikä on?? Noh, helppohan se on aina sanoa täältä ruudun takaa, se on fakta, eikä siitä miksikään muutu. Tiettyjä suunnistusta vaikeuttavia tekijöitä saattoi tietysti olla, esim. 1:15 000 kartta ja 2,5m käyräväli, kauden alku yms...
Sitä vaan mietin, että onkohan muilla ollenkaan itseluottamusta. Niinku tehdä hyvää suoritusta. Kyllähän se menee, että voittaa sarjan 3min virheillä, mutta joku päivä se ei tule riittämään. Siitä voisin olla melko varma. Sitten kun pitäisi tehdä maksimaalisen hyvä suoritus, niin pokka ei kestä.
Totta kai lataan tähän nyt sellaisen kommentin, että itselläni on melkoisen hyvät hermot. Ainakin tällä hetkellä tuntuu olevan. Treenaaminen maistuu, Silja-rastien hyvän suorituksen jälkeen suunnistus tuntuu itsestään selvältä asialta, eikä virheitä tarvitse sen kummemmin miettiä. Jatkakaamme tästä viikolle 17 ja Yökupin kautta 10milaan. Nyt leffailtaan!
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Kesä tulee!
Nyt voi levätä! JESH! Yökuppi ja kuntorastit hoidettu. Vielä tulokset nettiin ja sillä sipuli.
Henkinen lepo on tosiaan jäänyt viime aikoina vähälle. Eilen illalla/yöllä haettiin rastit pois Laten kanssa - VESISATEESSA. Ollaanko tyhmiä? Mäntsälän keskustakin oli suorastaan autio siinä vaiheessa, kun meillä oli noin puoli tuntia lähtöön. Noh, siitä tuli hyvä 1h 20min pk-lenkki lamppu päässä.
Tänään nousin sängystä klo 11reikäleipä. Avasin huoneen oven, ja katsoin olohuoneen ikkunasta ulos..mitääh!? Ulkona satoi lunta. Ennen keskipäivän määräintervalleja otin vielä "kelikameralla" kuvan kotipihamme ilmatilasta:
Treeni itse meni jotakuinkin niin, että juostiin noin 200m pätkiä kiihtyvällä vauhdilla minuutin palautuksin. Harjoituskielellä homma menisi kaiketi näin: 2x8/9x200m. Mutta joo, hyvinhän siinä kulki. Huvittavinta vaan treenin aikana oli huomata se, että taivaalta satoi kaikkea mahdollista luonnollista..paitsi tuhkaa. Tuli vettä, lunta, räntää, rakeita. Joskus paistoi aurinko ja joskus oli poutaa, ehkä sumuistakin. Tyypillinen Suomen kevään syyssää
Reilu viikko 10milaan!
Henkinen lepo on tosiaan jäänyt viime aikoina vähälle. Eilen illalla/yöllä haettiin rastit pois Laten kanssa - VESISATEESSA. Ollaanko tyhmiä? Mäntsälän keskustakin oli suorastaan autio siinä vaiheessa, kun meillä oli noin puoli tuntia lähtöön. Noh, siitä tuli hyvä 1h 20min pk-lenkki lamppu päässä.
Tänään nousin sängystä klo 11reikäleipä. Avasin huoneen oven, ja katsoin olohuoneen ikkunasta ulos..mitääh!? Ulkona satoi lunta. Ennen keskipäivän määräintervalleja otin vielä "kelikameralla" kuvan kotipihamme ilmatilasta:
Treeni itse meni jotakuinkin niin, että juostiin noin 200m pätkiä kiihtyvällä vauhdilla minuutin palautuksin. Harjoituskielellä homma menisi kaiketi näin: 2x8/9x200m. Mutta joo, hyvinhän siinä kulki. Huvittavinta vaan treenin aikana oli huomata se, että taivaalta satoi kaikkea mahdollista luonnollista..paitsi tuhkaa. Tuli vettä, lunta, räntää, rakeita. Joskus paistoi aurinko ja joskus oli poutaa, ehkä sumuistakin. Tyypillinen Suomen kevään syyssää
Reilu viikko 10milaan!
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Siljat + Kärkölä
No niin. Sen verran hektistä on aika ajoin tämä elämä, että ei sitä analyysia pysty joka sekunti pistämäänkään.
Oma kisakausi avattiin virallisesti lauantaina Silja-Rasteilla sarjassa H21A2. Sijoitushan oli lopulta 13. mikä oli tavoitteen mukainen. Homma lähti hyvin käyntiin. Tarkemmin voisi tietenkin mennä, (jossainhan sen eron täytyy tulla, siis juoksuvauhdin lisäksi) mutta yli 15sek virheitä ei ennen 8. rastia tullut. Radan puolivälissä 8. rastin jälkeen ryntäsin sitten saman tien ylämäkeen, ja pistin itseni nousussa ihan hapoille. Laskettelin kohti nenällä olevaa kumparetta. Katselin, että oman lipun pitäisi löytyä hieman alempaa rinteestä, ja sitä paitsi tuo 20m päässä oleva mötikkä on kivi eikä kumpare. Vähän alle minuutin päästä tuli sille "kivelle" toteamaan, että tämähän oli omani.
Ysille tuli huolimaton suuntavirhe, ja 15:lle olisi luullakseni pitänyt vetää alakautta. Ainakin muut menivät nopeampaa sieltä tai sitten olin itse jo niin puhki, etten jaksanut juosta.
Jhoo! Jukola-katsastuksen 3. sija ja sarjassani siis 13. Oma kilometrivauhti H20-sarjassa olisi riittänyt 3. sijaan, että ei tässä kait ihan väärään suuntaan olla menossa. Kyllä isojen poikien kisoissa taidetaan kuitenkin mennä vielä vähän lujempaa, kun Huippuliigassa olisin jäänyt varsin selvällä erolla viimeiseksi.
Kisan reittihärveli
Sunnuntaina oli sitten seuran treenipäivä Kärkölässä. Ohjelmassa kaksi kovavauhtista viestiharjoitusta. Ensimmäisen treenin alkaessa klo 10 taivaalta satoi lunta. "Niin no, johan tänä kautena onkin suunnistettu. Eiköhän ruveta hiihtämään." Yhteislähtönä toteutettu treeni lähti hyvin liikkeelle. Olin Assun ja Sapen kanssa hajonta-ykkösen jälkeen karussa. Sape jäi ylämäessä, tosin me Assun kanssa emme käyneet ihan 2. rastilla asti, silloin toki tietämättämme. Pari hajontarastia ja vuorottaiset pummit minun ja Assun kesken laittoivat pelin periaatteessa jännäksi. Omaa työtä piti tehdä, mutta kuitenkin toinen oli lähes koko ajan vierellä, ihan kuin merkkinä että "tänne päin, seuraa minua". Arvelin, että lopussa olisi ollut hajontaa, joten siirryin vetovuoroon. Eipä ollut hajontaa, mutta kun toinen jäi niin päätin lisätä vähän vauhtia. 5,6km yhteislähtökisan voitto ajalla 38min ja risat sekä Antin tunnustukset: "Vakuuttavaa". Tuli maalissa mieleen yksi ensimmäisen isostelu-riparin legendaarisimmista lausahduksista: "KIITOS! Hän on täällä tänään, saa koskettaa"
Tämän jälkeen Nesteelle syömään ja Antille kyläilemään. Siellä olikin ihan uusi tuttavuus, melko hiljainen sellainen mutta suloinen :). Ruokalevon ajan kerrattiin 10milan taktiikkaa ja miehitystä sekä seurattiin Ankkuri-rastien livetystä.
Päivän toinen reeni olikin sitten aikamoista otatusta. 4 suunnistusvetoa, pitenevin matkoin(0,7-2,0km), jäniskevennys mukana ja täysillä. Uuh! En jäänyt kuin yhdessä viimeiseksi, kun ryhmässäni olivat Kale, Lartza ja Assu. Sorsan pojilla kuulemma aika paljonkin jumia, eikä siksi kulje. Eipä siinä mitään, mulla menee ihan kivasti. Mutta voe hyvänen aika kun tuli reisille paha olo. Ei oo sitten Troijan Sodan ollu mitään tommosta. Mistä ton Troijan sain päähäni? En tiedä. Kiva reeni oli silti.
Nyt valmistelen keskiviikon kuntorasteja ja Yökuppia. Tulee hyvä kisa siitä. Meikäläinen saattaa muuten johtaa kyseistä yösuunnistuskilpailusarjaa ylihuomisen jälkeen. Jos 1. osakilpailun kolmesta parhaasta kukaan ei vedä hyvin, tai saavu edes paikalle niin meikäläinen on pistetilaston henkilöistä vähintäänkin hetkellisesti paras ;)
Tänään oli muuten autokoulua. Ensimmäinen ajotunti. Hihhei!
Oma kisakausi avattiin virallisesti lauantaina Silja-Rasteilla sarjassa H21A2. Sijoitushan oli lopulta 13. mikä oli tavoitteen mukainen. Homma lähti hyvin käyntiin. Tarkemmin voisi tietenkin mennä, (jossainhan sen eron täytyy tulla, siis juoksuvauhdin lisäksi) mutta yli 15sek virheitä ei ennen 8. rastia tullut. Radan puolivälissä 8. rastin jälkeen ryntäsin sitten saman tien ylämäkeen, ja pistin itseni nousussa ihan hapoille. Laskettelin kohti nenällä olevaa kumparetta. Katselin, että oman lipun pitäisi löytyä hieman alempaa rinteestä, ja sitä paitsi tuo 20m päässä oleva mötikkä on kivi eikä kumpare. Vähän alle minuutin päästä tuli sille "kivelle" toteamaan, että tämähän oli omani.
Ysille tuli huolimaton suuntavirhe, ja 15:lle olisi luullakseni pitänyt vetää alakautta. Ainakin muut menivät nopeampaa sieltä tai sitten olin itse jo niin puhki, etten jaksanut juosta.
Jhoo! Jukola-katsastuksen 3. sija ja sarjassani siis 13. Oma kilometrivauhti H20-sarjassa olisi riittänyt 3. sijaan, että ei tässä kait ihan väärään suuntaan olla menossa. Kyllä isojen poikien kisoissa taidetaan kuitenkin mennä vielä vähän lujempaa, kun Huippuliigassa olisin jäänyt varsin selvällä erolla viimeiseksi.
Kisan reittihärveli
Sunnuntaina oli sitten seuran treenipäivä Kärkölässä. Ohjelmassa kaksi kovavauhtista viestiharjoitusta. Ensimmäisen treenin alkaessa klo 10 taivaalta satoi lunta. "Niin no, johan tänä kautena onkin suunnistettu. Eiköhän ruveta hiihtämään." Yhteislähtönä toteutettu treeni lähti hyvin liikkeelle. Olin Assun ja Sapen kanssa hajonta-ykkösen jälkeen karussa. Sape jäi ylämäessä, tosin me Assun kanssa emme käyneet ihan 2. rastilla asti, silloin toki tietämättämme. Pari hajontarastia ja vuorottaiset pummit minun ja Assun kesken laittoivat pelin periaatteessa jännäksi. Omaa työtä piti tehdä, mutta kuitenkin toinen oli lähes koko ajan vierellä, ihan kuin merkkinä että "tänne päin, seuraa minua". Arvelin, että lopussa olisi ollut hajontaa, joten siirryin vetovuoroon. Eipä ollut hajontaa, mutta kun toinen jäi niin päätin lisätä vähän vauhtia. 5,6km yhteislähtökisan voitto ajalla 38min ja risat sekä Antin tunnustukset: "Vakuuttavaa". Tuli maalissa mieleen yksi ensimmäisen isostelu-riparin legendaarisimmista lausahduksista: "KIITOS! Hän on täällä tänään, saa koskettaa"
Tämän jälkeen Nesteelle syömään ja Antille kyläilemään. Siellä olikin ihan uusi tuttavuus, melko hiljainen sellainen mutta suloinen :). Ruokalevon ajan kerrattiin 10milan taktiikkaa ja miehitystä sekä seurattiin Ankkuri-rastien livetystä.
Päivän toinen reeni olikin sitten aikamoista otatusta. 4 suunnistusvetoa, pitenevin matkoin(0,7-2,0km), jäniskevennys mukana ja täysillä. Uuh! En jäänyt kuin yhdessä viimeiseksi, kun ryhmässäni olivat Kale, Lartza ja Assu. Sorsan pojilla kuulemma aika paljonkin jumia, eikä siksi kulje. Eipä siinä mitään, mulla menee ihan kivasti. Mutta voe hyvänen aika kun tuli reisille paha olo. Ei oo sitten Troijan Sodan ollu mitään tommosta. Mistä ton Troijan sain päähäni? En tiedä. Kiva reeni oli silti.
Nyt valmistelen keskiviikon kuntorasteja ja Yökuppia. Tulee hyvä kisa siitä. Meikäläinen saattaa muuten johtaa kyseistä yösuunnistuskilpailusarjaa ylihuomisen jälkeen. Jos 1. osakilpailun kolmesta parhaasta kukaan ei vedä hyvin, tai saavu edes paikalle niin meikäläinen on pistetilaston henkilöistä vähintäänkin hetkellisesti paras ;)
Tänään oli muuten autokoulua. Ensimmäinen ajotunti. Hihhei!
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Taitoa peliin
Justiinsa menossa sponsorimerkkien ompelu suunnistuspaitoihin. Yksi ohi, toinen jäljellä. Kohta aloitan liivin kanssa näpertämisen. Taitolaji? Todellakin!
Suunnistusmaajoukkueen päävalmentaja vaihtuu ensi kaudelle. Salmi vetää hommaa vielä vielä tämän vuoden. SNet:ssä on jo heti spekuloitu, että loppuukohan se juoksuvoiman painotus nyt, kun Salmi lähtee. Mitä muuta jännää tapahtuukaan jne.. Omalta osaltani voin kyllä sanoa, että muutaman vuoden ajan keskustelu juoksuvoiman tärkeydestä, jota juuri Salmi päävalmentajana on kuuluttanut, on saanut minun pääni kallistumaan siihen, että voihan viehe, mun pitää opetella juoksemaan kovaa ja pitkään. No joo. Tuloksia on tullut, olivat ne sitten hyviä tai huonoja, mutta nykyään kiinnitän entistä enemmän huomiotani juuri juoksuvauhtiin ja -nopeuteen. Kisoissa on tärkeää tunnustella, millä mallilla fyysinen suorituskyky on ym.
Varaslähtö omaan kilpailukauteeni otettiin keskiviikkona, jolloin Yökuppi hyrähti käyntiin. Olipas kulku hyvä! Virhettä tuli 4,2km sprinttiradalla (lyhyt matka, nopea maasto) yli 3 minuuttia, mikä ei anna juurikaan aihetta iloon. Erittäin tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että kepitin sekä Migulsin (valittiin muuten Huippuliigaan lauantaiksi) että Anatolin. Aijai, oli kuulkaa hyvä fiilis! Voittaja Jape käytti aikaa hieman alle 26min, minä taas vähän päälle 28min. Assukin näyttää vielä pärjäävän ja kiilasi kakkoseksi :) Itse jäin neljänneksi, kun Lindbergin Aapo rynnisti kolmanneksi. Juoksu oli siis erinomaista, enkä nyt olen kovin huolissani vielä suunnistuksestakaan. Olin kuitenkin melko lähellä jo pysähtymistä, kun virhesekunnit alkoivat tikittää. Ajattelen ja alan tunnistaa virheitäni!
Huomenna varsinainen kilpailukausi käynnistyy. Sarja on H21A2 ja matka jotain reilu 6,5km. Suunnistusvirheet jätetään pois ja onnistunut suoritus on taattu. Sen verran heikko juoksuvauhtini vielä nimittäin on, että suunnistuksen puolella ei parane antaa yhtään siimaa muille. Käytän seuraavalla kilpailukaudella varmaan kolmea erilaista analyysilomaketta/-tilastoa, joilla analysoidaan suunnistustekniikkaa ja -taitoa. Saa nähdä, mitkä niistä vakiintuvat, ja mitkä tuntuvat hyviltä, mutta ainakin rupean käyttämään kaikkia...
Homma hanskaan ja hanska mukaan. Let's go!
Suunnistusmaajoukkueen päävalmentaja vaihtuu ensi kaudelle. Salmi vetää hommaa vielä vielä tämän vuoden. SNet:ssä on jo heti spekuloitu, että loppuukohan se juoksuvoiman painotus nyt, kun Salmi lähtee. Mitä muuta jännää tapahtuukaan jne.. Omalta osaltani voin kyllä sanoa, että muutaman vuoden ajan keskustelu juoksuvoiman tärkeydestä, jota juuri Salmi päävalmentajana on kuuluttanut, on saanut minun pääni kallistumaan siihen, että voihan viehe, mun pitää opetella juoksemaan kovaa ja pitkään. No joo. Tuloksia on tullut, olivat ne sitten hyviä tai huonoja, mutta nykyään kiinnitän entistä enemmän huomiotani juuri juoksuvauhtiin ja -nopeuteen. Kisoissa on tärkeää tunnustella, millä mallilla fyysinen suorituskyky on ym.
Varaslähtö omaan kilpailukauteeni otettiin keskiviikkona, jolloin Yökuppi hyrähti käyntiin. Olipas kulku hyvä! Virhettä tuli 4,2km sprinttiradalla (lyhyt matka, nopea maasto) yli 3 minuuttia, mikä ei anna juurikaan aihetta iloon. Erittäin tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että kepitin sekä Migulsin (valittiin muuten Huippuliigaan lauantaiksi) että Anatolin. Aijai, oli kuulkaa hyvä fiilis! Voittaja Jape käytti aikaa hieman alle 26min, minä taas vähän päälle 28min. Assukin näyttää vielä pärjäävän ja kiilasi kakkoseksi :) Itse jäin neljänneksi, kun Lindbergin Aapo rynnisti kolmanneksi. Juoksu oli siis erinomaista, enkä nyt olen kovin huolissani vielä suunnistuksestakaan. Olin kuitenkin melko lähellä jo pysähtymistä, kun virhesekunnit alkoivat tikittää. Ajattelen ja alan tunnistaa virheitäni!
Huomenna varsinainen kilpailukausi käynnistyy. Sarja on H21A2 ja matka jotain reilu 6,5km. Suunnistusvirheet jätetään pois ja onnistunut suoritus on taattu. Sen verran heikko juoksuvauhtini vielä nimittäin on, että suunnistuksen puolella ei parane antaa yhtään siimaa muille. Käytän seuraavalla kilpailukaudella varmaan kolmea erilaista analyysilomaketta/-tilastoa, joilla analysoidaan suunnistustekniikkaa ja -taitoa. Saa nähdä, mitkä niistä vakiintuvat, ja mitkä tuntuvat hyviltä, mutta ainakin rupean käyttämään kaikkia...
Homma hanskaan ja hanska mukaan. Let's go!
maanantai 12. huhtikuuta 2010
19
On päivien lukumäärä vielä ennen 10milaa, kevään suurviestiä. Kevätyönviestiin ei menty, koska lumi pisti kiinnostuksen matalaksi. Seurannasta kun kattoi nyt nuo radat jälkikäteen, niin johan näytti piiperrykseltä. Tiukkaa suunnistusta kyllä oli - jatkuvasti. Lyhyehköjä rastivälejä, rata meni ristiin rastiin jne. TP nosti varmasti kaikkien silmissä osakkeitaan, jos jotain 10milaa tai Jukolaa ajatellaan. Howald vetäny aika tykisti.
No juu. Kyllä tässä 19 päivässä kerkeää vielä tapahtumaan. Tänä lauantaina nimittäin ainakin minä aloitan henkilökohtaisen kilpailukauden. Koska Silja-Rastit on saanut MU:ssa "Jukola-katsastus -arvon", niin suunnistelen sen reilun 6,5km sitten H21A:ssa. Kovavauhtiset suunnistukset ovat jääneet vähälle, mutta kyllä se ajatus on kasassa. Sitä en epäile. Luotan myös siihen, että osaan pistää kropan kovaan ajokuntoon lauantaita varten. Hehei, itseluottamus on kohdallaan.
Ennen 10milaa käyn vetäisemässä yöreenejä muutaman. Kovavauhtisina, totta kai. Suunnistuskevät pyörähtää Mäntsälässä muutenkin käyntiin tällä viikolla ja sitä kautta suunnistus tulee ajankohtaiseksi yleisön mielessä väistämättäkin.
Noh, nyt ei löydy enää sanottavaa. Homma hoituu.
No juu. Kyllä tässä 19 päivässä kerkeää vielä tapahtumaan. Tänä lauantaina nimittäin ainakin minä aloitan henkilökohtaisen kilpailukauden. Koska Silja-Rastit on saanut MU:ssa "Jukola-katsastus -arvon", niin suunnistelen sen reilun 6,5km sitten H21A:ssa. Kovavauhtiset suunnistukset ovat jääneet vähälle, mutta kyllä se ajatus on kasassa. Sitä en epäile. Luotan myös siihen, että osaan pistää kropan kovaan ajokuntoon lauantaita varten. Hehei, itseluottamus on kohdallaan.
Ennen 10milaa käyn vetäisemässä yöreenejä muutaman. Kovavauhtisina, totta kai. Suunnistuskevät pyörähtää Mäntsälässä muutenkin käyntiin tällä viikolla ja sitä kautta suunnistus tulee ajankohtaiseksi yleisön mielessä väistämättäkin.
Noh, nyt ei löydy enää sanottavaa. Homma hoituu.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Pääsiäisleiri
Vietettiin tänä vuonna Ruotsin Ronneby:ssä
Reissuhan oli mainio. Ylläpito oli aivan loistavaa ja maastotkin sitä kämpän viereistä lukuunottamatta hienoja. Olihan se metsä siinä lähelläkin vaihtelevaa ja näenkin nyt ensisijaisen tärkeänä, että pääsimme suunnistamaan kuivalle maalle ja uusille kartoille.
Paras treeni oli mielestäni kiistatta ensimmäinen harjoitus, jonka siis teimme matkan varrella. Rata oli keskimatkallinen 4.kutonen... Aikaa vietin metsässä melko puhtaalla suorituksella alle 35min. Keli oli upea; ei ollut kylmä, aurinko paistoi ym.. Vielä kun lisätään maaston lumettomuus, niin johan siinä nousi fiilikset korkealle. Paikoin oli pitelemistä jaloissa, etteivät karkaisi suunnistuksen edelle.
Ensimmäisessä 18 rastin treenissä tein muistaakseni 3 selvää virhettä. Tässä asiassa hienointa on se, että virheet ovat melko pieniä. Viime vuosina virheeni kisoissa ovat olleet tavallisesti 1-5min suuria. Jokainen kyseisessä harjoituksessa tekemäni virhe pysyi alle 45sek kokoisena!! Tässä seuraavassa ne kaikki läpikäytynä.
3-4
Sain edellä lähteneen Sepon kiinni juuri 3. rastilla. Hyvä lähtösuunta, kumpare, avoimen alueen reunasta polkuja hyväskikäyttäen keltaiselle nenälle. Sitten ajatus taisi keskeytyä vierellä suunnistamisen Sepon tekemisiin, ja mäenpäällisen hahmottaminen jäi tyystin tekemättä. Kartan mukaan selkeitä kumpareita ei erottanut, ainakaan nopeasti, ja pienen poukkoilun jälkeen paikansin itseni yksinäiseltä kumpareelta. Siitä rastille, jonne Juhokin oli juuri saapumassa. Virheen syy: toinen suunnistaja ja koko: 40sek.
4-5
Juho sai siis kiinni nelosella (olin mennyt jo ohi 2:lla ja Juho otti nyt virheen takia kiinni, eli erot olivat pieniä ja ajatus muista suunnistajista pysyi koko ajan). Seppokin oli vielä tuntumassa. Lähdin hyvään suuntaan, mutta avoin nenä-muodostelma vietti oikealle, enkä huomannut lähteä korjaamaan suuntaa. Lopulta näin kääntöpaikan ja ymmärsin virheen. Otin homman haltuun ja kuljin jyrkänteen kautta rastille. Virheen syy: toinen suunnistaja, samaistusvirhe ja koko: 30sek.
9-10
Tällä välillä tarjottiin selvää väylää, jota pitkin kulkea. Mäkiä vasemmalla ja oikealla. Toteutus tuntui yksinkertaiselta. Lähtösuunta kondikseen ison jyrkänteen avulla, ja oikealla oleva mäki ... pysyköön sillä puolella. Seuraava oikealle puolelle tuleva mäki jäi hieman kaukaiseksi ja nojasin liikaa vasemman puolen kumpareen jyrkänteisiin. Nousin rastimäelle väärästä kohdasta, mutta tajusin heti tilanteen ja korjasin rastille harjannetta pitkin. Virheen syy: tjaa, olisinkohan samaistanut pienen kumapreen siihen oikealla puolella olevaan mäkeen, eli samaistusvirhe ja koko: 25sek.
Koko radan voi katsastaa täältä. Reitti Juhon gepsistä...
Kuten sanottua, ensimmäinen harjoitus onnistui erinomaisesti. Juuri ne painopisteet, (pelkistäminen, olennaisen hahmottaminen, maaston havainnointi) joihin pyrin kiinnittämään huomioni, olivat varsin hyvällä mallilla. Näin kisakauden avauksen lähestyessä pitäisi ymmärtää omat vahvuudet ja onnistumiset ja hyväksikäyttää niitä harjoittelussa. Niin olen suurin piirtein suunnistusajattelun suhteen tehnytkin, mutta en laittele onnistuneita rastivälejä tänne esille. A) niitä on nykyään paljon (mikä on erittäin hyvä asia) B) eipä tule mieleen mitään erityistä väliä, jonka haluaisin purkaa näppäimistön avulla.
Loppuleiri ei ollut suunnistuksellisesti niin antoisa, kuin ensimmäinen harjoitus antoi ymmärtää. Oma suunnistusajattelukin pätki, mutta sain homman 1. treenin tasolle sitten taas viimeisessä eli kuudennessa harjoituksessa.
Lisää leirin matskua löytyy sitten täältä eli RaVa:n kertomuksista.
Nyt on muuten Eppua latailtua Nokialta puolisen sataa biisiä.
Reissuhan oli mainio. Ylläpito oli aivan loistavaa ja maastotkin sitä kämpän viereistä lukuunottamatta hienoja. Olihan se metsä siinä lähelläkin vaihtelevaa ja näenkin nyt ensisijaisen tärkeänä, että pääsimme suunnistamaan kuivalle maalle ja uusille kartoille.
Paras treeni oli mielestäni kiistatta ensimmäinen harjoitus, jonka siis teimme matkan varrella. Rata oli keskimatkallinen 4.kutonen... Aikaa vietin metsässä melko puhtaalla suorituksella alle 35min. Keli oli upea; ei ollut kylmä, aurinko paistoi ym.. Vielä kun lisätään maaston lumettomuus, niin johan siinä nousi fiilikset korkealle. Paikoin oli pitelemistä jaloissa, etteivät karkaisi suunnistuksen edelle.
Ensimmäisessä 18 rastin treenissä tein muistaakseni 3 selvää virhettä. Tässä asiassa hienointa on se, että virheet ovat melko pieniä. Viime vuosina virheeni kisoissa ovat olleet tavallisesti 1-5min suuria. Jokainen kyseisessä harjoituksessa tekemäni virhe pysyi alle 45sek kokoisena!! Tässä seuraavassa ne kaikki läpikäytynä.
3-4
Sain edellä lähteneen Sepon kiinni juuri 3. rastilla. Hyvä lähtösuunta, kumpare, avoimen alueen reunasta polkuja hyväskikäyttäen keltaiselle nenälle. Sitten ajatus taisi keskeytyä vierellä suunnistamisen Sepon tekemisiin, ja mäenpäällisen hahmottaminen jäi tyystin tekemättä. Kartan mukaan selkeitä kumpareita ei erottanut, ainakaan nopeasti, ja pienen poukkoilun jälkeen paikansin itseni yksinäiseltä kumpareelta. Siitä rastille, jonne Juhokin oli juuri saapumassa. Virheen syy: toinen suunnistaja ja koko: 40sek.
4-5
Juho sai siis kiinni nelosella (olin mennyt jo ohi 2:lla ja Juho otti nyt virheen takia kiinni, eli erot olivat pieniä ja ajatus muista suunnistajista pysyi koko ajan). Seppokin oli vielä tuntumassa. Lähdin hyvään suuntaan, mutta avoin nenä-muodostelma vietti oikealle, enkä huomannut lähteä korjaamaan suuntaa. Lopulta näin kääntöpaikan ja ymmärsin virheen. Otin homman haltuun ja kuljin jyrkänteen kautta rastille. Virheen syy: toinen suunnistaja, samaistusvirhe ja koko: 30sek.
9-10
Tällä välillä tarjottiin selvää väylää, jota pitkin kulkea. Mäkiä vasemmalla ja oikealla. Toteutus tuntui yksinkertaiselta. Lähtösuunta kondikseen ison jyrkänteen avulla, ja oikealla oleva mäki ... pysyköön sillä puolella. Seuraava oikealle puolelle tuleva mäki jäi hieman kaukaiseksi ja nojasin liikaa vasemman puolen kumpareen jyrkänteisiin. Nousin rastimäelle väärästä kohdasta, mutta tajusin heti tilanteen ja korjasin rastille harjannetta pitkin. Virheen syy: tjaa, olisinkohan samaistanut pienen kumapreen siihen oikealla puolella olevaan mäkeen, eli samaistusvirhe ja koko: 25sek.
Koko radan voi katsastaa täältä. Reitti Juhon gepsistä...
Kuten sanottua, ensimmäinen harjoitus onnistui erinomaisesti. Juuri ne painopisteet, (pelkistäminen, olennaisen hahmottaminen, maaston havainnointi) joihin pyrin kiinnittämään huomioni, olivat varsin hyvällä mallilla. Näin kisakauden avauksen lähestyessä pitäisi ymmärtää omat vahvuudet ja onnistumiset ja hyväksikäyttää niitä harjoittelussa. Niin olen suurin piirtein suunnistusajattelun suhteen tehnytkin, mutta en laittele onnistuneita rastivälejä tänne esille. A) niitä on nykyään paljon (mikä on erittäin hyvä asia) B) eipä tule mieleen mitään erityistä väliä, jonka haluaisin purkaa näppäimistön avulla.
Loppuleiri ei ollut suunnistuksellisesti niin antoisa, kuin ensimmäinen harjoitus antoi ymmärtää. Oma suunnistusajattelukin pätki, mutta sain homman 1. treenin tasolle sitten taas viimeisessä eli kuudennessa harjoituksessa.
Lisää leirin matskua löytyy sitten täältä eli RaVa:n kertomuksista.
Nyt on muuten Eppua latailtua Nokialta puolisen sataa biisiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)