No niin. Sen verran hektistä on aika ajoin tämä elämä, että ei sitä analyysia pysty joka sekunti pistämäänkään.
Oma kisakausi avattiin virallisesti lauantaina Silja-Rasteilla sarjassa H21A2. Sijoitushan oli lopulta 13. mikä oli tavoitteen mukainen. Homma lähti hyvin käyntiin. Tarkemmin voisi tietenkin mennä, (jossainhan sen eron täytyy tulla, siis juoksuvauhdin lisäksi) mutta yli 15sek virheitä ei ennen 8. rastia tullut. Radan puolivälissä 8. rastin jälkeen ryntäsin sitten saman tien ylämäkeen, ja pistin itseni nousussa ihan hapoille. Laskettelin kohti nenällä olevaa kumparetta. Katselin, että oman lipun pitäisi löytyä hieman alempaa rinteestä, ja sitä paitsi tuo 20m päässä oleva mötikkä on kivi eikä kumpare. Vähän alle minuutin päästä tuli sille "kivelle" toteamaan, että tämähän oli omani.
Ysille tuli huolimaton suuntavirhe, ja 15:lle olisi luullakseni pitänyt vetää alakautta. Ainakin muut menivät nopeampaa sieltä tai sitten olin itse jo niin puhki, etten jaksanut juosta.
Jhoo! Jukola-katsastuksen 3. sija ja sarjassani siis 13. Oma kilometrivauhti H20-sarjassa olisi riittänyt 3. sijaan, että ei tässä kait ihan väärään suuntaan olla menossa. Kyllä isojen poikien kisoissa taidetaan kuitenkin mennä vielä vähän lujempaa, kun Huippuliigassa olisin jäänyt varsin selvällä erolla viimeiseksi.
Kisan reittihärveli
Sunnuntaina oli sitten seuran treenipäivä Kärkölässä. Ohjelmassa kaksi kovavauhtista viestiharjoitusta. Ensimmäisen treenin alkaessa klo 10 taivaalta satoi lunta. "Niin no, johan tänä kautena onkin suunnistettu. Eiköhän ruveta hiihtämään." Yhteislähtönä toteutettu treeni lähti hyvin liikkeelle. Olin Assun ja Sapen kanssa hajonta-ykkösen jälkeen karussa. Sape jäi ylämäessä, tosin me Assun kanssa emme käyneet ihan 2. rastilla asti, silloin toki tietämättämme. Pari hajontarastia ja vuorottaiset pummit minun ja Assun kesken laittoivat pelin periaatteessa jännäksi. Omaa työtä piti tehdä, mutta kuitenkin toinen oli lähes koko ajan vierellä, ihan kuin merkkinä että "tänne päin, seuraa minua". Arvelin, että lopussa olisi ollut hajontaa, joten siirryin vetovuoroon. Eipä ollut hajontaa, mutta kun toinen jäi niin päätin lisätä vähän vauhtia. 5,6km yhteislähtökisan voitto ajalla 38min ja risat sekä Antin tunnustukset: "Vakuuttavaa". Tuli maalissa mieleen yksi ensimmäisen isostelu-riparin legendaarisimmista lausahduksista: "KIITOS! Hän on täällä tänään, saa koskettaa"
Tämän jälkeen Nesteelle syömään ja Antille kyläilemään. Siellä olikin ihan uusi tuttavuus, melko hiljainen sellainen mutta suloinen :). Ruokalevon ajan kerrattiin 10milan taktiikkaa ja miehitystä sekä seurattiin Ankkuri-rastien livetystä.
Päivän toinen reeni olikin sitten aikamoista otatusta. 4 suunnistusvetoa, pitenevin matkoin(0,7-2,0km), jäniskevennys mukana ja täysillä. Uuh! En jäänyt kuin yhdessä viimeiseksi, kun ryhmässäni olivat Kale, Lartza ja Assu. Sorsan pojilla kuulemma aika paljonkin jumia, eikä siksi kulje. Eipä siinä mitään, mulla menee ihan kivasti. Mutta voe hyvänen aika kun tuli reisille paha olo. Ei oo sitten Troijan Sodan ollu mitään tommosta. Mistä ton Troijan sain päähäni? En tiedä. Kiva reeni oli silti.
Nyt valmistelen keskiviikon kuntorasteja ja Yökuppia. Tulee hyvä kisa siitä. Meikäläinen saattaa muuten johtaa kyseistä yösuunnistuskilpailusarjaa ylihuomisen jälkeen. Jos 1. osakilpailun kolmesta parhaasta kukaan ei vedä hyvin, tai saavu edes paikalle niin meikäläinen on pistetilaston henkilöistä vähintäänkin hetkellisesti paras ;)
Tänään oli muuten autokoulua. Ensimmäinen ajotunti. Hihhei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti