"Hel****i sun kanssas. Kone!" tekstasi Anatoli melko pikaisesti osuuden jälkeen.
12. sieltä tulin tosiaan vaihtoon. 23 sekuntia jäljessä kärjessä tullutta Parmaa. Että joo.
Viestin juoksujärjestyshän oli melko aikaisin selvillä. Henkisestihän olen valmistautunut aloittamaan suurviestejä jo syntymästäni asti. Tietynlainen terve jännitys oli tietysti ennen kisaa päällä - luonnollisesti. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun aloitan kahdesta suuresta sitä ruotsalaista, 10milaa.
Tunsin olevani, kliseen omaisesti sanottuna, valmis. Valmistautuminen kisapäivänä, kisaviikkona, kuukausi ennen kisaa.. onnistui suurin piirtein täydellisesti. Talven aikana tehdyt leikki(KILPAILU!) leikki(KILPAILU!)mieliset yhteislähtösuunnistukset olivat pääsääntöisesti sujuneet hyvin, monta kertaa voitin. Penikkatautiin sain vahvaa hoitoa omilta käsiltä, ja opin pitämään vamman kurissa. Valmentajakoulutuksesta ammennetut tietopläjäykset saivat itseni tuntemaan, että tiedän, mitä minun pitää tehdä, ja tiedän, että MITEN SEN TEEN. Vielä kun kauden avaus Silja-Rasteilla meni kiitettävästi...
Henkisesti olin erittäin valmis tekemään huippujuoksua (kuvailtakoon sitä nyt tällä sanalla). Itseluottamus oli kohdallaan ja myös kilpailun startti onnistui itseltäni täydellisesti (uskon vakaasti siihen, että viestikilpailun 1. osuus ratkaistaan jo puoliksi ennen K-pistettä).
Fyysisesti valmistautuminen oli myös erinomainen. Kilpailusta taaksepäin lukien edellisestä perjantaista lähtien olin tehnyt 4 kovaa harjoitusta, viimeisimpänä Yökuppi keskiviikkoisena iltana. Kaikki harjoitukset menivät fyysisesti jotakuinkin niin, miten niiden odotinkin menevän. Tunsin siis kehoni, ja sain taas lisää itseluottamusta, että homma kulkee lauantaina, silloin kun pitääkin.
Noh, kulkihan se. Kisapäivänä juoksimme 30min lenkin keskipäivän jälkeen, ruokailin noin klo 14.30 päivän lounaan, söin pyttipannua. Klo 18.00 (eli 4h ennen lähtöä) söin vielä evästä monipuolisesti. 3h ennen lähtöä jalkojen herättely ja aktivointi (polvien alapuolelta) oli parhaimmillaan käynnissä. Pienet 30min nokoset ennen joukkuepalaveria, joka pidettiin about 2h15min ennen lähtöä. Ohjeistusta tarjottiin:
1. Tapsa tulee alle 2min kärjestä
2. Riskejä ei oteta
3. Täytyy tietää mitä tekee
4. Koodit ym. tarkistelut eli hylsyä ei saa ottaa
1½h ennen lähtöä lähdimme Pertin kanssa bussilla kilpailukeskukseen. Katsastin kaikki kamat vielä teltalla ja sitten lähdin tsekkaamaan vielä sen, mitä tsekattavana oli: WC ja lähtöviitoitus. 50min ennen lähtöä rupesin hyppimään ja aktivoimaan itseäni seurateltan suojissa hyvin kerrospukeutuneena. 15min ennen lähtöä kävin vielä vähän juoksentelemassa, ja 10min ennen lähtöhetkeä siirryin starttialueelle.
Kentän pinta tuntui pitävän ihan hyvin, vaikka illalla olikin hieman ripotellut vettä. Ihanan pehmeä alusta. Katsastin kaikki pienet numerot, jotka näin ja yhdistin ne nopeasti paitojen väriin. Ennen lähtöä järjestäjät pistivät vielä vähän ilotulitusta peliin. Naureskelin itsekseni, ettei noita enää kukaan lähdön jälkeen muista. 2min! Siirtyminen kartoille. Lähtöpaikkani oli 6:n rivin ulkokaarre. katsastin vielä ajolinjan: "Okei, kurviin pitää päästä porukasta ohi, se käy helposti juoksemalla nopeasti kentän reunojen ulkopuolelta, asfalttia pitkin.
1 min! Eipä oikeastaan jännitä. Ihan kuin joku pikkuviesti. Katsomon nuoret tytöt pitävät huolen, ettei omaa ääntänsä kuule. 10 sek! Henkäisen sieraimet vielä sonnin tavoin auki, ikään kuin olisin lähdössä jonnekin. PAMM!! (ja samalla puuh, kun päästän ilmat ulos ja lähden ravaamaan)
....
Nopeat harjoitteet Yleisurheiluporukoissa ovat tehneet tuloksia. Nousin heittämällä neljästä rivistä ohi!! Kaarteeseen pääsin vetämään tyhjää uraa, ja radan
keskivaiheilla. Bongaan jo muita joukkueita. Linne menee yksin kärjessä, Vaajte:n valkoinen väri paistaa aina, löytyy myös Parmaa ja Haldenia..KOK myös. Mutkassa poijaat rupevat oikeastaan vasta latomaan jalkaa toisen eteen, mutta onneksi pääsen seuraavaan kurviin sisäradalle. Ellun ottamassa kuvassa olen ehkä noin sijalla 20, numerolla 96. Hyvin on menny ainakin tähän asti!! Vielä pitäisi 9km jaksaa.K-1 (K-112) K-pisteellä olen TOP 30:ssä, riittävä tässä vaiheessa. Katselen ykköselle polkukiertoa, mutta valitsen sähkölinjalla päällystetyn avokallion. Reittini on ruuhkaisuudesta johtuen muutaman sekunnin hitaampi kuin polku-ura. Lähden polulta metsään Japen perässä.
Suolla hajaannutaan moneen eri letkaan. Tuntui, että tässäkös sitä nyt jäädään kärjestä jo ekalla välillä. Sijainti on epävarma, mutta katselen, että kuivalle tullessa on kivi oikealla. Uudelleen märälle juostessa en noteeraa avosuota. Toi kukkula on pakko olla mun. Leima turvallisesti hajontani 22. alle puoli minuuttia nopeimpaa jäljessä.
1-2 (112-204) Edessä pitkä väli, polkukierto on selvä. Kurvaan kovalle aikasta hyvin, ja näen letkan ensimmäisen. Vauhti nostetaan saman tien häijyltä tuntuviin sfääreihin. Myöhemmin porukka selvästi vakiintuu, ja mietin, että ollaankohan tässä nyt oman hajonnan kärkiporukassa vai ihan koko kisassa korkealla. Vastauksen saan myöhemmin. Linne kaahaa polulla ohi ja otan peesin, jonka avulla saan kärkiporukan pysyvästi kiinni. Tästä ei pudota...ei ainakaan vielä. Polulta poistuttaessa tiedän jopa tarkan sijaintini. Letka hakee paljon kuivaa alle. Kompassi tanassa lueskelen suota, kuivaa, suota, kuivaa...jätän rastinoton muille. Mukana kakkosella leimatessa Delta, Parma, RaVa, Linne (kahdesti), ja AngA + paljon muita.
2-3 (204-87)
Eipä sano väli minulle juurikaan mitään. Annan muiden tehdä työtä, ja itse katselen kompassia. Letka hajaantuu mikroreitinvalinnalla ainakin kahteen. Otan vasemmalta kiertävän, ajaudumme noin 5 metriä liikaa sivulle. Notkossa seisoskelee rastimiehiä. "Tää on radiorasti ja eka yhteinen... Missäs muut on??" Aavistukset loisteliaasta sijoituksesta nousevat mieleen. Pidän jalat maassa, ja keskityn edellä menevän paitaan.
3-4 (87-90)
Voipi olla hajonta. Katselen että oikean puoleiselle tielle pitäisi päästä. Lähdemme suoraan, varmaankin oiomme polun kulman, kun ei kiertää jakseta. Lopulta tie tulee vastaan ja menemme risteyksestä suoraan eteenpäin. Hyvä hyvä. Tai ei sittenkään. Vauhti tuntuu aivan liian kovalta. Hei pojaaat... Jatkan kuitenkin perässä. Tästä sitten vasem... MITÄ! Oikealle?!?! Menen paniikkiin. Hidastelen, mutta pysyttelen mukana. Ei hel... Voinko mä olla ainoa, joka olisi menossa tieltä vasemmalle?. Ikuisuudelta tuntuvan ajan yritän paikantaa itseni. Ja löyty! Samaistin tiet/polut ym. väärin, ja luulin, että lähestymme rastia oikean kautta. Eipä hätiä mitiä. Mieleen vaan tuli, että jos tällaisia ajatuskatkoksia ilmenee nyt, niin millaisia ne ovat kisan lopussa... TuMe:n Mukhidinov tulee ohi, ja otan tämän selän. Rastille lopulta sujuvasti.
4-5 (90-101)
Ja eikun tielle. 91:lle menevät ottavat minut mukaansa, mutta huomaan heidän menevän edelliselle rastille, omalle hajonnalleen. Tiellä nupit pistetään taas kaakkoon ja perässä tuleminen ei ole helppoa, mutta jonkunhan sitäkin on tehtävä. Luen yhden ison (ainoan) muodon, ja jätän rastinoton taas muille.
5-6-7-8 (101-208-102-97)
Lyhyet välit. 102:lle mennessä jään poukkoilemaan pienelle kumpareelle. "Ihan hyvin tässäkin olis voinu olla jyrkänne". Otan vuorikiipeilyreitin lopulta rastille ja sen avulla pääsen ihan hyvään asemaan, kun lähdetään
taas sotkemaan tiellä. Parman peesissä TV-rastille. Sija on kaiketi 11. Fiilis on enemmän kuin hyvä, sillä tiedän että olen TOP 20:ssä. Ugh!8-9-10 (97-184-94)
Ja taas tielle. Hapotuspäissäni olen jo lähdössä pitkälle välille oikean kautta. Ymmärrän pienen pohdinnan jälkeen, että tässähän on vielä rastiväli ennen pitkää. Teiden käytön voisi mun puolesta kyllä kieltää viesteissä. Eihän näillä jaksa juosta! Pieni koukku rastille ja harmistus entistä kovempi. Noh, sittenhän mennään tielle ja juostaan yhä enemmän - meinaan sillä pitkällä välillä. Eikun. Pian ymmärsin, että aivojani vaivasi piikkuruinen ajatuskatkos - taas. Luin kahdesti väärää väliä. 184:lle mennessä hokasin, että onhan tässä vielä yksi rastiväli ennen pitkää. Olinkin oikeasti suunnistamassa koodille 94. Suunnistin siis tavallaan kahta väärää rastiväliä ja kuitenkin löydän sen oikean rastin lukematta oikeaa väliä kertaakaan. Taitavaa? Huonosti tai hyvin selitetty, en kisassa jaksanut vaivautua panikoimaan. "Letkalla on tähänkin asti ollut sama hajonta". Rastin koodi löytyi määritteistä, jatkoin tyytyväisenä matkaa 94:lle. Suoraan menevät muuten hävisivät tuolla välillä. Itse kiersin polkua pitkin vasemmalta. Rastilla 94 totesin olevani 4. tai 5. Yhteinen rasti vielä niin hyvinhän tässä menee.
10-11 (94-103)
Sitten tullaan tien yli, jyrkänteen alapuolelta ohi puskan läpi toiselle tielle. Ai me mennään suoraan? Porukkaa tulee vastaan, ovat jääneet yli 10 minuuttia. Tiellä juostessa piristyn tarkistaessani, että matkaa ei ole enää kovinkaan paljoa. Nyt en enää fyysisyydellä putoa. Ei Mukidiinovi eikä kukaan muukaan mua tästä pudot. Vaikka täytyy kyllä myöntää että innokkaasti juoksivat vieläkin. Poistun tieltä sopivasta kohdasta. Ylitetään polku, letkaa oikealla. Suon laidassa Linne yrittää vetää suoraan. Toteaa, että ei kannata. Edessäni kulkee tuntematon paita, itse olen letkan toisena. Wou! Mahdollisesti 10milan toisena!! Tullaan suolle. Ehdimme oikealta tien kautta tulevien eteen polulle. Otan jopa omaa mikroreitinvalintaa. Nyt täytyy painaa! Rastille tullessa katson loppuradan vielä läpi. Alkaa hajonta melko pian. Nyt tämän voi enää ryssiä. Vasemmalta polun kautta rastille ennättää muutamia eteen. Radiomiehet mainitsevat: "Nittiosex".
11-12 (103-104)
Valitsen ehkä huonoja ajolinjoja, mutta kärki näkyy edelleen. Yritän bongata jyrkännettä vasemmalta (rastin 192 ympyrän alla). En löydä, mutta itse rasti tulee lähes kävellen vastaan.
12-13-14 (104-107-57)
Rastilta lähdetään vasemmalle tai oikealle. Otan oikealle menevän letkan ja tuskin karttaa katsomatta suorasti löytyy. Äkkiä muiden perään. Vauhdissa polun pätkä jää huomaamatta, mutta myöhemmin sinne kuitenkin lasketellaan. Avokallioiden kautta rastikivelle. Melkoisen piipussa, voisin sanoa.
14-15-M (200-250-M)
Polulle päästessäni näen edellä pienehkön ryhmän. Siellä on KR, Delta ja Parma ainakin. Ei vaan itse ehdi. Jalka ei nouse kovinkaan kepeästi enää. TV:llä ymmärrän että olen sijalla noin 10. Jaha!? Puskasuolta polulle. TuMe rullaa alamäessä ohi, mutta maalisuoralla ei tule enää ketään. Katselen taulua, 12! Utmärkt! Jättebra!
Kartta Kalelle ja ...!OK!... JESS! Kiitos!
Oma analyysini suorituksesta, näin muutama päivä sen jälkeen, on seuraava: ERINOMAINEN, aivan loistava!! No juu. Jälkikäteen analyysiä tehdessä on huomannut monta koloa, joihin suoritus olisi voinut kosahtaa. Erityisesti kaksi mainitsemaani ajatuksenkatkosta olisivat voineet johtaa megalomaaniseen pummiin ilman letkaa. Eikä kertomallani tavalla "On sillä letkalla ollut tähänkin asti sama hajonta" saisi koskaan ajatella. Väsymys kuitenkin painoi jo mieltä sekä jalkoja... Kuitenkin, muutamia vuosia aloittaneena voin ladata tähän sellaisen kommentin, että tiesin, mitä tein - ihan niin kuin palaverissa käskettiin tekemään. Tietynlainen automaatio viestisuunnistuksen aloittamisesta oli jo selkeytynyt pääkoppaan. Tiesin, että letkan vetäminen saati siitä karkaaminen oli itselleni 99% mahdotonta. Mitään järkyttäviä ennakko-odotuksiakaan (omassa päässä) ei ollut, mikä saattoi tietysti parantaa psyykkistä toimintakykyä. Osasin suunnistaa letkan perässä, osasin suunnistaa tarpeeksi ja jaksoin juosta tarpeeksi. Näin se menee. Jos joku nyt kysäisee peesailusta -> vastaan: kyllä, totta kai peesasin! Olen jo muutamalle sanonut, että peesasin 98% matkasta ja 2% menin samaa reittiä kuin muut, mikä tarkoittaa alku- ja loppuviitoitusta (niiden prosentuaalinen osuus on varmaan vähän isompi kokonaismatkasta). Ja jos tästä nyt vedetään herne nenään, niin sanon, että on se peesaaminenkin taito. Muutenhan kaikki olisivat tulleet teoriassa minuutin sisällä vaihtoon.
Tulevaisuus näyttää valoisalta, ehkä selkeältäkin. Viikonloppuna valmentajakoulutusta, maanantaina jyu:n liikuntapuolen kirjallinen koe, ensi viikolla onkin kolme kisaa, joista kaksi on Jukola-katsastuksia (1. joukkue pitäisi suurin piirtein olla selvillä noiden jälkeen), sitten on Hirvi-Sprinttiä ja lopulta osallistun ensimmäisen kerran kaudella H20 sarjan kilpailuun, kun SM-sprintti käydään Kirkkonummella. Late sanoikin juuri, että olisi aika kova mennä ottamaan kauden ensimmäisestä sarjansa kilpailusta Sm-mitali. Itse olisin tosi tyytyväinen plakettiin. Katsellaan tavoitteita sitten lähempänä. Kuntohan on siis todellisessa tikissä vasta katsastuksissa ennen kesäkuun puoliväliä. Mutta kuten viestisuorituksesta voi päätellä, huippu lähenee (matkaa toki on, sitä en kiistä).
Upea suoritus TaPSa. Ylitti jopa TPS:n saavutukset liigassa...;-)
VastaaPoista