Näin sitä sitten käytiin kauden toisessa henkilökohtaisessa kilpailussa ja sekin H21A-sarjassa. Ei sujunut, niin kuin piti.
Väleillä K-1-2 suunnistus oli jaloissa, eikä sujunut ollenkaan. Kiireessä tehdyt päätökset ja tottumattomuus kartan+maaston yhteneväisyyksiin johtivat reiluihin suuntavirheisiin, ja näin olin 2:lla melkein minuutin melko kovaa juossutta kärkeä perässä.
Muutama onnistunut väli tähän kohtaan, rasteille 3, 4, 5 ja 6. 7:lle tulikin sitten iso kämmi. Tavoitteena ennen kisaa oli ottaa etenkin rinnerastit varman kautta. Unohdinkohan tämän kisassa..TÄH? Luvattoman paljon sivuun ja ensimmäinen 3min pummi oli tosiasia. Yhtenä toisena tavoitteena kisaan lähdettäessä oli pyrkiä rauhoittamaan meno mahdollisen virheen jälkeen. Seuraavalle eli 8:lle mennessä hävisin melko tavanomaiset ~25 sekuntia ja sitä seuraavalle eli ysille löin kakkosajan pöytään vain sekunnin pohja-aikaan jääneenä. Jälkimmäinen tavoitteista siis onnistui tässä suhteessa erinomaisesti.
Kympille meno oli tuskaisen tuntuista, mutta jäin silti keskivertoa vähemmän otettaessa huomioon rastivälin pituus. 11 löytyi melko hyvin. Ennen rastiani näin Assun, joka oli lähtenyt 3min perään, rinnakkaisessa sarjassa.
12:lle olin aivan poikki. Polkujakaan en jaksanut lukea selkeästi, ja katselin vain oman seuran paitaa, joka oli menossa muistaakseni samalle rastille, kuin minäkin. Koodilla 108 totesin, että vasta seuraava olikin sama... Upshan. Ja siellä melko selkeässä rinteessä pyörin sitten ehkä noin 3½ minuuttia... Loppu oli kosmetiikkaa.
Suoritus lyssähti lopun virheen takia aika totaalisesti. Ensimmäisen "mega"pummin jälkeen jaksoin vielä tsempata, mutta toinen oli jo liikaa, vielä kun tapahtui niin loppuradasta.
Vaikka teinkin ennen kilpailua tavoitteita, en tainnut tehdä niitä itselleni tarpeeksi selviksi. Psyykkisesti olo oli nimittäin tyhjä, kun lähdin metsään. Jalat olivat lyhyestä kuntopiirijaksosta väsyneet, eikä hyvät verryttelyt auttaneet kuin alkumatkalle (tässä siis fyysisen tahmeuden selitys).
Vaikka psyyke jäi tänään jälkeen, en usko, että henkinen olotila oli vielä 10milan tai Silja-rastien fiiliksissä. Tunne vain oli se, että kyllä se tästä menee, niin kuin ennenkin. Helppoa kuin mikä! Toisin kävi... Jätin ajattelemisen välistä enkä tajunnut, mitä metsässä oikein pitäisi tehdä. Luotin ilmeisesti automaatioon, vaikka itsekuri ja ajattelumallit olisivat olleet parempi vaihtoehto.
Eniten tässä varmaan harmittaa se, että psyykkisesti olin niin lahna. Sinne vaan ja huihai.. Vaikka kisalla nyt olikin Jukola-katsastusarvo, niin häviö Latelle ja Lartzalle ei sinänsä paina mieltä. Tiedän kuitenkin, mistä kiikasti, ja Uudenmaan Rastipäiville menen tekemään nöyrät kokonaisvaltaiset suorituksetPISTE.
Fyysinen suorituskyky - metsässä - alkaa vaikuttaa muuten yleisellä tasolla ihan hyvältä. Omassa sarjassa Suomen kärkeen kuuluva Eikkakin kehui maastoaskelta ja tsillee.. Tällasella fyysisellä päivällä olisi kuitenkin ilman niitä kahta 3min virhettä oltu jo aika korkealla. Onneks tää on kuitenkin suunnistusta eikä mitään jossittelun MM-kilpailua päivästä toiseen. Lauantaina uudestaan, nöyrästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti