Viikon lepopäivä on yleensä pitkän lenkin päivä. Siitä skeemasta Anatoli yrittää saada minua irti. Varmaan on saanutkin, mutta tänään pitkä lenkki oli tarkoituksella juuri tässä päivässä.
No ei sillä 1.48 lenkillä ollut muuta tarkoitusta, kuin lepytellä hieman jalkoja sekä mieltä eilisen sprintin rasituksesta ja sen pettymyksestä. Samalla muukin elimistö saa huoltavan reenin ja kaikki kehon osaset ovat tyytyväisiä.
Jotta kevyestä metsäkävelystä ei olisi tullut tylsää, niin otin jonkun aikaisemmin junnuille tekemäni treenin mukaan (tietääkseni kukaan ei ole kuitenkaan koskaan tehnyt harjoitusta). Mutta siis kartan tulostus ja metsään. Harjoituksen haastavin tehtävä oli löytää treenipaikalle (metsän läpi kestää noin 30min), kun alueelle oli tehty uusia hakkuita.
Toisaalla muut vetivät mahdollisesti viikonlopun toista kovaa sessiotaan, kun Sm-erikoispitkät käytiin jossain päin Someroa. Ennen lenkilleni lähtöä kuulin, että Venla olisi johtanut kartanvaihdossa. Elisa 10 parhaan joukossa myös. Yritä siinä nyt sitten lähteä vaeltelemaan, kun puntti tutisee jännityksestä.
Takaisin tultuani ensimmäiset sanat olivat: "Mones??"
Vastaukseksi sain: "Toinen".
Jepulis. Ellu toinen, Venla 15. tarkemmin tuloksia katseltuani huomasin, että Kale oli pääsarjassa 16. Ei huonosti! Jotkut keskeyttivät, jotkut pääsivät maaliin (Laura, Jusu sekä yli pääsarjatason ikäiset). Niin ja Hessu lienee mitaleilla kanssa!
Oma seuraava kilpailu on tosiaan vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Nyt on aika rakentaa tornia uudestaan, korkemmaksi ja vahvemmaksi (sprinttinopetti taas paljon). Aloitin sen tekemisen henkisen hyvinvointini kasvattamisella ja itseluottamuksen nostamisella (keinot salaiset, mutta eivät kielletyt). Pitkä lenkki oli hyvä treeni uudelle alulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti