Kehityn kehityn

Sain Eikalta Garminin, jonka kyllä koekäyttöviikon perusteella taidan ostaakin. Vielä pitäisi videokameralla varustetut suojalasit ostaa, niin analysoimisessa olisi todellakin ainoastaan aika ja viitseliäisyys rajoina. Gps kelpaa toistaiseksi ihan hyvin. Skannerillekin olisi tietynlaista tarvetta. Saisi helposti kartat bittimuotoon ja ainakin laadukkaammiksi kuin kuvaamalla. Pitäisikö ostaa?

Puolan jälkeen treenailu on ollut kevyttä ja yliopistojen pääsykokeiden lähestyessä ehkä enemmänkin teoriaan sekä kirjallisuuteen painottuvaa. Suunnittelin harjoitusmuotoja, joita tulen tekemään MM-kisoja silmällä pitäen. Tornikalliollakin kävin tutkailemassa maastotestiradan, jonka uraa tulen kuluttelemaan ahkerasti tulevaisuudessa. Pikku polkua ylös alas, eli siis metsäjuoksutestistä ei täysin ole kyse. Yleisesti ottaen kyllä melko mukava reitti. Pari tiukkaa nousua ja heti perään ketteryyttä vaativia vauhdikkaita alamäkiä. Reitti on 4,5km pitkä ja noususumma ponnahtaa gps:n mukaan niinkin korkealle kuin 373 metriin - todennäköisesti gps valehtelee ja paljon. Mukavan 9km lenkin siitä kuitenkin saa, kun kahdesti kiertää. Tällä hetkellä epävirallinen yhden kierroksen reittiennätys on noin 1h30min. Sen verran oli lunta, jossa taaperrella..

Eilen tein ensimmäisen "kova"vauhtisen treenin tälle viikolle. Vauhti keskimäärin VK:n alarajoilla. Tavoitteenahan oli saada "ei-niin-kuormittava" vauhtikestävyyttä ylläpitävä karttatreeni, ja sekös kävi helposti, kun tein harjoituksen Nummelaan juostessa.

4,7km(todellinen matka)/23min


Treeni toimi tarkoituksensa mukaisesti. Suunnistuksellisesti ei mitenkään haastavaa, mutta pääasia että kartta oli mukana ja vauhti pysyi VK-alueella.

Avaan siis suomalaisen kisakauden ensi viikonloppuna Finnspringillä lauantaina H21A:ssa Jukola-katsastuksen merkeissä (10,2km), sekä sunnuntaina pääsarjan viestissä (2. osuus, 8,2km). Tavoitteina on jatkaa kisavalmistautumisessa siitä mihin jäätiin Tanskassa ja tietenkin tehdä tämän hetken omiin rajoihin nähden mahdollisimman hyvät suoritukset. Rajat voivat tosin olla heikoilla tulevan viikon tiedusteluharjoituksen myötä, mutta eiköhän Yläneeltä saada positiivisia tuloksia. Mitään esteitä ei ainakaan ole.

Oppia Puolan penkoista

Puolan harjoitusleiri oli erittäin onnistunut. Lihaksisto pysyi virkeänä koko viikon ajan huolellisen tukiharjoittelun avulla. Suunnistusharjoitus ei koostunut pelkästä suunnistuksesta, vaan siihen huolellisesta valmistautumisesta ja treenipaikalla tehtävistä kunnollisista alku- ja loppuverkoista. Tällä viikolla myös ne Tanskassa puutteellisina ilmenneet asiat tuli korjattua eli ravinto ja lepo pysyivät oikeissa suhteissa. Vaikka välillä hotellin lounaat ja päivälliset hämmästyttivät ravitsemattomuudellaan, osasin useilla ja oikeanlaisilla välipaloilla täydentää kehon tilan tasapainoiseksi. Leirikielellä sanottuna -> olo oli ihan maaginen.

Maagisuus lähti käyntiin siitä hetkestä, kun maanantaina junassa matkustaessani tiesin, että seuraavan viikon vietän maajoukkueen kanssa Puolassa. Uudet maastot ja Suomen maan ikäluokan paras treeniseura. AH! Fiilis sen kuin parani, kun illalla saavuimme lämpimään Puolaan. Vielä tarjoiltu iltaruoka ja nukkumaan...zzz...

Tutustumistreeni avasi leirin treenilaukun tiistaina. Itse olin ~2km rastivälin edessä aivan kädetön. Suoraan se olisi pitänyt mennä, itse kiersin ja hävisin 3 minuuttia. Oppi numero 1. Keskimatkan etapilla kiertelin turhaan 3-4 käyrän mäkiä. Nekin olisi pitänyt mennä suoraan. Oppi numero kaksi.

Oppi numero kolme tuli iltapäivällä "puskatreenissä", johon lähdin rohkeasti ilman kompassia (unohtui). Hyvinhän se sujui, mikäli yhtä oravapolkuvirhettä ei lasketa. Oppi liittyi siis siihen, että ainakaan keväällä ei puskia kierrellä Puolassa. Ainakaan harjoitusalueiden vihreitä alueita, jotka olivat karttakuvaukseen suhteutettuna melko hyväkulkuisia.

Treeni 2: peitteiset alueet

Keskiviikon aluksi teimme ensimmäisen kisavauhtisen treenin - keskimatka kahteen kertaan. Harjoituksesta saamani leirin neljäs oppi oli se, että voin 100% luottaa omaan tekemiseeni ja vauhtiini. Tulokset ja seuranta. Tällä hetkellä etenen metsässä samaa vauhtia kuin maajoukkue keskimäärin. Heidän kunnosta en tiedä, mutta sen tiedän, että ainakin minulla vauhti kasvaa kesää kohden reippaasti. Ja sekös antaa itseluottamusta!

Iltapäivällä tyttöjen jumppa - hapotti. Oppi 5: "Jotain tarttis varmaan tehrä".

Torstaina oli pitkä suunnistustreeni. Tavoitteenani oli saada pitkä huoltava harjoitus ja siinä onnistuin täydellisesti. 105minuutin kevytvauhtinen suunnistus pehmeällä alustalla vastasi kevyttä hierontaa. Uutta oppia ei juuri tullut, mutta yhä enemmän itselleni kävi selväksi, että suorat reitinvalinnat ovat nopeimpia myös Puolassa.

Torstaisena iltapäivällä oli taas jumppa - tällä kertaa palauttavana poikien kesken. Tai itse en tehnyt jumppavetäjän ohjelman mukaan, kun halusin palautella. Katselin vieressä, kun äijät tuskissaan jumppasivat vatsaa, vatsaa, jne. OK setti tuli.

Perjantai oli taas kovauhtinen päivä. Aamupäivällä pariviesti, SamiH:n kanssa tiiminä olimme toisia Ryksän kaksikon jälkeen - toki hieman kyseenalaisesti, mutta kuljettiin kuitenkin pidempi matka. Itsellä oli hidasta touhua tänään, ei pysynyt mukana. Liimaisen kulun lisäksi toisella lenkillä tein porukan mukana ison pummin. Osuuksien henk.koht. yhteisajoissa taisin olla päivän 8. paras.

Treeni 5: pariviestin 2. lenkki

Iltapäivällä kävimme samalla alueella käyräsuunnistelemassa. Kulki. Pari kertaa kuittasin porukkaa osaamalla rastille, tuli hyvä fiilis. Pystyin etenemään muista välittämättä sinne minne halusin. Oli hienoa. Yhden suuren koukeron tein. Puhdas samaistusvirhe ja aikaa kului 4-5min. Ei näin. Virhe sattui juuri siinä vaiheessa, kun ajattelin että nyt menee hyvin. Niinpä niin... Mitä opin? Oppi numero 6 lienee siinä, että helpolta tuntuessakin täytyy keskittyä 100% suunnistukseen.

Lauantai ja viimeinen kokonainen päivä Puolassa. Sääli. Eteenpäin mentiin kuitenkin jokaisesta hetkestä nauttien. Aamupäivällä oli edessä suuntatreeni. Jani kertoi antavansa palkinnon niille, jotka pystyvät etenemään suorempaan kuin hän. Ehkä tämä vaikutti asiaan, mutta itse menin liian paljon pelkästään kompassia katsoen. Suuntatekniikka oli hakusessa oikeastaan koko ajan. Maastoa ja karttaa tässä olisi pitänyt katsoa! Kompassia katsotaan tuollaisessa maastossa vain 100m välein. Siinä seitsemäs oppi. Tässä harjoituksessa taisin vääntää myös yhden koko leirin isoimmista pummeista.

Iltapäivällä mukavaa täysivauhtista sprinttailua intervallien muodossa. Kartta ei ollut täydellinen, mutta kelpasi kyllä. Treeni oli hyvä ja palautti vähän sprintin vaatimuksia mieleen.

Treeni 8: Täysivauhtisia sprinttivetoja

Lauantai-iltana koko porukka seurasi tiiviisti Kevätyön viestin seurantaa. MU:llekin oli annettu gps, josta olin tietenkin mielissäni. Harmitti vain, kun en itse ollut siellä juoksemassa. Lunta olisi toki ollut, joten mieluusti pysyin Puolassakin.

Sunnuntaina näimme mielestäni koko viikon hienoimman maaston. Rinnetreenissä riitti penkkaa! Fiilikset olivat korkealla, treeni oli aivan helmi! Säästelin jalkoja ja kevensin mieltä kävelemällä treenin. Harjoitus kruunasi leirin. Kuulemma tuollaista on tulossa myös keskimatkan katsastuksessa. JEES!

Treeni 9: käyräsuunnistus

Treenit olivat priimaa (tämän blogin kuvat eivät) ja pystyin mielestäni hyödyntämään viikon aikana niiden annin erinomaisesti. Vaikka kasvillisuus ei ollut vielä kesäistä ja kartatkin välillä heikkolaatuisia, niin viikko teki työnsä. Nyt minulla on melko realistinen kuva Puolan maastoista/kartoista ja niiden asettamista haasteista. Tästä hetkestä alkaakin tiivis valmistautuminen kohti MM-kisoja. Fyysisen kunnon on oltava rautaisa, jos meinaa tulla Puolan penkoissa. Harjoittelu tulee koostumaan siis aika pitkälti jalkojen ja keskivartalon voimatreeneistä, mäkijuoksuista, mäkisuunnistuksista, mielikuvaharjoitteista... No ei ehkä pelkästään niistä, mutta siinä muutamia asioita, joita täytyy tehdä Puolassa pärjätäkseen.

Kevään kilpailupolitiikka on muuten seuraavanlainen. Ennemmin kehittävä treeni, kuin kuluttava kisa. Kisastartteja tulee kuitenkin ihan riittävästi.

Kesä odottaa

Ollapa jo kesä, jona kukat kukkivat ja niityt viheriöivät. Eikä olisi LUNTA!

Spring Cup ja kauden avaus sujuivat suunnilleen odotusten mukaisesti. Partiomme kyvyt eivät riittäneet kansainvälisen suunnistusherruuden saavuttamiseen, mutta olimme kuitenkin kivasti suomalaisina taustajoukkoina, kun Vaajakosken miehet kävivät hakemassa ennakkosuosikin viitan tulevia viestejä varten Suomeen.

Perjantai-iltana yöviestissä suunnistus ei toiminut sitten ollenkaan. Kartta oli heikkolaatuinen tai ehkä enemmänkin oma mieli vain sopeutumiskyvytön ajatukseen, että tällä paperillako pitäisi suunnistaa. Missään vaiheessa 3. osuutta (6,5km) fiilis ei ollut sitä, mitä kilpailuhetkellä pitäisi olla. Rutkasti pummia, kovasta vauhdista ahdistunut kroppa ja reilu 8min osuuden nopeimpiin. Siinä kauden ensimmäisen kilpailun saldo.

Lauantain henkilökohtaisessa valmistautuminen ja tekeminen olivat selvästi toista luokkaa. Rauhallisesta lähdöstä huolimatta alun tiheään sjoitetut rinnerastit pistivät ukon pysähtelemään ja lukemaan välillä väärääkin väliä. Tulitikkuvälien astuessa näyttämölle homma alkoi kulkea, ja edellä lähteviä sarjalaisia näkyi ensin etumaastossa ja sitten varmaankin takana, jos sinne olisi vilkaissut. Keskittyminen pysyi kasassa lähes koko suorituksen ajan. Puskan keskellä olevalle suorastille sorvasin 1½-minuuttisen ja lopun lyhyillä rastiväleillä suunnistus oli lähinnä hakuammuntaa selvän sippauksen takia. Ero norjalaiseen Kinnebergiin oli lopputuloksissa noin 11 minuuttia. Kyseinen herra sijoittui viime vuonna MM-pitkällä neljänneksi, joten oletettavasti maailman kärki menee jossain niillä tienoilla eli reilu 1min/km päässä. Kokonaisuus kisasta oli joka tapauksessa positiivinen. Parannettavaa löytyy niin suunnistuksellisesti kuin myös fyysisestikin. Kesällä ero kärkeen on paljon vähemmän. Se on varma.

Sunnuntaina avasin pääsarjan viestin, jonka siis Vaajakosken Terä vei nimiinsä. Väsynyttä kroppaa kuritettiin lisää, ja sen suorituskykyä koeteltiin hieman liiankin raskaasti. Putosin kärkiletkasta jo ennen kolmannen kilometrin täyttymistä, ja loppurata 11km osuudesta olikin pelkkää vaappumista eteenpäin. Tulin vaihtoon noin 9min kärkeä perässä. Kärki tarkoittaa todellakin melko kovavauhtista porukkaa, joten häviäminen ei ole tietenkään häpeä. Tyytyväinen täytyy olla siihen, että kärjessä vietetyt hetket sisälsivät rohkeita oman pään tekemiä päätöksiä, ja meno yleensäkin tuntui hyvältä.

Viikonlopun saldo oli kolme kisaa, joista yksi luetaan onnistuneisiin kilpailuihin, toinen epäonnistuneisiin ja kolmas niiden välille. Ulkomailla kun oli, niin laadukkaan lepäämisen ja ravinnon merkitys tuntui ponnahtavan esiin kolmipäiväisen setin aikana. Huomasin vaikutukset konkreettisesti kisasuorituksissa, kun edellä mainitut tekijät eivät olleet 100% kunnossa. Myös vapaa-aikana olotila oli yllättävän väsynyt. Viikonloppu näytti sen, että MM-kisojen suhteen aikataulu on kunnossa. Tietenkin se hieman harmittaa, että ihan koko vuoden ajan ei pysty juoksemaan huippuvauhtia, mutta kun tämä kisavalmistautumiskaava on tälle kaudelle otettu, niin tällä on myös mentävä.

Seuraava ulkomaanreissu onkin jo sitten oven takana. Huomenna maanantaina edessä on lähtö Puolaan, jossa maajoukkue ja muutamat muut suomalaispoppoot treenailevat mm. MM-kisoja varten. Kesän päätavoitteen kannalta viikko on yksi tärkeimmistä, joten skarppina täytyy olla koko ajan. Erityisesti ravinto ja palautuminen ovat asioita, joihin sopii kiinnittää huomio, kuten Spring Cupin viikonlopusta opin. Tällä hetkellä ainakin kroppa ja mieli ovat harjoittelulle vastaanottavaisia, joten viikolla on hyvät edellytykset tulla laadukkaaksi suunnistusleiriksi.

Pirtistä pihalle

Urheilukoulun suunnistajat vierailivat Rovaniemellä Lapin urheiluopistolla. Ounasvaaran ladut ja Santasportin rakennukset tulivat viikon aikana melko tutuiksi. Viikko tarjosi ammattimaista ja laadukasta treeniä, ajatuksia ja sitä kaikkea muuta.

Bai te wei. Tätä edeltävällä viikolla olin metsäleirillä ryhmän johtajana. Samaan syssyyn tietenkin oppilaspäällikkö kasarmilla ensimmäistä kertaa. Ei ollut helppoa ei.

Eikan kanssa matkustettiin su-ma -yönä Rovaniemelle junalla. Otettiin auto haltuun ja lentokentän kautta (muuten vaan) saavuttiin treenien tapahtumapaikoista keskeisimmälle eli opistolle. Suoraan aamupalalle ja majoittuminen käyntiin. Iltapäivällä tehtiin viikon ainoa pidemmän puoleinen pk-harjoitus, itselle hiihtoa ja juoksua 2h30min. Tiistaina päästiin kunnolla reenin makuun ja saatiin myös Ose messiin. Päivän aloitus nopeusharjoituksella ja iltapäivällä huolto päälle. Keskiviikkona voimatreeni ja höpsöttelyt ynnä muut huollot. Samaisen päivän iltana kävimme katsomassa paikallisen Team Lakkapään lentopallomatsin. Pelin viimeiseksi jääneen erän jouduimme kuitenkin jättämään välistä, sillä halusimme kovasti kylpylään lilluttelemaan, olemmehan urheilijoita. Leiri jatkui samalla sapluunalla (ilman lentopalloa) sunnuntaihin asti. Tässä perus päiväohjelma kaikessa yksinkertaisuudessaan.

7.00 Aamulaktaatti + aamujuoksentelut
- aamupala
9.30 Päivän päätreeni
- lounas
14.00 Huoltava pk
- päivällinen
19.00 Lihashuolto lämmittelyineen
- iltapala

Viimeisenä treenipäivänä palauttavassa hiihdossa oli hieman nostalgista tunnelmaa. maisemat olivat hienot ja katse vain kantautui kohti tulevaa. "Tämäkin reeniviikko on takana".

Viikon treenisaldo: 19,5h

Paljon puhuva lajivastaavamme piti huolen siitä, ettei kukaan pysynyt keskusteluissa mukana. Silti leiriltä sai ammennettua uusia näkemyksiä ja ideoita omaan harjoitteluun ja harjoitusfilosofiaan.

Mikä oli sitä kaikkea muuta? No esimerkiksi se, että vapaa-aika käytettiin tehokkasti hyödyksi. Katsoimme kaksi Californicationin tuotantokautta Eikan kanssa viikon aikana läpi. On muuten hauska sarja. Hank Moody ei kuitenkaan ole idolini, vaikka niin saatoin joskus väittääkin. Leirikisalle oli tietysti tilaa. Voitin kokonaiskilpailun lopulta spekulaatioiden keskellä todistamalla, että Kinnebergin haamuaika oli tämän todellinen aika viimeisen päivän sprintissä. Ajatelkaa, hän peittosi Lysellin ja Ridefeltin jäätävän ylivoimaisesti SUUNNISTUSkilpailussa! Lauantain sprintistä ei tietenkään puhuta. Mainittakoon ainoastaan se, että siinä virheettömästi etenevä Ridefelt oli omaa luokkaansa. jok tapauksessa, kesäkunto kaikilla osa-alueilla odottaa vielä tuloaan, painoakin on vielä pudotettava, mutta harjoitukset lupailevat tulevalle kilpailukaudelle hyvää :D.

Ja se KILPAILUKAUSI odottaa avaustaan!! Spring Cupin sulat maastot tulevat yhä vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Lähdemme tiiviillä MU:n iskujoukolla ottamaan kansainvälisen herruuden, kun siihen ei ollu POM:ssa mahdollisuuksia (seuraamme ei edustettu). Itse kokeilen muun maailman vauhtia 19-20E:ssä. Saas nähä kuinka äijän käy. Vahva itseluottamus toivottavasti yltää tunteen (jonka mukaan kisoista tulee pelkkä läpijuoksu, sillä kisan aikana tulee fiilisteltyä vain sitä, että onpa tämä suunnistus upeaa) edelle ja siivittää meikäläisen hyviin suorituksiin heti kauden alusta lähtien.

Nyt palautellaan. Ja jo perjantaina suunnistetaan kovaa. Moi.

Portugali vuonna 2011

Portugalissa oli hienot maastot, hyvä seura, riittävä majoitus, musiikkia, ruokaa, suunnistusta, vauhtia, uima-allas, kamerointia ja kaikkien yhdistelmiä + paljon lisää. Leiri lähti hyvin käyntiin. Tai no leirikisan 1. osassa olin taidollisesti aivan kuutamolla. Toisaalta fyysisesti kroppa oli yllättävän irtonainen. Toisena päivänä jaksoin tuoreesti treenata mm. pitkän suunnistuksen. Kulku tuntui lupaavalta.

Leirin keskivaiheilla migreeninomainen päänsärky iski. Vettä oli kyllä juotu paljon, mutta oliko sittenkään riittävästi? Oireet olivat itselleni ennenkokemattomat. Eivät mitenkään mahtipontiset mutta oudot. Epäilin allergiaa, mutta yleisesti en ole millekään allerginen, niin voiko näin sitten ulkomaillakaan olla? Loppuleiri menikin flunssaillessa ja limakalvojen pistäviä tunteita tuskastellessa. Reeniä kertyi viikolta kymmenisen tuntia, mikä on melko vähän. Erityisesti laadukasta ja kehittävää treeniä tuli valitettavan vähän. Voiton puolelle taisin reissusta kuitenkin jäädä, sen verran ikävä oli lähteä takaisin Suomeen.

Tässä Portugalin reissun ehdoton ykköshitti. Sama artisti kuin viime vuonnakin ;).
Ja tässä kuvagalleria.

Suomeen päästyäni pistin kamat pyykinpesukoneeseen, nukuin yön yli (samalla kamat kuivuivat) ja lähdin matkaamaan Lappeenrannan kautta kohti Sotkamoa. Hiihtämällä treeni maittoi, etenkin kun kelit olivat talven hienoimpia. Kolmessa päivässä tunteja tuli suunnilleen saman verran kuin Portugalin viikolla. Meininki oli monin verroin parempi, kun urheilun kannalta ajattelee. Viikon aikana tuli konkreettisesti kuitenkin todettua myös se, että matkustamistunnit syö treenitunteja.

Kaiken tämän jälkeen olen kokenut taas muutamia motivaatiopiikkejä. Ajatusten keskellä olen kääntänyt katseeni kohti tuntematonta tulevaa mielessäni SM-ep, Puolan maa, Vuokattikin siellä kaukana. Kauden kansainväliseen avaukseen on 20 päivää.

Ulkomaille

Tämä poika lähtee kohta ulkomaille, suuntana Portugali.

Lähtemisestä tulikin mieleeni eräs Suurlähettiläiden biisi, josta tulee aina niin hyvä fiilis intissä.

Kun tänään lähden (lomille) otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden (lomille) en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa.

Kaikki tarvittava ei kyllä ole mukana, mutta onpahan mulla Betty. Valonlähde, jota silittelen päivisin, jonka kanssa juoksen öisin, jonka otan aina sänkyyn viereen nukkumaan ja jonka hankkimiseen olen ikuisesti tyytyväinen - käydään siis pari kertaa yösuunnistamassa.

Eilen ja tänään olen fiilistellyt viime vuoden reissun kuvilla. Melko runsas kuvasato on varmasti tänäkin vuonna tulossa, ja leirin jälkeen netissä nähtävillä.

Jaa niin, että mitäkö armeijalle kuuluu? Havumerkki on ansaittu hihaan, tällä hetkellä olen korpraali ja maanantaina upseerioppilas.. Elikkäs RUK on inttielämäni seuraavat 22 viikkoa. Poijaat taitavat lähteä ensi viikolla metsään vilvoittelemaan. Itsekin täytyy uima-altaalle ehtiä, kun tulee treenien auringossa niin hottis olo ;).

Silmittömän onnellinen olen tällä hetkellä, monestakin asiasta...se varmaan näkyy. Tärkeintä ensi viikolla on intohimoinen ja kokonaisvaltainen treenaus. Harjoitukset tulen tekemään niin laadukkaina kun vain kykenen. Lepoa mietin, kun on tarve (eli jatkuvasti). Jalkoja hoidan 24/7. Lihaksisto ei mene jumiin. Viikosta tulee upea.

Kokonaisvaltaisessa analyysissä tuli muuten mieleen, että psyykettä pystyy hoitamaan aika pitkälle pelkällä keskustelulla. Eilenkin tuli koettua sellanen kommunikointiryöppy, ettei hyvyydellä ollut rajoja. Mitäköhän tarkoitan? Jääköön se vähemmän julkiseksi, mutta Sm-erikoispitkillä oon henkisesti rautaa. Unelmien (ja kuvitelmien) kautta voittoon.

Bon appétit! Eiku se oliki jotain muuta...Au revoir!

Järjetön järki

Täytyy sanoa, että armeija vaikeuttaa blogin ylläpitämistä tai siis lähinnä siihen kirjoittamista. No, nämä taitavat tarkoittaa tässä asiayhteydessä aika lailla samaa asiaa. Ainakin oman pääni sanatuotanto perustuu suuresti ajatuksenvirtaan. Sanon ajattelematta, mitä ajattelen, ja ajattelen vasta jälkikäteen, mitä olen sanonut - vaikeasti ilmaistuna. Kun päähän pulpahtaa ajatus blogitekstin kirjoittamisesta, viesti pitäisi suoltaa näppäimistön avulla ruudulle saman tien, eikä tunnin tai viikon päästä. Näin (miten ei saisi käydä) käy kuitenkin vallitsevien olosuhteidein pakosta, kun A) ei ole ruutua jolle kirjoittaa ja B) ei ole välttämättä aikaa, jonka turvin kirjoittaa. Kun sitten lopulta pääsee ajan kanssa ruudun eteen, on A) liikaa asioita, joista kirjoittaa ja B) jokaisesta asiasta kuitenkin jotain kerrottavaa ja jostain syystä ne kaikki asiat täytyy yksitellen sepittää. Yritä nyt siinä sitten kirjoittaa yhtenäinen ja sopivan monipuolinen ja mielenkiintoinen teksti, jota joku voisi lukea.

Asiaan! Paljon on tapahtunut, ja monesta tapahtuneesta ei ole tarvetta kertoa yhtään mitääääään, vaikka äsken ristiriitaisesti toisin mainitsinkin :). Paljastettavia asioita on silti liikaa. Jospa kerron jostain, joka liittyy suunnistukseen ja ehkä minuunkin?

Yhtenä viikonloppuna oli seuran Vierumäen leiri. Siitähän kerroin viime tekstissä!! Next topic ->... Toisena viikonloppuna oli Valmennusseminaari Vierumäellä. Samaan aikaan oli myös maajoukkue- ja talenttileirit yms. Jompsin kumpsin, toinen tapahtuma oli järjestetty toisen yhteyteen tai toisin päin, tai sitten kaikki tapahtumat olivat toisistaan erillään, mutta kuitenkin sattumalta järjestetty samaan aikaan samassa paikassa. Nuorten leiri mukaan lukien, luotettavien tietojen mukaan suunnistajaihmisiä oli Vierumäellä ko. viikonloppuna hieman alle 250. Valmennusseminaarilaisena olin paikalla valmentajana, mutta totta kai kun maajoukkueet olivat paikalla, olin siellä myös huipulle kiipeävänä urheilijana tai ainakin sellaisen veljenä.

Talenttiryhmän ja maajoukkueen testitoimintaa oli hienoa seurata ja samalla ajatella pienin sinisin kaipuun silmin: "Olisinpa minäkin tuolla." Maajoukkueen johtoporras esitteli ahkerasti uudenlaista toimintamallia meille valmentajille ja ainakin minuun esittely kolahti. Viikonloppuna tuli järkevää sanomaa tuutista jos toisesta. Intohimoa, yhteistyötä...kaikkea mitä "jo tiedettiin", kuten SNet suurin piirtein on muistaakseni ilmaissut. Tärkeimmäksi viestiksi voitaneen kuitenkin tulkita päävalmentaja Tainin kertoma kaikille huipulle tähtääville ja heidän tukijoilleen: "Asiat konkretian tasolle". Tottahan se taitaa olla, ajatustyöstä harvoin on hyötyä, jos sitä ei siirrä käytäntöön.

Lisäksi seminaarissa käytiin läpi av-toimintaa ja seuratyötä, ja pohdittiin keinoja, joilla huipulle haaveilevaa nuorta pystyttäisiin tukemaan parhaiten. Itse keräsin pointsit kotiin oikein liiton pomojen silmien edessä, kun menin tällä ajatuksenvirtaisella mielellä esittelemään oman ryhmäni tuotoksen seuratoimintaan liittyen. Ja juu, kyllä voin jossain vaiheessa valmentajaksikin ruveta, niin kuin av-toiminnan yhteydessä eräässä vaiheessa esitettiin, mutta koetan nyt ensin itsekin urheilla. Ehkä 15 vuoden päästä sitten?

Nyt sitten vaikka omaankin toimintaan. Seminaari sai päässä soimaan sen verran, että nyt olen tehnyt tilannearvion omasta toiminnasta. "Muutama sivunen tuli tekstiä".... Mutta kuitenkin, viestiä sinne liiton valmennusportaalle. Täällä päin ainakin on suunta konkreettiseempaan ja sitä kautta parempaan kokonaisvaltaiseen harjoitteluun -> kehittymiseen. ^_^

Sitten vielä kunnosta. Eilen meni Aktia-cupin kymppi melko liukkaissa olosuhteissa aikaan 38.44. Eli siis suunnilleen 5 minuuttia huonompi verrattuna siihen aikaan, jonka nuorten MM-mitalisti juoksee. Vai? Pikkuisen tuli huono fiilis testin jälkeen, etenkin kun vuotta nuorempi RR:n mies kiskoo semmosen ajan, josta otan pataan melkein 3 minuuttia!?. Ollaanpas sitä taas menty eteenpäin. Mutta tämä on aikataulu. Tästä on varaa nostaa ja rakentaa huippukuntoa. Kunhan vain pistän perustaa vielä reilun kuukauden ajan kuntoon, niin kulku metsissä on kesällä vauhdikkaampaa kuin koskaan. Siihen on uskottava. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä. Tai ehkä olisi, mutta järki olisi järjetöntä.

Viikko sotilaskoulutusta. Viikko Portugalissa. Sieltä ehkä kuviakin. Viikon ajan Vuokatissa. Viikko sotilaskoulutusta. Viikko Rovaniemellä. ½ viikkoa Kotkassa + ½ viikkoa Tanskassa. Viikko testejä. Sitten alkaa vauhti nousemaan!