Nopea SM-päivitys

Ensin positiiviset asiat.

Ensimmäistä kertaa pääsin SM-sprintissä H21:n A-finaaliin. Kaikki suomalaiset eivät olleet paikalla, mutta se ei ole meikäläisen ongelma ;) Olen tyytyväinen sekä karsinnan (10./44) että finaalin (37./51) suorituksiin. Tein omat hyvät suoritukset, jotka riitti tällä kertaa tähän.

Karsinnassa aloitin aika rauhassa ja lueskelin välejä hyvin eteen. Homma oli hyvin hallussa, eikä ollut kiire mihinkään. Ensimmäinen häiriötekijä tuli tienylitysrastilla, jossa risteävä lähtöviitoitus oli nostettu ilmaan. Tulkitsin sen nopeasti kielletyksi ylittää kisassa, vaikka eihän kartassa mitään ollut. Helppojen rastien jälkeen suunnistus oli yhtäkkiä jaloissa ja tein loppupätkällä toistakymmentä sekuntia virhettä. Ihan hyvä siis kuitenkin tällä rinttipanostuksella. Oikea, helppo, karsintaryhmä takasi paikan A-finaaliin.

Finaalissa aloitin taas melko rauhallisesti. Parin sekunnin mokia tuli siellä täällä, mutta enimmäkseen tekeminen oli hyvää, kunnes yleisörasteja edeltävälle rastille tuli pieni huolimattomuusvirhe. Reitinvalinnoista en kunnolla osaa sanoa. Useamman kymmenen sekunnin reitinvalintaväleillä on kahden sekunnin erosta vaikea päätellä, kumpi on väärä ja kumpi oikea valinta, sillä tulos riippuu pitkälti myös toteutuksesta. Kenties pari reitinvalintaa olisin voinut tehdä paremmin, mutta loppuradasta toteutuksessa ei ollut isoja virheitä. Yhden pohja-ajankin tein :D. Hyvä veto siis tämäkin. Sitten kun tossu liikkuu kovempaa, myös tulos on parempi.

Sprintin kisasivut, josta löytyy tulokset ja A-finaalin reittihärveli.

Sitten viestiin, josta löytyy enempi negatiivista.

"Take good things with you, forget everything else."

Noin todettiin Yannickin kanssa yhteen ääneen kilpailukeskuksen viereisessä majoituksessa SM-viestin 1. osuuden jälkeen.

Aloituksen ihan ekat minuutit sujuivat hyvin. Olin sijoilla 15-20 ja letkan vauhdissa oli helppo pysyä (mentiinkö me hiljaa?). Pidin oman suunnan, erkanin porukasta suon ylityksessä ja pääsin rastimäen rinteeseen, jossa rauhoitin hommaa hieman - kuten Sundman ennen lähtöä ohjeisti. Rinnettä ylös noustessa oli helppo bongata jyrkänne oikealta, pari kumparetta mäen päältä ja kohta rastin edessä oleva suoalue olisikin näkyvissä. Pudotin suolle ja vedin kompassilla kohti rastiympyrää, jossa odotin kasaa kiviä sekä kiven ja kumpareen välissä olevaa rastia. Olin yksin.

Tulin rastiympyrän oikealle reunalle muutaman kymmenen metrin päähän rastista tiheikön väärälle puolelle. Muistan nähneeni rastin kaakkoispuolella olevan notkon, jota en suorituksen aikana osannut paikantaa mihinkään. Väliajoista katselin, että Lynxin Saramäki kävi rastilla ajassa 6.04 ja seuraava oli Nouskin Linnainmaa ajassa 6.23, jonka jälkeen isompaa letkaa meni rastille, kuuleman mukaan suuri osa vasemman kautta. Veikkaan, että olin ympyrässä siinä heti 6 minuutin jälkeen, mutta muutaman sekunnin hätäiltyäni lähdin rinnettä liikaa alas (seuraamaan eteläiseksi kuviorajaksi luulemaani metsän rajaa, jonka ajattelin tuovan rastille), enkä enää huomannut, kun isompi joukko kävi leimaamassa. Ketään ei ollut viemässä meikäläistä rastille, kun siihen olisi ollut tarvetta :). Näillä suunnistustaidoilla tuota tarvetta löytyy kyllä joka kisassa..

Ihmettelin, ettei rastia tai kiviäkään näy. Lyhyen hetken päästä porukkaa alkoi sinkoilemaan oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Itseluottamus katosi, enkä uskonut olevani lähelläkään rastia. Homma hajosi ja aloin itsekin juoksentelemaan sinne sun tänne.

Ensiksi löysin notkorastin oman rastini pohjoispuolelta. Sen jälkeen tulin mielestäni melko suoraan oman rastiympyräni läpi sen eteläpuolella olevalle pistekumparerastille. Siitä luoteeseen ja jyrkänne+kivipari auttoivat lopulta paikantamaan sijainnin. Siitä suunnalla saman suon läpi kuin ensimmäiselläkin kerralla, eikä lippu siltikään tahtonut ilmoittautua. En tainnut enää ympyrästä poistua, vaan löysin rastin lopulta pienimuotoisella haravointitaktiikalla. 5min pummi oli kuitenkin tosiasia ja bileet saattoivat alkaa.

Keräilin itseäni henkisesti pari väliä, suunnistin rauhattomasti ja huolimattomasti. Lopulta löysin fiiliksen ja painoin vihalla välit 3-8 kärjen kanssa melko lailla samaa vauhtia. Sitten loppui löpö, aivot sumeni ja väänsin vielä toisen megapummin radan loppuosaan. Kartta Edgarsille sijalla 51 melkein 12 minuuttia kärjen perässä. Ryssitty mikä ryssitty. Täytyy käydä suunnistamassa ykköselle uudemman kerran, ehkä vielä tänä syksynä.

Viestin tulossivu. Reittihärveliä en piirrä, mutta kyllä sieltä sen ykkösrastien mäen saa näkyviin. Kertomusta lienee helpompi seurata, kun näkee kartan.

Tämä asia on nyt siis käsitelty :).

Ensi viikonloppuna suunnistetaan SM-yö. Perjantaina täytyy selvittää karsinta kunnialla läpi, jotta pääsee lauantain A-finaaliin ottaman kauden viimeisiä mehuja irti koneesta. Viestin epäonnistumisen jälkeen kisaan lähdetään kuitenkin ihan hyvillä mielin, sillä jalka liikkuu koko ajan paremmin ja paremmin. Lisäksi tuossa skabassa saa suunnistaa yksin. Tai onhan se viestisuunnistuksessakin sallittua, mutta sitä pää ei tunnu vielä ymmärtävän.

Kaikkee

Allekirjoittaneen kauden viimeiset SM-kilpailut kilpaillaan tulevina viikonloppuina. Huomenna ja ylihuomenna juostaan sprintti ja viesti, joista erityisesti viestiä odotan innolla. Kiva päästä taas juoksemaan TuMen joukkueelle! :) Viikon päästä isketään SM-yössä - toivottavasti sateisessa ja pimeässä sellaisessa.

Sopeutuminen Jyväskylän leveysasteen ilmanalaan sujuu hitaasti mutta varmasti. Viime viikonlopun surkeasti menneestä kisasta päätellen se vie aikaa, mutta käytännössä vaihtoehtoja ei ole. Pakkohan siihen on sopeutua. Muuten ei kulje! Kunhan tuo ylimenokausi alkaa SM-yön jälkeen, niin voin kunnolla liittyä Allun noususumman keräämiskerhoon. 

Ylimenokausi on virallisesti lokakuu. Sinänsä jännä, että lokakuun jokaisella viikolla ja useana viikonloppunakin kuitenkin tulee suunnistettua joko kilpaa tai harjoituksen vuoksi - vielä tuon nousun keräämisen lisäksi. Ajattelin ottaa myös pientä taitoprojektia psykologin kanssa lokakuulle mutta ehkäpä kuitenkin tuuletan aivoja ja lepuutan kroppaa. Levätään, kun sen aika on!

Koulusta ei ole toistaiseksi kuulunut paljon mitään. Hyväksiluvut tyhjensivät syyslukukauden kalenterin ja nyt olenkin pohtimassa yhden käytännössä varman ulkomaanreissun lisäksi jo toista. Kunhan rahat riittäisivät :P.

Tuli muuten juuri lueskeltua vanhoja blogitesktejä. Hauskaa puuhaa :D. 5 vuoden takaisilla tekstaamistaidoilla ei välttämätä lähdettäisi suorittamaan maturiteettia (sanotaanko näin?), mutta tässäkin tapauksessa sisältö on ulkoasua tärkeämpi. Hemmetin hyvä juttu, että tuli aloitettua blogin kirjoittaminen! Kyllä näitä kiikkustuolissa lueskelee uudestaan :).

Pohjan kautta uuteen nousuun

Näköjään se vaatii yhden jos toisenkin rimanalituksen ennen kuin voi mennä yli.

SM-pitkän molemmat kisapäivät kuljettiin matalimmassa mahdollisessa mollissa. Karsinnasta otin hylsyn 8. rastilta, kun rastivälillä tuli seilattua vasemmalta oikealle ja takaisin, suunnistus oli jaloissa, nousin rastimäkeen epämääräisesti, enkä malttanut tehdä sekunnin kestävää koodin tarkistusta. Yleensä katson koodin jälkeenpäin, kun suunnistus sakkaa, mutta nyt rastin jälkeen tuli jyrkkä alamäki ja tsekkaus jäi tekemättä. Siinä se. Aika ei olisi kuitenkaan riittänyt A-finaaliin, joten sinänsä harmitus ei ollut mahdoton.

Kisan jälkeen yritin järkeillä suunnistuksen mahdollisimman yksinkertaiseksi ja fiilistelin mielessäni seuraavan päivän hienoa maastoa. Sunnuntaille sainkin oikeastaan ihan hyvän meiningin päälle. Tai niin ainakin luulin. Stressinsietokynnys (tai mikä lie) oli näköjään venytetty "äärimmilleen" jo lauantaina ja tarvittiin vain pieni tikulla tökkäisy, että homma levisi käsiin.  Kakkosen reilun 15sek virheen jälkeen päässä kilahti jo aika pahasti. Kirosin täysillä huutaen ja jatkoin matkaa vielä kolmoselle ihan mukiinmenevästi. Neloselle mennessä yllätyin kasvillisuuskuvaksesta (tai siitä, että sitä ei ollut), kadotin tuntuman käyrämuotoihin, hukkasin suunnan ja kyllästyin siihen, että olin niin huono. Aloin kävelemään ja hölkkäilemään. Mietin maailman suuria kysymyksiä ja päätin, että juoksen täysillä maaliin vasta sitten, kun siltä tuntuu. Se fiilis löytyi 7. rastilta. 

Loppurata oli suurimmilta osin ihan hyvää toteutusta. Pienipiirteisellä alueella en osannut suunnistaa, mutta helpot pätkät sujuivat.

En nopeasti ajatellen muista, että olisin koskaan juossut B4-finaalissa, mutta tämä kerta jääköön omalta osalta viimeiseksi. Koska alaspäin ei enää pääse, on suunta oletettavasti ylöspäin. Kisoja on vielä jäljellä ja jalatkin tuntuvat ihan hyviltä. Kyllä se vielä nassahtaa kohdalleen!

SM-pitkän tulokset

Syksyä ilmassa

Tänään se tuntui. Aurinko ei paistanut, oli mukavan viileää ja pieni tihkusade vauhditti päivän suoreeniä jossain päin Mäntsälää. Syksyn varma merkki on myös suunnistuksen SM-kisaputki, joka alkaa 1,5 viikon kuluttua pitkällä matkalla.

Tallinnan viikon jälkeen lepäiltyäni siirryin tehokkaamman treenin pariin ja vaikka aika maltilla kuntokäyrää nostetaankin, niin jännästi se suorituskyky tahtoo väkisin parantua. Kun palautumiseen on kiinnittänyt tarpeeksi huomiota, niin tässä parin viikon aikana on tehty useaan otteeseen kauden parhaita treenipäiviä.

Tehotreeni on ollut vk-painotteista ja hieman pidemmälle matkalle suuntaavaa. Samalla syksyn pitkän matkan kisat ja treenit ovat toimineet hyvinä harjoituksina kohti syyskuun pääkisoja. Kotimaisen syksyn kilpailukauden avasin reilu viikko sitten Uudenmaan AM-pitkällä, joka juostiin legendaarisessa Kytäjän maastossa. Oma suoritus oli mallia ok. Kroppa keskenkuntoisenakin jaksoi lämpimässä (tai kuumassa) säässä yllättävän hyvin, mutta suunnistuksellisesti rytmityskyky ei ihan natsannut. Pitkillä väleillä tekeminen oli hyvää ja isoja muotoja hyödyntävää (ja siten melko sujuvaa) suunnistusta, mutta rastinotoissa ei löytynyt tarvittavaa tarkkuutta. Virhettä tuli siis liikaa.

Viime viikonloppuna kävimme Mäntsälän porukalla treenaamassa Karjaan maastoissa tulevaa SM-pitkää ajatellen ja juoksin siellä alkupäivän treenin kisanomaisena. Helle puski päälle ja mies oli kypsä jo tunnin kohdalla. Heinäinen maasto yllätti "hitaudellaan" ja kun siinä tunnin paikkeilla päästiin haastavammalle alueelle, niin virheitä tuli väsyneenä useita. Taas kuitenkin mukavaa kokemusta pidemmästä siivusta. Sitä ei ole allekirjoittaneella ollenkaan liikaa.

Kuten Matti Heikkinen sanoi keväällä, 50km hiihtokisoja oppii hiihtämään vain niitä hiihtämällä. Sama pätee pitkän matkan suunnistukseenkin ja tarkoitus on viimeistellä pitkän kisakunto tulevan viikonlopun eGames-kisoissa sunnuntaina, joissa vaikuttaisi olevan tarjolla taas reilun tunnin startti.

Todetaan nyt tähän väliin, että vaikka suhteellisen hyvä fiilis onkin, niin toki mistään maagisesta kunnosta ei ole kyse, kun takana on 3 kuukautta telakalla ja 2 kuukautta "on/off-jaksoa". Mutta kyllähän tässä A-finaalipaikkoja (top 50) kehtaa lähteä tavoittelemaan.

Kunnon nousun avaintekijät ovat käsittääkseni nyt vain terveenä pysyminen, riittävän hyvä palautuminen ja laadukkaat, sopivasti tehdyt tehotreenit. Mahdollisesti pientä stressiä aiheuttaa syyskuun alussa muutto Jyväskylään, sillä aloitan opinnot yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja liikuntabiologisessa aineryhmässä. Orientaatioviikkojahan tuossa alkuun on, mutta kaikennäköisiä pippaloita ja menoja olisi tarjolla. Sinänsä siis rentoa puuhaa, saa sopivasti ajatukset suunnistuksesta muualle, mutta on ehkä ihan hyvä sisäistää etukäteen, mitä tulevilla viikoilla pitää tehdä ja olla tekemättä, jotta nuo kolme edellä mainittua seikkaa pystytään hoitamaan kunnolla maaliin - jotta kunto nousee.

Pitkälle ne keihäät lensi.

Case Tallinna

Viime viikko (neljänneksi viimeinen lomaviikko!) hurahti Viron puolella Tallinn O-weekillä. Jalkojen tilanne oli vielä edeltävällä viikolla epävarma, mutta kauan odotettuun reissuun Teemun kanssa oltiin joka tapauksessa lähdössä. Se, kuinka paljon Virossa lopulta juostaisiin, oli toissijaista. Lisättäköön, että en käytä alkoholituotteita.

Linkki kisasivuille, josta löytyy kaikki tarpeellinen.

Lyhyt selostus viikon tapahtumista:

Maanantai 3.8.

Laiva. Hotelli. Hinta nousi pikkusen, mutta pysymme tyytyväisinä. :D Bussilla kohti kisakeskusta eli eläintarhaa "sinne päin" -taktiikalla. WRE-sprintti. Kolmoselle jumalaton pummi. Sitten meni nilkka ja kisa jäi kesken. Hyvin lähti hommat käyntiin.

Tiistai 4.8.

Aamupäivän kuntosalit, jonka jälkeen haettiin tuntumaa kylpylän liukumäkiin. Päälle vesijuostiin pohjassa, mutta vain vähän. Iltapäivä ja bussi kuntsareille. Maasto liian nopea kävelijälle, kartta liian vaikea etanallekin. Mikä tää polku on? Perus kesk./hylsypäivä. Kantapaikka ravintolamaailman suhteen alkaa olla selvä.

Keskiviikko 5.8.

Aamupäivän kuntosalit, vai oliko? Kylpylän liukumäen mutkat tutuiksi. Huomenna mentäisiin jo lujaa. Illalla Tallinn city race, jossa pyrin juoksemaan lujaa, koska maanantain rintti jäi lyhyeksi. Teipit pitivät ja suoritus ilman loppuhapotuksia (97,5%) oli ok. Jalalla jäätiin, mitä jäätiin.

Torstai 6.8. 

Lepoa. Panostus kylpylän liukumäissä. Selkä alkaa kärsimään. "Don't take this meal. It's too big for you."

Perjantai 8.8.

Aamupäivän hölköttelyt. WRE-keskari, jota varten oli ladattu viikon isoimmat paukut. Suoritus vaan oli alusta asti aika surkeeta räpellystä - ihan schaissea, sanois Repomies. Lähdin agressiivisesti, mutta tein kakkoselle megapummin. Kisassa oli koko ajan kiire, "kartta ei täsmännyt", lähdin alkupäässä, eikä ollut uraa ... ja ne muut selitykset. Huhhuijaa. Ei ollut eka kerta ulkomailla.

Lauantai 9.8.

Eilinen oli semmonen mahalasku, että tänään piti ottaa kevyesti. 100 rastin kisa olis ollut kiva juosta täpöö, mutta kroppa (joka ei ollut muuten palautunut keskiviikon asfaltista, saati sitten eilisestä keskarista) ja mieli sanoivat vastaan. Nyt otettiin pitkän lenkin ja hyvän suunnistuksen kannalta. Homma sujuikin melko hyvin ja maalissa näkyi aika 1.59.58 eli 2 sekuntia "tavoiteajan" alle. Oli mukavampaa kuin eilen. "Are you injured, if you're aqua running?" "Well, technically...yes." Illalla laiva Suomeen.

Jotain arviota Tallinn O-week:stä yleisesti tapahtumana:

Vaikka viikko saattaa aluksi vaikuttaa puuhastelulta ja järjestelyt puutteellisilta, niin koko viikon Tallinnassa viettäneenä ajatukset tapahtumasta ovat lopulta hyvinkin positiivisia. Päälle päin helpot radat ja yksinkertaiset maastot osoittautuivat melko haastaviksi ja sitä myöten nautinnollisiksi. Kisasivujen infot, opastukset ja kilpailijoiden palvelu olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan rentoa ja laadukasta. Lisäarvoa tuo viihtyisä Tallinnan kaupunki, jonne kyllä menee mielellään viettämään aikaa, vaikkei ihan innokkaimpia "kulttuuri-ihmisiä" olisikaan. Kokonaisuudessaan viikko oli niin hyvä, että aloin suunnittelemaan jo seuraavaa Viron reissua - kenties tälle syksylle.

Lisäksi on sanottava, että peitteiset maastot opettivat asennetta sen verran mukavasti, ettei tulevan syksyn kilpailujen mahdolliset pusikot paljoa miestä hidasta.

Viikonloppuna Uudenmaan AM-pitkä Usmin maastoissa avaa syksyn kotimaisen kilpailukauden. Fysiikan osalta kilpailu on testi/tilannepäivitys, joten tuloksen tai kulkupoliitiikan suhteen en odota suuria. Taidollinen tavoite on pitää homma kasassa läpi kilpailun ja pääpaino tässä kisassa onkin nimenomaan siinä, että lippu halkeaa.

Lyhyessä arvostelussa: Urheilijan taivas+helvetti - paras versio itsestäsi

En lue usein kirjoja.

Mutta kun luen kirjan, se liittyy yleensä siihen, että haluan olla parempi urheilija. (Siis tässä tapauksessa kykenevämpi tekemään tuloksen, jollaista en ole ennen pystynyt tekemään - näin selkeästi ilmaistuna.) Urheilijan taivas+helvetti on tällainen kirja.

Huomasin kesällä Twitteristä kirjan ilmestyvän piakkoin ja ostin sen. Olihan siinä pääosassa useampia suomalaisen urheilun keulahahmoja, joiden tarinat halusin tietää. Ennen kirjan lukemista totta kai tietyt urheilijat kiinnostivat eniten, mutta kun itse asiaan pääsi, niin henkilöllisyydet tuntuivat jollain tavalla katoavan. Ei ollut väliä, kenen tarinaa luki, sillä jokainen niistä sisälsi huippu-urheiluun kuuluvaa tunnetta, intohimoa, pitkäjänteisyyttä, määrätietoisuutta, tahtoa ja omistautumista - asioita, jotka tekevät kilpaurheilusta hianooooo.

Kirja kertoo yllättäviäkin asioita urheilijoiden ajasta kilpailujen ulkopuolella. Sellaisia, joita ei todellakaan olettaisi lukevansa. Kun näkee, mistä lähtökohdista henkilöt ovat ponnistaneet lajiensa ammattilaisiksi, niin ainakin allekirjoittanut nostaa hattua yhä vaan korkeammalle.

Kirjan teksti kuvaa hyvin tunnelmaa ja tunteita. Tarinat eivät etene aina kronologisesti ja kappalejako heittelee lukijaa sinne sun tänne. Vaikka välillä se saattaa jopa ärsyttää, niin lopulta tarina nivoutuu tiiviiksi kokonaisuudeksi, mikä tekee kirjasta entistä mukaansatempaavamman, rautaisella ammattitaidolla tehdyn.

Kirjan on tarkoitus toimia (ja se toimii) sääntökirjan sijaan innostajana. Se jättää urheilijalle kysymyksiä, mikä on pelkästään positiivista. Vastauksia etsiessä saattaa nimittäin löytää omat vahvuutensa ja sen, miten pystyy olemaan paras versio itsestään. Joka päivä.

Arvosana: 5/5
Montako kertaa luen uudestaan? Monta.

Osta ja hyvity

Hei taas. Tänään vähän toisenlaista asiaa.

En ole (kenties vielä) nettishoppailun suurimpia nimiä, mutta nyt sovittu pienimuotoinen yhteistyö suurella todennäköisyydellä minut sellaiseksi siivittää. Nimittäin, Koistisen Minna (Suomen Ostohyvitys Oy) otti taannoin yhteyttä yhteistyön merkeissä ja päätin tarttua tähän tarjoukseen. Nytpä siis kerron teille, hyvät lukijat, hieman ostohyvitys- palvelusta. Lukekaa tai ka(a)tukaa.

Minnaa lainaten: "Ostohyvitys.fi on voimakkaasti kasvava suomalainen start-up yritys, joka auttaa kuluttajia shoppailemaan edullisemmin netissä." Nimensä mukaisesti Ostohyvitys-fi hyvittää kauttansa tehdyistä nettiostoksista 2-10% bonusta, siis rahaa, kunkin käyttäjän omalle ostohyvitys-tilille. Nuo rahat asiakas voi sitten halutessaan nostaa talteen omalle pankkitilille (miniminosto 15€). Eli yksinkertaisuudessaan, kuten Minna kirjoitti: "Palvelun voi rinnastaa Plussa tai S-ryhmän -korttiin - palvelumme vain toimii netissä ja käyttäjämme saavat bonusta nettiostoksistaan."

Ensiksi ajattelin, että nappikauppaahan tuo on. Otapa nyt se 1€ kotiin siitä 20€ ostoksesta jne. Melko turhaa. Mutta sitten ajattelin, että toisaalta, "niinhän tää maailma toimii" (Niko Kivelä). Bonuksia ja alennuksia on ihan joka paikassa, bensan hintaeroja katsotaan vähintään sentin tarkkuudella, kanta-asiakkuuksia tarjotaan ja otetaan päivä päivältä lisää. Kaikki hyödyt ovat hetkellisesti minimaalisia, kunnes: pitkässä juoksussa hyöty kasvaa, kappas. Mitä enemmän ostoksia sitä enemmän bonuksia (ei siis välttämättä prosentuaalisesti). Esimerkiksi ulkomaanreissun hotellit ym. koko perheelle: vaikkapa 1000€ ostoksesta 5% bonus olisi 50€. Jos ei löydä samaa hotellia minkään alennuskoodin avulla alle 950,10€, niin sitten se kannattaa vissiin ostaa Ostohyvityksen kautta. Eikä se nyt ihan nappikauppaa enää olekaan.

Rehellisesti sanottuna en tiedä löydänkö johonkin paikkaan paremmat hinnat erinäisillä alennuskoodeilla sun muilla, kuin mitä ostohyvitys-palvelusta saisin bonuksia, mutta eipä tästä haittaakaan ole, kukaan ei nimittäin pakota minua ostamaan tuolta yhtään mitään. Mutta ainakin urheilevalle opiskelijalle tämä kuulostaa ihan ookoolta hommalta ja voin hyvillä mielin suositella sitä kaikille muillekin, erityisesti jos ostaa paljon netistä (vaatteet, matkailu yms) ja haluaa sen pienimmänkin edun. Kauppojahan on paljon.

Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin tarjousten, alennusten ja bonusten tarkoitus on muuten kasvattaa ostovoimaa (tämän ymmärtämiseen vaaditaan suuri ÄO). Loppujen lopuksi kuluttajan kulutukset ovat kuitenkin kuluttajan itsensä vastuulla (ellei käytössä ole äidin tai iskän luottokortti) ja se kannattaa tässäkin kohtaa pitää mielessä. Että ei nyt ihan kaikkia rahoja saman tien tuhlata, kun joku hyvä bonus osuu silmille.

- Jos 5€ liittymisbonus kiinnostaa, liity tästä linkistä. Jos ei, voit liittyä yrityksen nettisivuilta. Eihän se mitään maksa. En ole muuten toistaiseksi hukkunut roska-/mainospostiin.

Loppuun lyhyt ohjeistus, miten homma toimii, taas Minnaa suorasti lainaten:

"1. Klikkaa palvelun kautta haluamaasi kauppaan. palvelussamme on jo yli 600 verkkokauppaa, joista erityisesti minulle urheilijana hyödyllisimmät ovat Wiggle, ChainReactionCycles, Fitnesstukku, Hotels.com ja Zalando."
2. Tee ostoket normaalisti kussakin verkkokaupassa
3. Ostoksen jälkeen n. 2-10% bonus tulee Ostohyvitys.fi tilillesi (bonuksen suuruus vaihtelee eri verkkokauppojen välillä). Kun saavutat 15€ rajan, voit nostaa rahan pankkitilillesi.
4. Tiedotamme sosiaalisen median kanavissamme sekä viikottaisessa uutiskirjeessämme verkkokauppojen erikoistarjouksista sekä niin sanotuista korotetuista bonuksista."

Sivuilta löytää tarkemmat ohjeet ja faktat. Esimerkiksi sen ostamisen kanssa kannattaa olla tarkka, jotta bonukset oikeasti tulee. Yksinkertaista ja helppoahan tuo muuten on! Myös se, että bonus ei ihan heti kilahda asiakastilille, on ihan hyvä tietää.

Semmosta tänään :) Kuten sanoin, nappikauppaa siihen asti, kunnes ostaa jotain isosti.

Moro!