Nonniin. Sm-leirin jälkeen olen harjoittelun suhteen pitänyt aika matalaa profiilia. Olen panostanut palautumiseen (joka käsittää monta pientä asiaa) ja kuivaharjoitteluun. Tänään alkoi fyysinen virittely Sm-pitkää varten.
Samaan aikaan keskipäivällä, kun "muut" liikuttivat jalkojaan Ikaalisten metsissä tulosten perusteella mukavan vinhaa kyytiä, lähdin hyvien lämmittelyjen jälkeen tekemään määräintervallitreeniä. Edessä tuttu kaava: 2 x 8 x 200m.. Alku oli hyvävoimaisen lentävää, loppu oli hieman kuluneen rentoa. Happoja ei treenin tavoitteen mukaisesti tullut. Harjoitus herätteli ja virkisti mukavasti.
Sunnuntaina kilpailen eGames:n pitkän matkan. Mukana on muutama kova nimi (=mitalikandidaatti), joten kisa toimii hyvänä kenraalina reilun viikon päästä käytävään mittelöön. Samalla saa infoa myös muiden kisakunnosta. Tosin eihän se omaan suoritukseen vaikuta yhtään :)
Ensi viikolla ohjelmassa
Ma: pitkä suunnistus
Ti: 1000
Ke: kevyt suunnistus + kova yösuunnistus
-> palauttelua
La: karsinta
Su: finaali
Karsintaan on muuten ilmoittautunut 90 jannua. "Vain" 40 pääsee A-finaaliin. Käsittääkseni määrä on H20-sarjan pitkälle matkalle melko suuri. Mikäpäs siinä, saadaan hieman kilpailua. Lähden tekemään rauhallista ja virheetöntä suoritusta. Sillä pitäisi lohjeta A-finaalipaikka.
perjantai 27. elokuuta 2010
maanantai 23. elokuuta 2010
Sm-leiri
2 viikkoa aikaa syksyn päätavoitteeseen, Sm-pitkään.
Seuran viikonloppuleiri osoitti sen, että kokonaisuudessaan reilun kuukauden mittainen projekti (joka siis nyt on ylittänyt puolen välin) on tähän mennessä onnistunut erinomaisesti. Noin kuukausi sitten kärsin Fin5:lla huonon kisakunnon ja kuumuuden aiheuttamista kulkuongelmista. Heinäkuun lopulla pistimme Matin kanssa syksyn asiat järjestykseen ja suunnitelmat paperille. Suunnitelmia suurin piirtein noudattaneena ja omaa kehoa kuunnellen kunto on onnistuneesti nousussa, ja kun(!!) omat tuntemukset pitävät paikkansa, huippukunto osuu juurikin siihen oikeaan hetkeen eli kahden viikon päähän. Olen tyytyväinen, että pystyn tuntemaan kroppani kuntotason heilahtelut ja jopa hieman ennakoimaan niitä. Kunnon ajoittaminen on kutakuinkin omissa käsissä ja mielestäni se taito kuuluu ehdottomasti huippu-urheilijalle.
Leiri alkoi perjantaina kisavauhtisella keskimatkan treenillä. Ajanotto ym. oli mukana ja lähtöväli oli ~ 1 minuutti. Itse aloitin varsin pehmeästi, eikä laakea notko, jossa rastikivi oli, selkeytynyt kunnolla päässä. Vielä kun kiviä oli tuossa kohtaa hiukkasen enemmän, mitä kartta antoi ymmärtää, rastinotto meni kurkisteluksi ja seisoskeluksi. Juuri kun näin rastin, osui viereeni Late, joka lähti minuutin eteeni, ja samalla kuulin Lartzan hönkivän ylämäessä. Hän taas lähti minuutin taakse. Kakkosvälin menimme kimpassa. Kolmoselle riitti matkaa, ja lähdin toteuttamaan väliä suoraviivaisesti. Sekä Lartza että Late ottivat eri reitin. Toteutin välin meistä parhaiten ja pääsin karkuun. Loppurata meni ilman suuria virheitä, vaikka aivot pehmenivät ja kaasujalka alkoi hölläämään. Kisan voitto tuli kuitenkin lähes suvereenilla 19 sekunnin erolla Kaleen. Erityisen ylpeä olen toisesta pitkästä välistä (5-6) jolle pystyin rutistamaan pohja-ajan. Siinä ruvettiin lyömään vauhtia ihan reippaasti. Vain kale pärjäsi (+5sek) muut jäivät kauemmas. Kyllä oli hyvä fiilis. Kisa osoitti kunnon ja suunnistustaidon olevan nousujohteisella käyrällä. Hyvä!
Lauantain treenit olivat kevytvauhtisia, osittain heikon energiankäyttökyvyn ja osittain heikohkon kartan/maaston takia. Suurinta viihdettä taidettiinkin nähdä valkokankaalta, kun livetimme Nuorten Jukolaa. Kyllä ne nuoretkin osaavat virheitä tehdä. Viihdearvo niillä kiemuroilla oli melko korkea.
Sunnuntain aamupäivän treeni oli leirin toinen kovavauhtinen. Ohjelmassa mäkivetoja, joihin yhdistettiin mielikuvaharjoitus. Kisavauhtiset mäkivedot tuntuivat kivoilta ja voisin tässä kehuskella, että kaikilla viimeisillä vedoilla keikuin TOP 3:ssa. Tarkkaa muistikuvaa ei kuitenkaan ole. No, treeni tuntui nautinnollisen raskaalle, jos se nyt voi rasittuneella kropalla jollekin tuntua.
Iltapäivän treeninä ja samalla leirin lopetuksena toimi käyräharjoitus. Pari kertaa kun olen ensi kesän MM-Puolan karttoja vilkaissut, voisin sanoa että meikäläinen tarvitsee huomattavasti harjoitusta käyrien kanssa. Suhteellisuudentaju oli surkea, sekä korkeuksia että etäisyyksiä arvioidessa!
Nyt huolletaan.
Seuran viikonloppuleiri osoitti sen, että kokonaisuudessaan reilun kuukauden mittainen projekti (joka siis nyt on ylittänyt puolen välin) on tähän mennessä onnistunut erinomaisesti. Noin kuukausi sitten kärsin Fin5:lla huonon kisakunnon ja kuumuuden aiheuttamista kulkuongelmista. Heinäkuun lopulla pistimme Matin kanssa syksyn asiat järjestykseen ja suunnitelmat paperille. Suunnitelmia suurin piirtein noudattaneena ja omaa kehoa kuunnellen kunto on onnistuneesti nousussa, ja kun(!!) omat tuntemukset pitävät paikkansa, huippukunto osuu juurikin siihen oikeaan hetkeen eli kahden viikon päähän. Olen tyytyväinen, että pystyn tuntemaan kroppani kuntotason heilahtelut ja jopa hieman ennakoimaan niitä. Kunnon ajoittaminen on kutakuinkin omissa käsissä ja mielestäni se taito kuuluu ehdottomasti huippu-urheilijalle.
Leiri alkoi perjantaina kisavauhtisella keskimatkan treenillä. Ajanotto ym. oli mukana ja lähtöväli oli ~ 1 minuutti. Itse aloitin varsin pehmeästi, eikä laakea notko, jossa rastikivi oli, selkeytynyt kunnolla päässä. Vielä kun kiviä oli tuossa kohtaa hiukkasen enemmän, mitä kartta antoi ymmärtää, rastinotto meni kurkisteluksi ja seisoskeluksi. Juuri kun näin rastin, osui viereeni Late, joka lähti minuutin eteeni, ja samalla kuulin Lartzan hönkivän ylämäessä. Hän taas lähti minuutin taakse. Kakkosvälin menimme kimpassa. Kolmoselle riitti matkaa, ja lähdin toteuttamaan väliä suoraviivaisesti. Sekä Lartza että Late ottivat eri reitin. Toteutin välin meistä parhaiten ja pääsin karkuun. Loppurata meni ilman suuria virheitä, vaikka aivot pehmenivät ja kaasujalka alkoi hölläämään. Kisan voitto tuli kuitenkin lähes suvereenilla 19 sekunnin erolla Kaleen. Erityisen ylpeä olen toisesta pitkästä välistä (5-6) jolle pystyin rutistamaan pohja-ajan. Siinä ruvettiin lyömään vauhtia ihan reippaasti. Vain kale pärjäsi (+5sek) muut jäivät kauemmas. Kyllä oli hyvä fiilis. Kisa osoitti kunnon ja suunnistustaidon olevan nousujohteisella käyrällä. Hyvä!
Lauantain treenit olivat kevytvauhtisia, osittain heikon energiankäyttökyvyn ja osittain heikohkon kartan/maaston takia. Suurinta viihdettä taidettiinkin nähdä valkokankaalta, kun livetimme Nuorten Jukolaa. Kyllä ne nuoretkin osaavat virheitä tehdä. Viihdearvo niillä kiemuroilla oli melko korkea.
Sunnuntain aamupäivän treeni oli leirin toinen kovavauhtinen. Ohjelmassa mäkivetoja, joihin yhdistettiin mielikuvaharjoitus. Kisavauhtiset mäkivedot tuntuivat kivoilta ja voisin tässä kehuskella, että kaikilla viimeisillä vedoilla keikuin TOP 3:ssa. Tarkkaa muistikuvaa ei kuitenkaan ole. No, treeni tuntui nautinnollisen raskaalle, jos se nyt voi rasittuneella kropalla jollekin tuntua.
Iltapäivän treeninä ja samalla leirin lopetuksena toimi käyräharjoitus. Pari kertaa kun olen ensi kesän MM-Puolan karttoja vilkaissut, voisin sanoa että meikäläinen tarvitsee huomattavasti harjoitusta käyrien kanssa. Suhteellisuudentaju oli surkea, sekä korkeuksia että etäisyyksiä arvioidessa!
Nyt huolletaan.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Harjoittelu vaikuttaa ja kunto kohoaa
Nonnih.. Mitäköhän tässä olisi viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen tapahtunut. Tyttöjen rippijuhlat, treenailua Joensuussa ja Am-kisat sitten juuri tänä viikonloppuna. Nyt kyllä varmasti unohtui jotain. Muisti on kuitenkin pitkälti lyhytaikainen.. Kaivoin harjoituspäiväkirjan esiin -> Einarin tonni tuli vedettyä joskus lokakuun alussa ja puistosählyn MM-kisoista tuli lohkon 4. sija, mikä tarkoittaa sijoitusta 7. ja 8. paikkeilla. Kyllä myö ollaa kovia!
Kirjoittanen enimmäkseen näistä suunnistukseen liittyvistä kuitenkin. Joskus torstaina juu juoksin radalla tonnin. Ihan kisavauhtia taisin mennä...kirittäjiäkin oli. Aika ei ollut kyllä mitenkään mairitteleva 2.57.9 (min, sek, sadasosat). Äsken mainitsemani mm-sähly tuli käytyä ja rippijuhlat biletettyä (molemmissa jäähdyttelyt lopettelut kovan ukkosen kera :D). Näiden jälkeen lähdimme Sapen kanssa Joensuuhun ja Pohjois-Karjaalaan. Tuonne suunnistajan luvattuun maahan. Ainakin maastopankin puolesta niin voidaan sanoa. Hienoja treenejä, hyvää läppää, taas kerran AH! niin upea vaellus, livetystä ABC:llä ja matkamusiikkia. Itselleni juuri sopiva setti tähän kohtaan syksyä... Sm-pitkää ajatellen mukava rasituspiikki. Kunto näyttää nousseen melko paljon. Kovavauhtiset reenit kulkivat nimittäin ihan kivasti. Väitän, että 1000m voisi kulkea lähelle 2.50:a, kunhan tästä viikosta on palauduttu. Ei sekään vielä huippu, mutta jo selvästi parempi. Juoksuvauhdin suhteen pidän aika matalaa profiilia, vaikka esim. nuorten MM-katsastuksissa meno näyttikin riittävän hyviin sijoituksiin.
Toissapäivänä tultiin siis pohjoisemmasta takaisin. Eilen oli Am-pitkämatka, minkä otin tarkoituksellisesti hyvin rauhassa. Pyrin tekemään puhtaan suunnistussuorituksen, (ei yli 10sek virheitä) missä tosin epäonnistuin jostain syystä. Johdin kisaa siis vielä 5. rastilla muiden tehdessä virheitä.. Muutama pitkä väli ja lähdin 8. rastilta sijalla 2... Yhdeksännelle kadotin tuntuman täydellisesti. Älytön suuntavirhe ja 1½ minuuttia hukkaan. Seuraavilla väleillä oli sama ongelma. Vaikka kuinka tarkasti yritin mennä rastivälillä, jopa kävellen, ajauduin "rajusti" sivuun. Suuntavirheitä tuli perätysten 5kpl. Ja lopussa vielä sain jostain ihmeestä pari koukkua kaivettua.. Jotenkin tuntuma suuntaan katosi kokonaan, eikä homma enää sujunut. Maaliin tullessa fiilis oli todella huono. Suunnistus ei toiminut edes rauhallisella vauhdilla!! Mieli piristyi, kun ero voittajaan olikin vain hieman alle 3min, vaikka pää meinasi hajota metsässä. Tosin, koin suorastaan kirvelevän tappion, kun hävisin Sapelle pronssin vain 45 sekunnilla. :D
Tänään juostiin sitten viesti. Olin Sapen ja Teemun kanssa 20-sarjassa. Ainoana "vastustajana" Pihkaniskat. Ennen viestiä voitto oli ajatuksissamme "itsestään selvä". Torjuin ylimielisyyden ja lähdin nöyrästi tekemään hyvää kovavauhtista ankkurointia..vielä kun poijaat eivät olleet esittäneet mitään huippujuoksuja kahdella ensimmäisellä osuudella. Valitsin hyvävauhtisia reitinvalintoja, jotta kroppa saisi hyvää ärsykettä.. Väsy tuli hieman puolimatkan jälkeen, kun tein ensin reilun 2min virheen ja muutenkin energiavarastot olivat tyhjenemässä. Jalat olivat kyllä jäykät viikon treeni-/kisaputken lopussa. Lopulta, 51 minuutin jälkeen näin rauhoittavan maalisuoran. Am-kultaa tuli! Jeeeeh.
Sm-pitkää kohti ollaan tässä menossa. Suunnitelmat tuntuvat selviltä. Nyt palaudutaan tästä viikosta. Sitten tulee vähän kovaa ja vielä lepuuttelua sekä Sm-leiri. Tämän jälkeen palaudutaan kunnolla. Tämän jälkeen alkaa herkistely syksyn päämatkaa varten. Aikataulussa ollaan..
Jo nyt odotan viikon päästä tulevaa leiriä. Pääsee kepittämään jätkiä. Tai siis, treenamaan heidän kanssaan :))
Kirjoittanen enimmäkseen näistä suunnistukseen liittyvistä kuitenkin. Joskus torstaina juu juoksin radalla tonnin. Ihan kisavauhtia taisin mennä...kirittäjiäkin oli. Aika ei ollut kyllä mitenkään mairitteleva 2.57.9 (min, sek, sadasosat). Äsken mainitsemani mm-sähly tuli käytyä ja rippijuhlat biletettyä (molemmissa jäähdyttelyt lopettelut kovan ukkosen kera :D). Näiden jälkeen lähdimme Sapen kanssa Joensuuhun ja Pohjois-Karjaalaan. Tuonne suunnistajan luvattuun maahan. Ainakin maastopankin puolesta niin voidaan sanoa. Hienoja treenejä, hyvää läppää, taas kerran AH! niin upea vaellus, livetystä ABC:llä ja matkamusiikkia. Itselleni juuri sopiva setti tähän kohtaan syksyä... Sm-pitkää ajatellen mukava rasituspiikki. Kunto näyttää nousseen melko paljon. Kovavauhtiset reenit kulkivat nimittäin ihan kivasti. Väitän, että 1000m voisi kulkea lähelle 2.50:a, kunhan tästä viikosta on palauduttu. Ei sekään vielä huippu, mutta jo selvästi parempi. Juoksuvauhdin suhteen pidän aika matalaa profiilia, vaikka esim. nuorten MM-katsastuksissa meno näyttikin riittävän hyviin sijoituksiin.
Toissapäivänä tultiin siis pohjoisemmasta takaisin. Eilen oli Am-pitkämatka, minkä otin tarkoituksellisesti hyvin rauhassa. Pyrin tekemään puhtaan suunnistussuorituksen, (ei yli 10sek virheitä) missä tosin epäonnistuin jostain syystä. Johdin kisaa siis vielä 5. rastilla muiden tehdessä virheitä.. Muutama pitkä väli ja lähdin 8. rastilta sijalla 2... Yhdeksännelle kadotin tuntuman täydellisesti. Älytön suuntavirhe ja 1½ minuuttia hukkaan. Seuraavilla väleillä oli sama ongelma. Vaikka kuinka tarkasti yritin mennä rastivälillä, jopa kävellen, ajauduin "rajusti" sivuun. Suuntavirheitä tuli perätysten 5kpl. Ja lopussa vielä sain jostain ihmeestä pari koukkua kaivettua.. Jotenkin tuntuma suuntaan katosi kokonaan, eikä homma enää sujunut. Maaliin tullessa fiilis oli todella huono. Suunnistus ei toiminut edes rauhallisella vauhdilla!! Mieli piristyi, kun ero voittajaan olikin vain hieman alle 3min, vaikka pää meinasi hajota metsässä. Tosin, koin suorastaan kirvelevän tappion, kun hävisin Sapelle pronssin vain 45 sekunnilla. :D
Tänään juostiin sitten viesti. Olin Sapen ja Teemun kanssa 20-sarjassa. Ainoana "vastustajana" Pihkaniskat. Ennen viestiä voitto oli ajatuksissamme "itsestään selvä". Torjuin ylimielisyyden ja lähdin nöyrästi tekemään hyvää kovavauhtista ankkurointia..vielä kun poijaat eivät olleet esittäneet mitään huippujuoksuja kahdella ensimmäisellä osuudella. Valitsin hyvävauhtisia reitinvalintoja, jotta kroppa saisi hyvää ärsykettä.. Väsy tuli hieman puolimatkan jälkeen, kun tein ensin reilun 2min virheen ja muutenkin energiavarastot olivat tyhjenemässä. Jalat olivat kyllä jäykät viikon treeni-/kisaputken lopussa. Lopulta, 51 minuutin jälkeen näin rauhoittavan maalisuoran. Am-kultaa tuli! Jeeeeh.
Sm-pitkää kohti ollaan tässä menossa. Suunnitelmat tuntuvat selviltä. Nyt palaudutaan tästä viikosta. Sitten tulee vähän kovaa ja vielä lepuuttelua sekä Sm-leiri. Tämän jälkeen palaudutaan kunnolla. Tämän jälkeen alkaa herkistely syksyn päämatkaa varten. Aikataulussa ollaan..
Jo nyt odotan viikon päästä tulevaa leiriä. Pääsee kepittämään jätkiä. Tai siis, treenamaan heidän kanssaan :))
tiistai 3. elokuuta 2010
Tapahtumia
Asiaaa! Vihdoin toteutui jo toista viikkoa suunniteltu Salpa-Jukola -training Artun kanssa. Jätkähän tuli meille viime KEKSI(ettei kenellekään jäisi epäselväksi)viikkona joskus klo reikäleipä19.. Asiaan kuulumattomat sipsit ja kokikset tuli syötyä ennenaikaisesti jo before party-time. Siitä lähdettiin sitten palauttavalle iltaiselle yökävelylle. Meno klo 21.30 - paluu klo 23.35. Matkan aikana kuunneltiin lähinnä heviä, tuntematonta musiikkilajia jolle emme itse keksineet termiä, lisää heviä, akustista heviä rummuilla ja kitaroilla ym. höystettynä ja vielä lopuksi ... oli hiljaista.. Taisi olla ukkonen ja koiran haukunta, jotka kuuluivat lenkin loppupuolella. Älytöntä kohellusta sisältävä ja Facebookissa (tuolla jokaisen teinin nettiparatiisissa) suuria suosionosoituksia saanut videokin kuvattiin tuon kävelyn aikana.
Kotiovelle päästyämme vaihdoimme lampun selkään (=päähän) ja teimme kotipihalla eräänlaisen Jukola-treenin Salpa-Jukoa ajatellen. Maastohan vastasi lähes täydellisesti ensi vuoden kollegaansa (miteee toi kirjotetaaa?). Nopeaa, melko laakeiden (mutta korkeiden) mäkien sävyttämää, kivipohjaista hiekkakiveä kuin Yyteri-Beach:lla konsanaan. Keskimääräinen kivien koko on tosin hieman isompi kuin meren rannalla. Minä mistää kivilajeista mitää tiedä. Nopea maasto lienee kuitenkin kyseessä, ja se jos mikä on siistiä! Tulee jo ihan 10mila mieleen.
Toissapäiväisenä sunnuntaina käväisin vierailemassa Lahti-suunnistuksen pääsarjassa, H21E:ssä. Noh, opintomatkahan siitä tuli kaikkine koukkuineen ja haavereineen. En ole huolestunut, sillä tarkoitusten mukaisesti huippukunto nousee esiin vasta Sm-pitkällä. Siitä se pysyy yllä vielä keskarille ja viestiinkin.
Juurikin tänään tuli sitten käytyä katselemassa, miten kauden päätavoite on toteutumassa. Urheilukoulun testit järjestettiin nimittäin suunnistajien osalta Hennalassa tänään. Mukana olivat Minä, Oskari ja Eikka..
Älykkyystestit menivät melko hyvin. Muutama kysymys jäi ajan puutteen takia tekemättä, mutta en ole huolissani. Tunsin kokeen menevän hyvin. Loput psykologiset kokeet olivat enemmän tai vähemmän tuskaa... Taidettiin lähemmäs 800 kysymykseen vastailla päivän aikana.
Fyysisiin testeihin olen todella tyytyväinen. Hypyt onnistuivat ainakin suunnistajiin verraten hyvin. Ketteryystestissä olin varmasti keskitason paremmalla puolella. Jälkimmäisellä yrityskerralla kaatui kierrettäväksi tarkoitettu lippu (ihan omalla painollaan meni :D) ja suoritus hylättiin. Puolen sekunnin aikaparannus jäi tekemättä. Se hivenen harmittaa, sillä kyseessä oli reilun 12 sekunnin koe. Piip-juoksutesti menikin sitten kestävyysurheilijalle ominaisesti muuhun porukkaan verraten erinomaisesti. 130 tyydytti henkisesti, joten jätin siihen. Päivän kunnolla ei kyllä pötkitä pitkälle, mutta muihin verraten tulos oli siis hyvä. Edellä olivat vain Oskari, Eikka ja eräs kävelijä. Rasvaprosenteissa taisin olla omassa sarjassani, kun lukemaksi kirjattiin reilu 6. Taisi yksi uimarikin ääneen tokaista: "Tossa on läski jätkä"..
Että näin. Uskon pääseväni sisään, mutta odotellaan kuitenkin. Nyt on aikaa keskittyä Sm-pitkään ja taas hetkeksi autokouluun. Tulokset urheilukouluun päässeistä julkaistaan 1.9.
Kotiovelle päästyämme vaihdoimme lampun selkään (=päähän) ja teimme kotipihalla eräänlaisen Jukola-treenin Salpa-Jukoa ajatellen. Maastohan vastasi lähes täydellisesti ensi vuoden kollegaansa (miteee toi kirjotetaaa?). Nopeaa, melko laakeiden (mutta korkeiden) mäkien sävyttämää, kivipohjaista hiekkakiveä kuin Yyteri-Beach:lla konsanaan. Keskimääräinen kivien koko on tosin hieman isompi kuin meren rannalla. Minä mistää kivilajeista mitää tiedä. Nopea maasto lienee kuitenkin kyseessä, ja se jos mikä on siistiä! Tulee jo ihan 10mila mieleen.
Toissapäiväisenä sunnuntaina käväisin vierailemassa Lahti-suunnistuksen pääsarjassa, H21E:ssä. Noh, opintomatkahan siitä tuli kaikkine koukkuineen ja haavereineen. En ole huolestunut, sillä tarkoitusten mukaisesti huippukunto nousee esiin vasta Sm-pitkällä. Siitä se pysyy yllä vielä keskarille ja viestiinkin.
Juurikin tänään tuli sitten käytyä katselemassa, miten kauden päätavoite on toteutumassa. Urheilukoulun testit järjestettiin nimittäin suunnistajien osalta Hennalassa tänään. Mukana olivat Minä, Oskari ja Eikka..
Älykkyystestit menivät melko hyvin. Muutama kysymys jäi ajan puutteen takia tekemättä, mutta en ole huolissani. Tunsin kokeen menevän hyvin. Loput psykologiset kokeet olivat enemmän tai vähemmän tuskaa... Taidettiin lähemmäs 800 kysymykseen vastailla päivän aikana.
Fyysisiin testeihin olen todella tyytyväinen. Hypyt onnistuivat ainakin suunnistajiin verraten hyvin. Ketteryystestissä olin varmasti keskitason paremmalla puolella. Jälkimmäisellä yrityskerralla kaatui kierrettäväksi tarkoitettu lippu (ihan omalla painollaan meni :D) ja suoritus hylättiin. Puolen sekunnin aikaparannus jäi tekemättä. Se hivenen harmittaa, sillä kyseessä oli reilun 12 sekunnin koe. Piip-juoksutesti menikin sitten kestävyysurheilijalle ominaisesti muuhun porukkaan verraten erinomaisesti. 130 tyydytti henkisesti, joten jätin siihen. Päivän kunnolla ei kyllä pötkitä pitkälle, mutta muihin verraten tulos oli siis hyvä. Edellä olivat vain Oskari, Eikka ja eräs kävelijä. Rasvaprosenteissa taisin olla omassa sarjassani, kun lukemaksi kirjattiin reilu 6. Taisi yksi uimarikin ääneen tokaista: "Tossa on läski jätkä"..
Että näin. Uskon pääseväni sisään, mutta odotellaan kuitenkin. Nyt on aikaa keskittyä Sm-pitkään ja taas hetkeksi autokouluun. Tulokset urheilukouluun päässeistä julkaistaan 1.9.
torstai 22. heinäkuuta 2010
Aika
Aika on melko suhteellinen käsite. Nyt tunnen, että minulla on ollut paljon aikaa. Harmittaa vain, että ei ole ollut mahdollisuutta tehdä juurikaan treeniä, kun on ollut kipeä. Saman tien, kun aloin kirjoittamaan edellistä lausetta, tajusin, että olisin voinut tehdä aktiivista lihashuoltoa 24/7. No onneksi tein edes muutaman tunnin.
Pari sanaa tähän väliin. Kunnianosoitus RaValle (myös muille seuroille), joka tänäkin vuonna mitä todennäköisimmin suunnistaa U10milan läpi seuran OMILLA junioreilla. Sijalla 30 juoksemisesta tulee yhtä lailla kokemusta, kuin että juoksisi kärjessä. Molemmissa asetelmissa saatetaan nimittäin olla yksin. Jos sen tällä tavalla hauskasti haluaa ajatella :) Joka tapauksessahan siellä mettässä on tehtävä se oma suoritus. Sitä paitsi onnistuessanne juoksette paljon paremmilla sijoilla kuin 30.
Jatkuu. Tänään tunnustellaan vähän. Artun kanssa eka päivällä Jukola-treeniä, josta saattaa räpsähtää tännekin raportti. On niin legendaarista settiä tulossa.. Sitten otetaan late kyytiin tai siis kyyditsijäksi, ja lähdetään kolmen koplalla Tornikalliolle ihan yösuunnistamaan. Täytyy ensi viikon mahdollisesta yösetistä laittaa vähän viestiä vaikka Foorumille tai Nimenhuutoon, että saadaan muita edustusryhmästä messiin. No tuskin heitä vielä tähän aikaa kesästä tulee. Yöharjoitus nimittäin alkaa vasta klo 23.30 jälkeen.
Zoomailin vähän tässä syksyn tapahtumia. Lihavoituna ne kilpailut, joissa olisi kiva näyttää ja näkyä..
1.8 Lahti-suunnistus keskimatka H21E
14.8. AM-pitkämatka H20
15.8. Am-viesti H21
20.-22.8. Sm-leiri
28.-29.8. eGames H20
4.-5.9. Sm-pitkämatka H20
12.9. Hollola-rastit H21
18.9. Sm-keskimatka H20
19.9. Sm-viesti H20
23.9. Am-yö H20
24.9. Kansallinen yökilpailu H21
25.9. Kymen rastiviesti H21
26.9. Oravatonni H20
2.10. Sm-yö H20
9.10. 25manna
23.10. Halikko-viesti
30. Smålandskavlen
Tärkein kilpailu koko syyskautena on kuitenkin Sm-pitkämatka. Siellä on tarkoitus mennä kovaa. Eli kuntohuippu osuus alle 1½ kuukauden päähän. Muutama kisa edellä mainituista varmasti jäänee väliin. Joidenkin kilpailujen sarjoista en ole varma. Riippuu siitä, minne valmentaja määrää tai minne kisajärjestäjät päästävät. Viesteissä haluan pääosin aloittaa. Suuren poikkeuksen tässä tekee kuitenkin Sm-viesti, jossa haluaisin olla ankkuri, jos H20-sarjassa Sapen ja Diman kanssa juoksen.
Aika näyttää.
Pari sanaa tähän väliin. Kunnianosoitus RaValle (myös muille seuroille), joka tänäkin vuonna mitä todennäköisimmin suunnistaa U10milan läpi seuran OMILLA junioreilla. Sijalla 30 juoksemisesta tulee yhtä lailla kokemusta, kuin että juoksisi kärjessä. Molemmissa asetelmissa saatetaan nimittäin olla yksin. Jos sen tällä tavalla hauskasti haluaa ajatella :) Joka tapauksessahan siellä mettässä on tehtävä se oma suoritus. Sitä paitsi onnistuessanne juoksette paljon paremmilla sijoilla kuin 30.
Jatkuu. Tänään tunnustellaan vähän. Artun kanssa eka päivällä Jukola-treeniä, josta saattaa räpsähtää tännekin raportti. On niin legendaarista settiä tulossa.. Sitten otetaan late kyytiin tai siis kyyditsijäksi, ja lähdetään kolmen koplalla Tornikalliolle ihan yösuunnistamaan. Täytyy ensi viikon mahdollisesta yösetistä laittaa vähän viestiä vaikka Foorumille tai Nimenhuutoon, että saadaan muita edustusryhmästä messiin. No tuskin heitä vielä tähän aikaa kesästä tulee. Yöharjoitus nimittäin alkaa vasta klo 23.30 jälkeen.
Zoomailin vähän tässä syksyn tapahtumia. Lihavoituna ne kilpailut, joissa olisi kiva näyttää ja näkyä..
1.8 Lahti-suunnistus keskimatka H21E
14.8. AM-pitkämatka H20
15.8. Am-viesti H21
20.-22.8. Sm-leiri
28.-29.8. eGames H20
4.-5.9. Sm-pitkämatka H20
12.9. Hollola-rastit H21
18.9. Sm-keskimatka H20
19.9. Sm-viesti H20
23.9. Am-yö H20
24.9. Kansallinen yökilpailu H21
25.9. Kymen rastiviesti H21
26.9. Oravatonni H20
2.10. Sm-yö H20
9.10. 25manna
23.10. Halikko-viesti
30. Smålandskavlen
Tärkein kilpailu koko syyskautena on kuitenkin Sm-pitkämatka. Siellä on tarkoitus mennä kovaa. Eli kuntohuippu osuus alle 1½ kuukauden päähän. Muutama kisa edellä mainituista varmasti jäänee väliin. Joidenkin kilpailujen sarjoista en ole varma. Riippuu siitä, minne valmentaja määrää tai minne kisajärjestäjät päästävät. Viesteissä haluan pääosin aloittaa. Suuren poikkeuksen tässä tekee kuitenkin Sm-viesti, jossa haluaisin olla ankkuri, jos H20-sarjassa Sapen ja Diman kanssa juoksen.
Aika näyttää.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Sellaset rastiviikot sitte
Nii. Eipä jäänyt kehumista. Ei ainakaan paljoa.
KRV:n ensimmäinen päivä toimi kisakunnon ylläpitäjänä Fin5:a varten. Kisan suunnistustavoite - kompassin käyttö - piti, muttei tarpeeksi hyvin. Sähläsin itseni huippusuorituksesta jo alun puskaväleillä. Kokonaisuutena kisasta tuli lopulta hyvä. Huomasin että suorituskykyni pysyi tasaisena koko suunnistuksen ajan. Järkyttävän nousun jälkeen lähes jokainen rastiväliaikani oli 5 parhaan joukossa.. Jos oikein muistan. Kuitenkin, 5min Topiakselta pataan, on todellakin liian paljon. Tulostaulullahan homma näyttää ihan hyvältä. Sija 2.
KRV loma- ja treeniviikkona oli tavallisen upea. Uitiin, pidettiin hauskaa, normit leiriolympialaiset ja sillee. Kyllä kelpasi. Viikosta tuli ikimuistoinen ja jälleen kerran Kainuu näytti valoisan puolensa (onko siellä edes mitään pimeää puolta?).
......
Fin5 oli sitten katastrofi. Tavoitteet olivat todellakin jossain muualla kuin 10. sijan paikkeilla!!!! Ja kyvytkin edellyttävät korkeammalle..tai ainakin luulin niin.
Viikkohan meni mönkään kuumuuden takia. 4 ensimmäistä päivää tuskailin paahtavan auringon kanssa. Juoksusta ei tullut mitään. 2. päivänä juomareppu oli mukana, siitäkään ei ollut hyötyä, vaikka toista litraa nestettä joinkin! Ainoa keino, minkä keksin, oli pulahdella ojissa 2km välein. Kuumuus ei sinänsä ottanut koko kehoon. Pää vain oli kuuma, eikä sen takia juoksusta tullut edes juoksun näköistä. Itselle todistin sen juuri 2. päivän kilpailussa. Juomareppu ei auttanut, mutta pulahtaminen pisti mielen virkeäksi ja jalka liikahti.
Viimeinen päivä antaa teorialleni (siis että viileys auttoi, kuumuus pilasi viikon) yhä enemmän tukea. Kyseessä oli ensimmäinen päivä, jolloin ei ollut kuuma. Olipahan suorastaan ihanteellinen keli suunnistaa. Suoritus oli viikon tasoon nähden erinomainen. Oikeastaan ei mikään ihmeellinen. Tässäpä se seuraavaksi.
Ennen lähtöäni etsin kaikki 8 minuutin säteellä (edessä) lähtevät. Kanssakilpailijoita yhtään väheksymättä tai ivaamatta sanottakoon, että tavoitteenani oli kolata jokaikinen väliaikalähdön jätkä ja saman tien jättää metsän perukoille. Mieli ja keho olivat latautuneet, vaikka itseluottamus hieman järkkynyt 4 edellisestä kisapäivästä..
K-1
Rauhallisesti liikkeelle. Harkitsin jopa mäkien kiertoa, mikä olisi tuonut järkyttävän S:n. Päätin lähteä suoraan puskaiseen mäkeen valkoisen kaistaleen kautta. Kivestä paikannus ja mäen kierto jatkui. Notkelma antoi suunnan rastille ja kivelle päin juostessa näin minuutin edellä lähteneen Australialaisen juoksevan rstille. Leimasin juuri ennen.
1-2
Vauhti jatkuu kovana. Lyhyellä välillä lähtösuunta varmasti. Yksi kumpare etuviistosta matkan tueksi ja avoin rastikuoppa tulee eteeni paremmin kuin mikään rasti koko viikolla aiemmin.
2-3
Lähtösuunta oli rastille tullessa valmis. Tuntui, että Aussi oikein vikisi takana vauhdin ollessa sen verran hyvä. Ensimmäinen mäki haarukkaan ja suunta isoa notkoa kohti. Kumpare-muurahaispesä -yhdistelmän kohdalta ylös mäkeen ja satulan kautta rastille. Tulin rastille aavistuksen verran oikealta. No, rastivälikin oli ensimmäinen, jolle en tehny pohjia. Kova alkuvauhti loi suunnistukseen jo hieman vaikeutta. Yhä Australialainen roikkui mukana.
3-4
Ensimmäistä kertaa rastivälin suunnitelma oli huono. Ensimmäistä kertaa kisassa rastivälille tarvitsi todellakin kunnollisen suunnitelman... Päätin tukeutua pitkään harjanteeseen, joka veisi tielle. Siitä joko uraa pitkin takakautta rastille tai mäen päältä suoraan. "Päätän sitten tiellä". Pieni pää ei vain tahtonut ymmärtää, että päätös oli jo tehtävä, muuten kummastakaan reitinvalinnasta ei synny optimaalista toteutusta. No...tiellä pysähdyin ja paikansin itseni. Jatkoin mäen harjanteelle, ja suon kautta rastinotto oli melko helppo. Australialainen tuntui jäävän takavasemmalle, eteni rauhallisemmin, ja suunnisti paremmin. Senkö kanssa sitten suunnistan koko loppumatkan??
4-5
Lähtösuunta rastilta oli aivan päin seiniä. Suunnan korjattua optimireitti jäi jo sivulle ja puskin vihreän läpi, koko rinteen matkan. Avoimella tein pienen samaistusvirheen ja meinasin lähteä väärälle puolelle notkoa.. Korjauksessa kesti viitisen sekuntia. Ja kuinka ollakaan, rastille päästessäni sama australialaisen paita tulla tupsahti vastaan...
5-6
Rauhoitin tilanteen ja lähdin vauhdikkaasti matkaan, mutta VASTA kun olin tehnyt suunnitelmani. Jyrkänteellisen mäen paremmalta puolelta ohi ja toiseen mäkeen vasemmasta laidasta. Ajauduin toisella mäellä tekemään pienimuotoista S:ää, mutta rastille pääsin lopulta käyrän voittaen sujuvasti. Rastivälillä sain Suhosen kiinni, joka lähti paljon ennen minua. Ei ollut varmasti ruusuinen päivä hänellä... Vaikka en ollut nähnyt ketään muita sarjalaisiani ennen tätä, niin tunne siitä, että näen muitakin, oli vahva...
6-7
Rastille sain jonkun ulkomaalaisen kaverin eteeni. Totesin hänen olevan minun sarjassa, vaikka en ollut nähnytkään tyyppiä ennen. Nooo, vaikka ei taidettu samassa sarjassa olla, niin samalle väliaikarastille olimme kuitenkin menossa. Notkelmaan ja jyrkänteen alta mäen päälle kumpareelle..
7-8
Rastilta lähdön katsoin ennakkoon. Laakean nenän vierestä pusikkoon. Jos rinteessä näkee jyrkänteen, niin hyvä on. Sen vierestä kuljinkin, minkä jälkeen notkoon nouseminen oli helppoa. Tällä välillä jätin Aussin, Suhosen ja myös sen kolmannen... Vaikka tietämättäni ei oltukaan samassa sarjassa..
8-9
Tiereitinvalinta oli ainoa järkevä ratkaisu. Samalla sain lukea pitkää väliä. Yllätyksekseni heti tielle tultuani näin Femmanin Kronbergin ja SK:n Alènin.. Kolaamiseni alkoi toteutua... Jätkien peesissä rastille pitkää väliä suunnitellen.
9-10
Itselläni oli pitkään kaksi vaihtoehtoa, joita lähteä toteuttamaan. Niistä päättäminen vei luvattoman paljon aikaa, vaikka tiellä juostessa ei tullut kiire lukea karttaa.. Sitä tietä kun riitti. Reittihärveliä kun katsoo, niin se toinen reitti, jota olisin voinut mennä, on suurin piirtein Eikan reitti. Eli jos vertailua haluatte, niin ottakaa kahden parhaimman (tuntuu hyvältä sanoa) reitit ja katselkaa. Itsehän hävisin nopeimmalle (Hirvikallio järkyttävällä tiekierrolla) reilu puoli minuuttia, mutta kaiken järjen mukaan nopeimman kanssa samalla toteutuksella olisin hävinnyt enemmän. Niinpä uskon että valintani oli itselleni täysin oikea. Reittini 0hyvyys perustuu suoraviivaisuuteen. Myös välin lopussa järven reunalla oli ura, minkä ymmärsin reittiä suunnitellessani. Noh, mikäs siinä... Puolen minuuttin tappioon olen erittäin tyytyväinen. Se kuitenkin sisälsi pari suuntavirhettä... Tein toteuksen yksin, sillä Kronberg aloitti kovempaa ja Alén taas hieman hiljempaa. Molemmat tulivat maaliin jälkeeni..
10-11
Epätietoisuus siitä, missä muut menivät, ei häirinnyt oikeastaan yhtään. Pitkä väli oli mennyt kuitenkin (kisan aikana ajateltuna) kohtalaisesti. Seuraavan väli oli helppo toteuttaa -> lähtösuunta kohdalleen, jyrkänne oikella ja notkosta ei ensimmäisen vaan vasta toisen jyrkänteen taakse.
11-12
Lähtösuunta oli huono, sillä mieli herpaantui vain ajattelemaan: "linjalle ja alamäkeen rantaa päin". Ajauduin turhaan liikaa vasemmalle ja menetin noin noin 15sek.
12-13
Menohaluja vielä riitti, mutta liian innokkaana suunnistajana lähdin polulta turhaan pois liian aikaisin. Takkiin toinen 15sek.
13-14-M
Loppu olikin tuttujen polkujen tallaamista. Maaliin yritin vielä jotain omaa, mutta ei kiristä enää mitään tullut. Mies oli väsynyt.
http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi
Siinä linnki reittihärveliin, josta löytää myös KRV:n reitin..
No mitäs siinä sitten. Vähän aikaa jännitin, että tuleeko kukaa yhteistuloksissa ohi. Oletin pääseväni kymppisakkiin, joten 8 sekunnin tappio 7. sijasta ei ole mitenkään pettymyt. Pettymys on se, että päädyin kilpailemaan jäännössijoista (jos näitä voi sellaisiksikaan kutsua)!!! Ainoaa hyvää koko viikossa oli viimeinen päivä.. No, myös muutamat hetket keskimatkojen kilpailuissa olivat hyviä.. Viimeisen päivän suorituksesta vielä sen verran, että viidentenä kisapäivänä, kun porukka on jo henkisesti väsynyttä eikä homma tahdo toimia, hallitsin tilanteen paineidenkin alla melko hyvin ja säilytin hermot tehdä omia ratkaisuja. Väliaikalähtijöistä kovin moni muu ei niin tehnyt...
Syitä heikkoon viikkoon ->
- fyysisen valmistautumisen olisi voinut suorittaa paremmin
- kuupahtamisten syy kuumuudessa, mutta myös suolojen vähyydessä? (ravintopuoli)
- pää ei kestä kuumuutta
Jatkuu.. Nyt edessä on kauden päätavoite eli Urheilukoulun testit. 3.8. klo 9.15 alkaen testaillaan ja siinä on sitten kyseessä kyllä aika paljon. Pääseekö treenaaman vuoden hyvin vai huonosti? Jaa'a.. Sittenpähän sen näkee, mutta siihen hyvin treenaamiseen aion todellakin pyrkiä!
Salpa-Jukolaan treenaaminen on muuten aloitettu... Siitä Jukosta ei tule Kytäjän toisintoa...
KRV:n ensimmäinen päivä toimi kisakunnon ylläpitäjänä Fin5:a varten. Kisan suunnistustavoite - kompassin käyttö - piti, muttei tarpeeksi hyvin. Sähläsin itseni huippusuorituksesta jo alun puskaväleillä. Kokonaisuutena kisasta tuli lopulta hyvä. Huomasin että suorituskykyni pysyi tasaisena koko suunnistuksen ajan. Järkyttävän nousun jälkeen lähes jokainen rastiväliaikani oli 5 parhaan joukossa.. Jos oikein muistan. Kuitenkin, 5min Topiakselta pataan, on todellakin liian paljon. Tulostaulullahan homma näyttää ihan hyvältä. Sija 2.
KRV loma- ja treeniviikkona oli tavallisen upea. Uitiin, pidettiin hauskaa, normit leiriolympialaiset ja sillee. Kyllä kelpasi. Viikosta tuli ikimuistoinen ja jälleen kerran Kainuu näytti valoisan puolensa (onko siellä edes mitään pimeää puolta?).
......
Fin5 oli sitten katastrofi. Tavoitteet olivat todellakin jossain muualla kuin 10. sijan paikkeilla!!!! Ja kyvytkin edellyttävät korkeammalle..tai ainakin luulin niin.
Viikkohan meni mönkään kuumuuden takia. 4 ensimmäistä päivää tuskailin paahtavan auringon kanssa. Juoksusta ei tullut mitään. 2. päivänä juomareppu oli mukana, siitäkään ei ollut hyötyä, vaikka toista litraa nestettä joinkin! Ainoa keino, minkä keksin, oli pulahdella ojissa 2km välein. Kuumuus ei sinänsä ottanut koko kehoon. Pää vain oli kuuma, eikä sen takia juoksusta tullut edes juoksun näköistä. Itselle todistin sen juuri 2. päivän kilpailussa. Juomareppu ei auttanut, mutta pulahtaminen pisti mielen virkeäksi ja jalka liikahti.
Viimeinen päivä antaa teorialleni (siis että viileys auttoi, kuumuus pilasi viikon) yhä enemmän tukea. Kyseessä oli ensimmäinen päivä, jolloin ei ollut kuuma. Olipahan suorastaan ihanteellinen keli suunnistaa. Suoritus oli viikon tasoon nähden erinomainen. Oikeastaan ei mikään ihmeellinen. Tässäpä se seuraavaksi.
Ennen lähtöäni etsin kaikki 8 minuutin säteellä (edessä) lähtevät. Kanssakilpailijoita yhtään väheksymättä tai ivaamatta sanottakoon, että tavoitteenani oli kolata jokaikinen väliaikalähdön jätkä ja saman tien jättää metsän perukoille. Mieli ja keho olivat latautuneet, vaikka itseluottamus hieman järkkynyt 4 edellisestä kisapäivästä..
K-1
Rauhallisesti liikkeelle. Harkitsin jopa mäkien kiertoa, mikä olisi tuonut järkyttävän S:n. Päätin lähteä suoraan puskaiseen mäkeen valkoisen kaistaleen kautta. Kivestä paikannus ja mäen kierto jatkui. Notkelma antoi suunnan rastille ja kivelle päin juostessa näin minuutin edellä lähteneen Australialaisen juoksevan rstille. Leimasin juuri ennen.
1-2
Vauhti jatkuu kovana. Lyhyellä välillä lähtösuunta varmasti. Yksi kumpare etuviistosta matkan tueksi ja avoin rastikuoppa tulee eteeni paremmin kuin mikään rasti koko viikolla aiemmin.
2-3
Lähtösuunta oli rastille tullessa valmis. Tuntui, että Aussi oikein vikisi takana vauhdin ollessa sen verran hyvä. Ensimmäinen mäki haarukkaan ja suunta isoa notkoa kohti. Kumpare-muurahaispesä -yhdistelmän kohdalta ylös mäkeen ja satulan kautta rastille. Tulin rastille aavistuksen verran oikealta. No, rastivälikin oli ensimmäinen, jolle en tehny pohjia. Kova alkuvauhti loi suunnistukseen jo hieman vaikeutta. Yhä Australialainen roikkui mukana.
3-4
Ensimmäistä kertaa rastivälin suunnitelma oli huono. Ensimmäistä kertaa kisassa rastivälille tarvitsi todellakin kunnollisen suunnitelman... Päätin tukeutua pitkään harjanteeseen, joka veisi tielle. Siitä joko uraa pitkin takakautta rastille tai mäen päältä suoraan. "Päätän sitten tiellä". Pieni pää ei vain tahtonut ymmärtää, että päätös oli jo tehtävä, muuten kummastakaan reitinvalinnasta ei synny optimaalista toteutusta. No...tiellä pysähdyin ja paikansin itseni. Jatkoin mäen harjanteelle, ja suon kautta rastinotto oli melko helppo. Australialainen tuntui jäävän takavasemmalle, eteni rauhallisemmin, ja suunnisti paremmin. Senkö kanssa sitten suunnistan koko loppumatkan??
4-5
Lähtösuunta rastilta oli aivan päin seiniä. Suunnan korjattua optimireitti jäi jo sivulle ja puskin vihreän läpi, koko rinteen matkan. Avoimella tein pienen samaistusvirheen ja meinasin lähteä väärälle puolelle notkoa.. Korjauksessa kesti viitisen sekuntia. Ja kuinka ollakaan, rastille päästessäni sama australialaisen paita tulla tupsahti vastaan...
5-6
Rauhoitin tilanteen ja lähdin vauhdikkaasti matkaan, mutta VASTA kun olin tehnyt suunnitelmani. Jyrkänteellisen mäen paremmalta puolelta ohi ja toiseen mäkeen vasemmasta laidasta. Ajauduin toisella mäellä tekemään pienimuotoista S:ää, mutta rastille pääsin lopulta käyrän voittaen sujuvasti. Rastivälillä sain Suhosen kiinni, joka lähti paljon ennen minua. Ei ollut varmasti ruusuinen päivä hänellä... Vaikka en ollut nähnyt ketään muita sarjalaisiani ennen tätä, niin tunne siitä, että näen muitakin, oli vahva...
6-7
Rastille sain jonkun ulkomaalaisen kaverin eteeni. Totesin hänen olevan minun sarjassa, vaikka en ollut nähnytkään tyyppiä ennen. Nooo, vaikka ei taidettu samassa sarjassa olla, niin samalle väliaikarastille olimme kuitenkin menossa. Notkelmaan ja jyrkänteen alta mäen päälle kumpareelle..
7-8
Rastilta lähdön katsoin ennakkoon. Laakean nenän vierestä pusikkoon. Jos rinteessä näkee jyrkänteen, niin hyvä on. Sen vierestä kuljinkin, minkä jälkeen notkoon nouseminen oli helppoa. Tällä välillä jätin Aussin, Suhosen ja myös sen kolmannen... Vaikka tietämättäni ei oltukaan samassa sarjassa..
8-9
Tiereitinvalinta oli ainoa järkevä ratkaisu. Samalla sain lukea pitkää väliä. Yllätyksekseni heti tielle tultuani näin Femmanin Kronbergin ja SK:n Alènin.. Kolaamiseni alkoi toteutua... Jätkien peesissä rastille pitkää väliä suunnitellen.
9-10
Itselläni oli pitkään kaksi vaihtoehtoa, joita lähteä toteuttamaan. Niistä päättäminen vei luvattoman paljon aikaa, vaikka tiellä juostessa ei tullut kiire lukea karttaa.. Sitä tietä kun riitti. Reittihärveliä kun katsoo, niin se toinen reitti, jota olisin voinut mennä, on suurin piirtein Eikan reitti. Eli jos vertailua haluatte, niin ottakaa kahden parhaimman (tuntuu hyvältä sanoa) reitit ja katselkaa. Itsehän hävisin nopeimmalle (Hirvikallio järkyttävällä tiekierrolla) reilu puoli minuuttia, mutta kaiken järjen mukaan nopeimman kanssa samalla toteutuksella olisin hävinnyt enemmän. Niinpä uskon että valintani oli itselleni täysin oikea. Reittini 0hyvyys perustuu suoraviivaisuuteen. Myös välin lopussa järven reunalla oli ura, minkä ymmärsin reittiä suunnitellessani. Noh, mikäs siinä... Puolen minuuttin tappioon olen erittäin tyytyväinen. Se kuitenkin sisälsi pari suuntavirhettä... Tein toteuksen yksin, sillä Kronberg aloitti kovempaa ja Alén taas hieman hiljempaa. Molemmat tulivat maaliin jälkeeni..
10-11
Epätietoisuus siitä, missä muut menivät, ei häirinnyt oikeastaan yhtään. Pitkä väli oli mennyt kuitenkin (kisan aikana ajateltuna) kohtalaisesti. Seuraavan väli oli helppo toteuttaa -> lähtösuunta kohdalleen, jyrkänne oikella ja notkosta ei ensimmäisen vaan vasta toisen jyrkänteen taakse.
11-12
Lähtösuunta oli huono, sillä mieli herpaantui vain ajattelemaan: "linjalle ja alamäkeen rantaa päin". Ajauduin turhaan liikaa vasemmalle ja menetin noin noin 15sek.
12-13
Menohaluja vielä riitti, mutta liian innokkaana suunnistajana lähdin polulta turhaan pois liian aikaisin. Takkiin toinen 15sek.
13-14-M
Loppu olikin tuttujen polkujen tallaamista. Maaliin yritin vielä jotain omaa, mutta ei kiristä enää mitään tullut. Mies oli väsynyt.
http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi
Siinä linnki reittihärveliin, josta löytää myös KRV:n reitin..
No mitäs siinä sitten. Vähän aikaa jännitin, että tuleeko kukaa yhteistuloksissa ohi. Oletin pääseväni kymppisakkiin, joten 8 sekunnin tappio 7. sijasta ei ole mitenkään pettymyt. Pettymys on se, että päädyin kilpailemaan jäännössijoista (jos näitä voi sellaisiksikaan kutsua)!!! Ainoaa hyvää koko viikossa oli viimeinen päivä.. No, myös muutamat hetket keskimatkojen kilpailuissa olivat hyviä.. Viimeisen päivän suorituksesta vielä sen verran, että viidentenä kisapäivänä, kun porukka on jo henkisesti väsynyttä eikä homma tahdo toimia, hallitsin tilanteen paineidenkin alla melko hyvin ja säilytin hermot tehdä omia ratkaisuja. Väliaikalähtijöistä kovin moni muu ei niin tehnyt...
Syitä heikkoon viikkoon ->
- fyysisen valmistautumisen olisi voinut suorittaa paremmin
- kuupahtamisten syy kuumuudessa, mutta myös suolojen vähyydessä? (ravintopuoli)
- pää ei kestä kuumuutta
Jatkuu.. Nyt edessä on kauden päätavoite eli Urheilukoulun testit. 3.8. klo 9.15 alkaen testaillaan ja siinä on sitten kyseessä kyllä aika paljon. Pääseekö treenaaman vuoden hyvin vai huonosti? Jaa'a.. Sittenpähän sen näkee, mutta siihen hyvin treenaamiseen aion todellakin pyrkiä!
Salpa-Jukolaan treenaaminen on muuten aloitettu... Siitä Jukosta ei tule Kytäjän toisintoa...
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Edessä rastiviikot
Takana kesäkuu ja kaikki muutkin hömpötykset. Nyt treenataan! :)
Jukolaan en jaksa kirjoittamalla vieläkään paneutua. Se kertomus taitaa jäädä sukupolvelta sukupolvelle suullisena perimätietona kulkevaksi tarinaksi, jos sitäkään.
Jukon jälkeen oli sitten MM-katsastussprintti. Kolmessa päivässä rajusta pettymyksen montusta nouseminen oli ainakin itselleni mahdotonta. Vielä kun omassa pääkopassani totesin MM-kisapaikan olevan lähes mahdottomuus, niin lähdin kisaan takki auki, (ihan kuin sieltä olisi tullut joku hauki vastaan) ilman suurempia valmistautumisia ja keskittymisiä. Pienen piristyruiskeen antoi kyllä se, että meikäläinen oli valittu kuumaan ryhmään. Ja lähdin vielä koko porukan viimeisenä!
Nopea päättely Jukolan epäonnistumisen syistä johti väärään asenteeseen ja heikkoon suoritukseen sprintissä (toki taustalla oli myös muita tekijöitä). Jukolassa riitti puristusta ja asennoitumista, niitä oli liikaakin. Unohdin kokonaan itse suunnistuksen hauskuuden ja ne syvällisimmät mahdolliset syyt siihen, miksi tätä lajia oikeasti harrastaa: nautinto, ilo, rakkaus lajia kohtaan ja kaikki se muu... Sprinttiin päätinkin lähteä siis vain nauttimaan ja pitämään hauskaa.
Noh.. A-finaalin paikasta jäin 3 sekuntia ja kotiin lähteminen oli lähellä. Tajusin oman virheeni (liika, ehkä jopa "ylimielinen" rentous). En nyt tarkalleen osaa sanoa, mikä käänsi pääni, mutta päätin lähteä tekemään tyhjentävää huippujuoksua sitten B-finaaliin. Tavoitteena oli saada Viholaisen Eeli minuutilla kiinni. Siinä en onnistunut, mutta ylivoimainen voitto ja toistaiseksi kauden parhaat rankipisteetkin (asiaan pitää saada muutos..PIAN!!) siitä kisasta heltisivät. Ei palkintoja. Vaikka eihän nöyrää työtä tekevä ja nautinnon vuoksi kilpaileva mies palkintoja kaipaakaan. :D
Kisajoukkue oli suurin piirtein semmoinen, mitä odotinkin. Pari muutosta olisin kyllä tehnyt...minäkin. Mutta ainakin Snetissä kaikki spekuloivat henkilöt tuntuvat unohtavan sen, että MM-kisajoukkueen valitsemisella oli muitakin kriteerejä, kuin katsastukset. Noh, samapa tuo minulle. Omat mahdollisuudet menivät oikeastaan jo aikaisessa vaiheessa. Laskeskelin että jos nyt oli nimetty 7 äijää, niin eipä varmaan kovin montaa kaveria olisi enää edelleni mahtunut. Olisinko ollut jopa 10 parhaan listalla? No sprintin jälkeen en ehkä ihan kuitenkaan...
Täysin faktaa oleva tosiasia on kuitenkin se, että katsastuksista sain ERITTÄIN PALJON itseluottamusta ja puhtia treeniin sekä syksyn koitoksiin. ENS VUONNA MÄ NIIN OON SIELLÄ PUOLASSA!!! Se on ensi kauden päätavoite, nimetty jo nyt!
Nyt olen tehnyt laadukasta treeniä jo vähän aikaa. Jokapäiväiset aamujumpat Lakasen mallilla ovat ohjelmassa toistaiseksi ainakin KRV:n yli. Sille viikolle lähden tekemään kilpailusuoritusta ainoastaan 1. päivälle - nauttien ja iloiten hienosta lajista. Muut päivät harjoittelen kunnolla ja Fin5:lle menen sitten kaatamaan MM-junnuja sekä tavoittelemaan himoittua keltaista johtajan liiviä! Olisihan se hienoa, mutta eipäs nyt kuitenkaan hötkyillä.
Jotenkin se Lakasen lausunto vaan alkaa valkenemaan minulle(kin)..hitaasti mutta varmasti (uskon että voin löytää näistä asiosta vielä monia eri ulottuvuuksia): "Mistä syystä tätä lajia harrastaa ja mikä on perimmäisin syy huipun tavoittelemiseen?" -> Itsensä lujille pistäminen ja siitä nauttiminen. Se, että tavoittelee menestymistä mahdollisuutena, ei pakkona. Ilo, hauskuus, rakkaus lajia kohtaan..kuten jo äsken totesinkin.
Että näin.. Kropan osasten täytyy toimia harmoniassa toistensa kanssa, jotta se tekee huippujuoksun. Uskon olevani valmis sellaiseen niin kainuun ensimmäisenä päivänä, kuin myös Fin5:n jokaisena päivänä. Sen jälkeen tulee lepoa. Se on melko varma juttu. Harmoniasta puheen ollen -> lukekaa Juoksija-lehden (5/2010)syvistä vatsalihaksista kertova artikkeli. Mielenkiintoinen!
Kohta pitäisi tulla biologian yhteisvalinnan tulokset. Itse asiassa ne taidetaan postittaa tänään. Jeejee. Jos Urheilukoulu ei aukaise oviaan, niin Joensuu = suunnistusharjoitukset (ja biologia) taitavat odottaa, toivottavasti..
Muokkasin tätä tekstiä tähän loppuun about 1h tekstin julkaisun jälkeen -> Katsoin ensimmäistä kertaa omia väliaikoja Jukolasta. Olen tehnyt oman hajonnan pohjat välille 11-12. Ajattelin, että se oli juoksuväli. MUTTA EI! Se oli juoksuvälin jälkeinen väli (ja sille juoksuvälillekin koko kisan 8. nopein aika). OMALLA TYÖLLÄ, TÄYSIN yksin (muut menivät letkan perässä jonnekin, tai omille hajontarasteilleen). Kun kulkee, niin silloin kulkee..ilmeisesti. Vaikka kyseessä oli yksi väli, niin tästäkin tuli jo itseluottamusta. Voi moro! Pitää harjoitella yöllä letkasta karkaamista!
Jukolaan en jaksa kirjoittamalla vieläkään paneutua. Se kertomus taitaa jäädä sukupolvelta sukupolvelle suullisena perimätietona kulkevaksi tarinaksi, jos sitäkään.
Jukon jälkeen oli sitten MM-katsastussprintti. Kolmessa päivässä rajusta pettymyksen montusta nouseminen oli ainakin itselleni mahdotonta. Vielä kun omassa pääkopassani totesin MM-kisapaikan olevan lähes mahdottomuus, niin lähdin kisaan takki auki, (ihan kuin sieltä olisi tullut joku hauki vastaan) ilman suurempia valmistautumisia ja keskittymisiä. Pienen piristyruiskeen antoi kyllä se, että meikäläinen oli valittu kuumaan ryhmään. Ja lähdin vielä koko porukan viimeisenä!
Nopea päättely Jukolan epäonnistumisen syistä johti väärään asenteeseen ja heikkoon suoritukseen sprintissä (toki taustalla oli myös muita tekijöitä). Jukolassa riitti puristusta ja asennoitumista, niitä oli liikaakin. Unohdin kokonaan itse suunnistuksen hauskuuden ja ne syvällisimmät mahdolliset syyt siihen, miksi tätä lajia oikeasti harrastaa: nautinto, ilo, rakkaus lajia kohtaan ja kaikki se muu... Sprinttiin päätinkin lähteä siis vain nauttimaan ja pitämään hauskaa.
Noh.. A-finaalin paikasta jäin 3 sekuntia ja kotiin lähteminen oli lähellä. Tajusin oman virheeni (liika, ehkä jopa "ylimielinen" rentous). En nyt tarkalleen osaa sanoa, mikä käänsi pääni, mutta päätin lähteä tekemään tyhjentävää huippujuoksua sitten B-finaaliin. Tavoitteena oli saada Viholaisen Eeli minuutilla kiinni. Siinä en onnistunut, mutta ylivoimainen voitto ja toistaiseksi kauden parhaat rankipisteetkin (asiaan pitää saada muutos..PIAN!!) siitä kisasta heltisivät. Ei palkintoja. Vaikka eihän nöyrää työtä tekevä ja nautinnon vuoksi kilpaileva mies palkintoja kaipaakaan. :D
Kisajoukkue oli suurin piirtein semmoinen, mitä odotinkin. Pari muutosta olisin kyllä tehnyt...minäkin. Mutta ainakin Snetissä kaikki spekuloivat henkilöt tuntuvat unohtavan sen, että MM-kisajoukkueen valitsemisella oli muitakin kriteerejä, kuin katsastukset. Noh, samapa tuo minulle. Omat mahdollisuudet menivät oikeastaan jo aikaisessa vaiheessa. Laskeskelin että jos nyt oli nimetty 7 äijää, niin eipä varmaan kovin montaa kaveria olisi enää edelleni mahtunut. Olisinko ollut jopa 10 parhaan listalla? No sprintin jälkeen en ehkä ihan kuitenkaan...
Täysin faktaa oleva tosiasia on kuitenkin se, että katsastuksista sain ERITTÄIN PALJON itseluottamusta ja puhtia treeniin sekä syksyn koitoksiin. ENS VUONNA MÄ NIIN OON SIELLÄ PUOLASSA!!! Se on ensi kauden päätavoite, nimetty jo nyt!
Nyt olen tehnyt laadukasta treeniä jo vähän aikaa. Jokapäiväiset aamujumpat Lakasen mallilla ovat ohjelmassa toistaiseksi ainakin KRV:n yli. Sille viikolle lähden tekemään kilpailusuoritusta ainoastaan 1. päivälle - nauttien ja iloiten hienosta lajista. Muut päivät harjoittelen kunnolla ja Fin5:lle menen sitten kaatamaan MM-junnuja sekä tavoittelemaan himoittua keltaista johtajan liiviä! Olisihan se hienoa, mutta eipäs nyt kuitenkaan hötkyillä.
Jotenkin se Lakasen lausunto vaan alkaa valkenemaan minulle(kin)..hitaasti mutta varmasti (uskon että voin löytää näistä asiosta vielä monia eri ulottuvuuksia): "Mistä syystä tätä lajia harrastaa ja mikä on perimmäisin syy huipun tavoittelemiseen?" -> Itsensä lujille pistäminen ja siitä nauttiminen. Se, että tavoittelee menestymistä mahdollisuutena, ei pakkona. Ilo, hauskuus, rakkaus lajia kohtaan..kuten jo äsken totesinkin.
Että näin.. Kropan osasten täytyy toimia harmoniassa toistensa kanssa, jotta se tekee huippujuoksun. Uskon olevani valmis sellaiseen niin kainuun ensimmäisenä päivänä, kuin myös Fin5:n jokaisena päivänä. Sen jälkeen tulee lepoa. Se on melko varma juttu. Harmoniasta puheen ollen -> lukekaa Juoksija-lehden (5/2010)syvistä vatsalihaksista kertova artikkeli. Mielenkiintoinen!
Kohta pitäisi tulla biologian yhteisvalinnan tulokset. Itse asiassa ne taidetaan postittaa tänään. Jeejee. Jos Urheilukoulu ei aukaise oviaan, niin Joensuu = suunnistusharjoitukset (ja biologia) taitavat odottaa, toivottavasti..
Muokkasin tätä tekstiä tähän loppuun about 1h tekstin julkaisun jälkeen -> Katsoin ensimmäistä kertaa omia väliaikoja Jukolasta. Olen tehnyt oman hajonnan pohjat välille 11-12. Ajattelin, että se oli juoksuväli. MUTTA EI! Se oli juoksuvälin jälkeinen väli (ja sille juoksuvälillekin koko kisan 8. nopein aika). OMALLA TYÖLLÄ, TÄYSIN yksin (muut menivät letkan perässä jonnekin, tai omille hajontarasteilleen). Kun kulkee, niin silloin kulkee..ilmeisesti. Vaikka kyseessä oli yksi väli, niin tästäkin tuli jo itseluottamusta. Voi moro! Pitää harjoitella yöllä letkasta karkaamista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)