Ylläksen mäet ja Saariselän pakkaset

Kaksi viikkoa kestänyt Lapin reissu on juuri päättynyt.

Tavoite oli tehdä talven ensimmäinen määräjakso hiihtäen Lapissa, kun täällä etelässä ei ollut vielä lunta. Se onnistui. Ajatuksena oli tosin vielä jatkaa 20h+ viikkomääriä kolmas viikko kotopuolessa, kun ne lumet kerrankin tulivat, mutta se jäi ajatukseksi. Nyt on kevyt viikko ja se on hyvä just tässä ja nyt.

Sunnuntaina 14.12. lensin siis pohjoiseen suomenruotsalaisen Gubbe-porukan luokse ja Äkäslompolossa kerkesin heittämään hyvin vielä yhden lenkin, ennen kuin sunnuntai muuttui maanantaiksi. Hiihtotyyliksi valikoitui perinteinen, kun pakkanen oli kohdallaan.

Ylläksellä viikko oli aika lämmin ja sumuinen. Hiihto oli pääosin vapaata, joten väliin oli mukava laittaa pari juoksutreeniäkin. Päivien treenimäärät vaihtelivat sunnuntain kahdesta tunnista torstain vajaaseen viiteen. Hyvää settiä.

Ylläs 

Perjantaina 19.12. matkasin bussilla Saariselälle. Matka kesti käytännössä koko päivän, kun Sodankylässä pidin paussia vähän lunkimmin. Loppupäivästä ei tarvinnut miettiä lenkille lähtemistä, kun "alkuasukasmökin" lämmittämiseen meni koko ilta. Perjantai oli siis "lepopäivä" ja viikonlopun pari seuraavaa dagenia olivat kevyempiä tutustumisia Saariselän maastoihin perinteiseen tyyliin - silmät kiinni ja täysillä. Kalenteriviikolla tuli yhteensä 22h rrreeeeeniä, josta juoksuakin hyvänlainen osa. Akkojen määriä, sanoisi joku. Jos niitäkään, lisäisin. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin erinomainen ja toisen viikon pystyi aloittamaan hjuvalla fiiliksellä. Tavoitteena oli hivenen nostaa määrää, tehoa, rasittavuutta...mitä nyt ylipäätään voi lisätä? Ketutusta? Tuskin sitä kuitenkaan. 

Saariselkä

Toiselle viikolle kaksi tekijää muuttui. Perhe tuli mukaan ja lämpötila laski Ylläksen mukavasta -5 asteesta Saariselän -25:een. She havaittiin shaman tien kuitenkin pukeutumishkyshymykshekshi, eikä kylmä shää oikeashtaan tuottanut ongelmia - alukshi. Alkuviikko olikin hyvää rummutusta, kun viikonlopun kevyempien päivien jälkeen pystyi taas nostamaan määrää. Jouluaaton kevyttä parituntista lukuunottamatta päivät antoivat aina 4-5 tunnin edestä lisää sisältöä harjoituspäiväkirjaan. Samoina päivinä tajusin, että kun nousen Kiilopään lähellä sijaitsevien Ahopäiden huipulle noin klo 11, niin näen aika kauniin näkymän. Menin sinne joka päivä. 

Torstain pitkällä lenkillä sattui kuitenkin pieni lapsus. Palellutin toisen isovarpaani. Ja kun sanon pallelutin, niin myös tarkoitan sitä. Varvas oli melko tumma lenkin jälkeen, kivulias seuraavan yön ja turvoksissa siitä eteenpäin. Nyt neljä päivää myöhemmin se on turvoksissa ja hivenen tumma kärjestään edelleen, eikä sille oikeastaan voi laskea kunnolla painoa, vaikka onkin paranemaan päin. Saariselän loppuviikko meni tämän takia lomaillessa ja kevennellessä. Vähän kuntopiiriä ja yksi tasurilenkki. Viikon saldoksi vajaa 17h sekä jäätynyt varvas.

Tähän kohtaan avautuminen. Tietyllä tavalla kevyt tauko voi toimiakin tässä kohtaa. Mutta kuka oikeasti palelluttaa varpaansa niin, ettei voi seuraavana päivänä reenata? Pitäiskö käyttää nuorisoslangia ja sanoa: "lol, vähä noloo!" Siis oikeesti. Kun kysytään lenkin väliin jättäneeltä kaverilta selitystä, miksi lenkki jäi väliin, vastaukseksi voidaan saada "no laiskotti", "oli nuha" tai "ei tuntunut tänään hyvälle". Jotkut huonoja selityksiä, jotkut huonompia - vai miten se meni? Mutta ei kukaan oikeasti käytä "palellutin varpaani" -korttia. C'moon! Ei semmosta pitäis edes olla?!

Tässä sitä kuitenkin ollaan. Harmistuneena, mutta kuitenkin ihan tyytyväisenä viimeisen kaksiviikkoinen ensimmäiseen puoleentoista viikkoon. Tällä hetkellä fiilis on joulukuun alkuun verraten kestävämpi ja parempi. Kunhan varvas paranee, niin eiköhän lomalle saada vielä lyhyt, mutta kunnollinen määräpäivien setti. Nythän paistaa aurinkokin! Hirveästi en jaksaisi uhota, mutta tällä hetkellä on myös sellainen tunne, että kevään kisakaudella jokaisessa startissa on aika iso latinki. Se, että miten se vaikuttaa suoritukseen, on täysin eri asia.

Loppuun vielä hauska lainaus Pellon Ponnen edustusryhmän epäviralliselta tiedotuskanavalta. :D

"Tuskin partiopojat ovat kolossaan fiilistelleet, että hankitaanpa liuta latvialaisia rokkareita ja vahvistetaan sitä parilla suomalaisella spurgulla niin saadaan suunnistusmaailman moraalinvartijat varpailleen."

Jatketaan spurguilua. Hyvää vuotta 2015 kaikille!

Testailua, leiritystä, harjoittelua, leiritystä ja lomille!

Se tiiviistä kirjoitustahdista :)

Clubmatchin jälkeen harjoituskausi alkoi ja ekat viikot mentiin reeniin "totutellessa" voima edellä ja aika vähillä määrillä. Sen verran innostuin tekemään yhden jalan mavea, että kyseisessä liikkeessä ilmeisesti stabilaattoreina toimivat lonkkanivelen lähentäjälihakset menivät aika jäykiksi. Viikon ihmettelin, kunnes tajusin ja kevensin voimaharjoittelua.

Koulun suhteen marraskuu sujui Pajulahdessa aikuisliikunnanohjauksen työharjoittelun parissa. Kierreltiin kollegan kanssa erilaisten viikko- ja päiväryhmien mukana liikuntatunneilla ja luennoilla saaden suhteellisen monipuolisesti kokemusta erilaisista lajeista - ja ohjattiin toki myökin ^_^. Jakson aikana totesin, että tuntityönä duunattava liikunnanohjaus ei ole urheilijaa varten. Ei mitään jakoa.

Lopulta tuli mattotesti, uudet ennätykset ja TuMen leiri Kemiössä ensi vuoden Jukolan lähimaastoissa. Esan kanssa mentiin meren rannalla sijaitsevalle seurahuvilalle tiedustelijoiksi keskiviikkona, tehtiin treeni ja siirryttiin torstaihin. Torstain aamupäivän treenin jälkeen porukkaan astui mukaan Martti ja Tito sekä armoitetut kokkimme Raikuli ja Heli. Torstain yöreeni lipsahti vajaaseen kahteen tuntiin. Perjantaina aamupäivällä käytännössä torstain kopiot. Sitten oli aika viikonlopun ja väkeä saapui enemmän paikalle.

Perjantain yötreeni juostiin yhteislähdöllä kolme vuosikymmentä vanhalla kartalla. Olihan se priimaa mennä jätkien kanssa rannikkokallioilla. Kerran siirryin vetämään, mutta pummasin, minkä jälkeen tyydyin tarkkailuasemiin. Letkassahan sieltä tultiin.

Lauantaina alkoi tuntumaan jo huomattavaa väsymystä. Jokaisella askeleella jalan takaosien hermot muistuttivat olemassaolostaan, mutta toisaalta polvi- ja penikkavaivat olivat kokonaan poissa. Näin se vaan menee. Kun olet olosuhteissa, joissa voit nukkua vähintään 9h yössä ja 1h päivällä, ruoka tuodaan suoraan pöytään, energiatasot riittää ja fiksuin tekeminen lepäämisen ohella on venyttely tai kirjan lukeminen, niin kroppa palautuu aika hyvin.

Mutta takaisin lauantaihin. Alkupäivästä juostiin TuMen keskimatkan mestaruuskisat. Ja saman tien uudet jampat pääsi podiumille ;) Tulospalvelusivu löytyy täältä ja TuMen Twitter-sivun uutiset löytyy täältä. Oma suoritushan oli taidollisesti erinomainen. Fyysisellä vireellä ei nyt varsinaisesti ole väliä marraskuussa, mutta kauden tärkeimmässä kisassa on aina kiva onnistua! Ja onhan näistä lähtökohdista mukava lähteä treenikautta jatkamaan. Mieluummin 35sek kuin 5min. Ronssi maistu hyvälle. 10 ja 35 sekuntia otetaan vielä joskus kiinni.

Lauantaina oli taas yösuunnistustreeni massalähdöllä. Maasto oli verran haastava, että en tajunnut kartasta tarpeeksi ensimmäisen 3km:n aikana. Ei löytyny nöyryyttä. Sitten keskityin, nappasin vetojuhdan paikan ja pukkasin menemään. Tavallaan treenin teemana halusin kokeilla omia taidollisia rajoja, Maasto oli sen verran haastava itselle, että fyysisesti siinä ei oltu kovin tiukalla. Hyvö kunto vai huono suunnistustaito? Joka tapauksessa, välillä tuli virhettä,  mutta välillä mentiin paremmin kuin telkkä pöntöön. Aika nautinnollinen treenihän se oli. Yannickin kartta lopun käyräosiosta. Melkein samoja viivoja mentiin.

Sunnuntaina tarjoiltiin vielä pidempää siivua. Se homma sujui aika hyvin. Voisin veikata, että vaikka Louna-Jukolan maastoissa on niitä taidollisesti tiukkojakin paikkoja, niin erot tulee ensi vuonna olemaan aika pienet. Kaikki osaa suunnistaa tossa maastotyypissä.

Leirihän oli suomeksi sanottuna suksee. Juoksin kaikki treenit, keräsin viikolla kilsoja lähemmäs sata, mikä taitaa olla itselle jonkinlainen viikkoennätys. (Säälittävää :D) Virossa tajusin, että nää jätkät on ihmisiä. Tällä leirillä tajusin, että jokaisesta yhteisestä (treeni)hetkestä löytyy jotain opittavaa. Se on suoraan sanottuna aika motivoivaa. Fiilis porukassa on hyvä. Kuten Jouni totesi: "yhtä perhettähän tässä ollaan".

Viikko TuMen leiristä eli viime viikonloppuna laputeltiin MU:n leiri perinteisellä käpypirtillä Orimattilan ja Mäntsälän rajalla. Lunta tuli tuolle viikonlopulle hieman suunnistusta hidastamaan, mutta leiri vedettiin hyvin läpi. Tästä porukasta löytyy sitten meikäläisen toinen suunnistusperhe.

...


Nyt perjantaina päästiin joululomalle. Kotona tulee vietettyä taas aika vähän aikaa, sillä sunnuntaina lennän Ylläksen suuntaan. Sieltä matka jatkuu vajaan viikon jälkeen Saariselälle, jossa vajaa viikko täydentyy reilulla viikolla. Latu auki! Nyt lähretään hiihtämään! :)

Tää teksti oli aika hössötystä. Hyvää Joulun aikaa!

Kauden päätösaloitus

Blogitoimitus tavoitti seuraa vaihtaneen Tapani Mäkisen Virosta TuMen kauden ensimmäiseltä (tai viimeiseltä) leiriltä.

Mikä toi sinut tänne Viroon, halvan alkomaholin luvattuun maahan? 

- Tallink toi tuosta Suomenlahden yli. Muita fiksuja kysymyksiä?

Julkistit seurasiirron blogissasi reilu viikko sitten. Sinun luulisi olevan hirveän mediaryöpytyksen keskipisteenä, mutta näin ei ole. Miksi?

- Pari-kolme (4) kovempaa kaveria veivät mediahuomion. Olen nöyrästi taustalla ja keräilen hedelmiä harjoituskauden yhteislähtöyösuunnistusharjoituksissa.

TuMessa on nyt kunnon nippu maailman huippunimiä. Mitä se antaa sinulle?

- Ehkä se eniten antaa ymmärrystä siitä, että ne oikeesti kovatkin jannut on vain ihmisiä. Toki parempia sellaisia. Opin joka hetki jotain uutta jätkien olemuksesta, työmoraalista ja siitä, miten hommat pitää hoitaa. Viime viikonloppuna opin, että liian rennosti asioita ei ainakaan pysty ottamaan.

Mitkä ovat tavoitteesi ensi kaudelle?

- Henkilökohtaisella puolella tavoitteet ovat terveenä pysymisessä ja päivittäisessä laadukkaassa tekemisessä. Viime kausikin opetti, että terveenä pääsisin pidemmälle kuin vammaillessa. Viestipuolella tavoitteena on päästä vähintään TuMen Jukolan 3. joukkueeseen. Uskon pystyväni syrjäyttämään ainakin Jouni Vidqvistin siitä porukasta.

On sinulla muuta sanottavaa?

- Mitenkäs se meni... The colour is black and the place is in front!

Toivotamme Tapanille hyvää harjoituskautta ja tiivistä kirjoitustahtia.

Seura vaihtuu

Vaihdan tulevalle kaudelle seuraa. En tarkoita sosiaalisen ympäristön muuttumista (varmasti silläkin puolella jotain uutta tapahtuu), vaan meinaan nyt ihan suunnistuksen edustusseuran vaihtamista toiseen. Mäntsälän Urheilijoiden ihanan kotoisa ja kaunis keltavihreä väri vaihtuu Turun Metsänkävijöiden mustaan - sekin on ihan hieno väri :)

Päätös oli vaikea ja päätös oli helppo. Seuraavaksi käsittelen sitä, miksi se oli molempia.

Vaikeaa?

Karkeasti yleistettynä ihminen käyttää päätöksentekoon joko järkeä tai tunteita. Kyllähän sen tiesi jo Suunnistajan taipumusanalyysikin (ja ehkä joku jopa ennen sitä). Itse olen päättäjänä tunnetyyppiä. Henkilökohtaisessa STA:ssani tunne vei järjestä voiton selvemmin kuin Suomi Ruotsista vuoden 2011 jääkiekon MM-finaalissa. Analyysin tein toki muutama vuosi sitten, mutta tokkopa se mies on siitä mihinkään muuttunut. Tässä kohtaa päästään seuranvaihtopäätöksen vaikeuteen.

Arvostan suuresti uskollisuutta ja luottamusta. Olen kasvanut siihen. Tässä tapauksessa nuo arvot tarkoittavat mm. sitä, että suunnistaja pysyy omassa kasvattajaseurassaan hamaan tappiin asti. Nuorempana en voinut käsittää seuran vaihtajien motiiveja. Joskus ajattelin, että mikään ei olisi niin hienoa, kuin maailmanmestaruuden voittaminen kuuluisalla omalla työllä vain ja ainoastaan kasvattajaseurassa suunnistaneena. Kasvaa omassa seurassa, edustaa omaa seuraa, voittaa siinä (ja sille) ja lopulta opettaa sen piirissä tulevia edustajia ja voittajia. Luoda uskollisuutta ja luoda luottamusta. 

Lujimmilleen uskollisuus ja luottamus saadaan pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja mitä pidempään työ kestää, sitä arvokkaammiksi arvot tulevat. Näitä arvoja mallailevana ihmisenä siteiden "katkaisu" on tunnepuolella itselle ihan kettujen kylän kokoinen päätös. 

Toki, olen aina tietänyt, että se, mitä muut ajattelevat, on loppujen lopuksi samantekevää, kun kyse on omien unelmien tavoittelemisesta. Oman edun tavoittelemisen kusipäisyys (ja sen huonot puolet) ei varsinaisesti ole ollut toiminnalleni moraalinen este (jännästi ilmaistu) vaan seurasiirron edessä ovat olleet vahvat tunnesiteet kasvattajaseuraan ja sen ihmisiin. Tällä kertaa olen kuitenkin ajatellut - vastoin luontaista tyyliäni -  edes jonkin verran järjellä, ja päätös on nyt tehty.

Helppoa?

TuMeen vaihtaminen oli järkiperäisesti ajateltuna helppoa.

Yhtälöön löytyi kaksi tekijää: tarve vaihtaa seuraa ja seura, jota halusin edustaa. Lisäksi tähän yhtälöön lisättiin plussia tuonne "seura, jota halusin edustaa" -puolelle, joista suurimmat seuraavassa:

- Tasokas edustusryhmä, joka vahvistuu tulevalle kaudelle reilusti

- Raha
- Tuttu ja mukava ydinporukka

- Hieno paita :D

Mahdollisesti suurin syy TuMen paitaan löytyy kuitenkin seuraavilta riveiltä.

Omat fiilikset katsojana, kun TuMen musta paita etenee kärkisijoilla Jukolan yössä, ovat tuntuneet jo vuosia sitten erilaisilta (positiivisesti), kun vertaan minkä tahansa muun seuran keulassa kulkemiseen tai jopa voittoon. Ehkä se menee ytimekkäästi sanottuna noin ja siksi TuMeen vaihtaminen oli suhteellisen helppoa. Se on seura, joka on herättänyt itsessä tunteita jo lapsena.

Summasummarum

Vaikka treeniseura saattaakin hieman muuttua, täytyy pitää jalat maan pinnalla, oltava nöyrä ja pidettävä asiat yksinkertaisina. Tavoitteista henkilökohtaiset ovat tärkeimmät, vaikka toki seurankin tavoitteet ovat sellaisia, jotka haluan ehdottomasti saavuttaa joukkueen mukana. Seuraavat isommat kisat selkeine tulostavoitteineen löytyvät nyt toukokuulta. Sitä ennen kerkeää paneutumaan kokonaisvaltaisempaan tavoitteeseen, yleiseen kehittymiseen - joka toki on jaoteltu harjoituskaudelle pienempiin ja paremmin testattavissa oleviin kehityskohtiin. Harjoittelu kohti kautta 2015 alkaa viikon päästä maanantaina. Sitä ennen TuMen eka leiri Virossa, josta tuodaan kotiin motukkaa koko talvelle.

Elämä siis jatkuu ja jatkan myös toimintaa MU:ssa koutsina/ohjaajana/seuratyöntekijänä. Ainakin hisu-puolella ja kestävyysjuoksupuolella meikäläinen nähdään keltavihreissä väreissä. Eiköhän niissä tule kisa tai kaksi käytyä tulevina vuosina.

Ja niin, toistaiseksi viimeiset suunnistuskisat MU:n paidalla eli 25manna ja Halikko-Viesti sujuivat perustasolla. Halikon suoritus oli oikeastaan erinomainen veto meikäläiseltä. (siihen toki tähdätään, että erinomainen on perustasoa) Lopun hyvällä lyhyen hajonnan toteutuksella kuittasin monta jannua. Yhteenvetona -> omaan suorituskykyyn peilaten näistä kisoista löytyy paljon hyvää ja vähemmän huonoa. Kehittymisen varaa on toki kuitenkin vielä - ja paljon.

Kuvia matkan varrelta:

Vika kisa MU:n paidalla! Halikko-Viestin kisakuvat

Kompassissa on suunta. Nyt se kompassi pidetään tästä edespäin kasassa. :) Jätkät juoksivat muuten tosi hyvin Smålkussa!!!

Rise

Sm-yö, kausianalyysi, ensi kausi

Sm-yö

Ja noin. Ei ihan menny heittämällä A-finaaliin, mutta meni kuitenkin. Ja sehän se oli pääasia. :)

Viikko sitten Sm-yön karsinnassa oli taidollisesta näkökulmasta katsoen ihan ookoota tekemistä. Väliaikarastin tuntumassa oli jotain härdelliä ja muiden karsintaratojen letkat veivät vähän minne sattuu: virhettä ~1min. Lisäksi bingolta tuntuneen 5. rastin jälkeen löysin fiiliksissäni jonkun väärän polun, seurasin sitä 20sek ja käänsin kurssin kohti oikeaa polkua. Suuntahan oli hyvä, mutta puskin tiheikössä ehkä ~1min30sek ylimääräistä. Karsinnan virhesumma ei nyt ollut vielä mikään megalomaaninen, mutta heikko fysiikka hitaassa maastossa pisti pelin jännäksi. Kroppa oli kyllä aika sekaisin kisan jälkeen ja uni tuli vasta klo 2 aikoihin.

Karsinnan tulokset.

Kisapäivän vietin Tanhuvaaralla lähinnä sohvalla makoillen. Luin kirjaa, söin yhteensä pari tuntia ja aineenvaihdunnan toiminnasta piti huolen frisbeegolf. Osuin muuten vajaan 2. väylällä kolmella ensimmäisellä heitolla puuhun. Ravinnon suhteen tavoitteena oli vaan imeyttää mahdollisimman paljon hiilareita kroppaan ja juoda vettä..

Illan kisa oli eka kerta monessa suhteessa. Oli pääsarjan A-finaali ja gps-liivi. Lähtönumerokin oli vielä ykkönen. Fiilikset oli sinänsä vähän sekavat, kun takana oli fyysisesti raskaalta tuntunut 6,5km rata ja juuri edessä aika pitkäkestoiseksi arvioitu 12-kilometrinen latu. Ja menestymismahdollisuudet nollassa. 

Meinasin lähteä nöyrällä asenteella liikkelle, mutta Assu sano justiinsa ennen lähtökarsinaan siirtymistä, että täysillä vaan, noutaja tulee sitten, jos tulee. Kaippa se kisasuoritus oli sitten jotain siitä väliltä, sillä nöyryys unohtui useaan otteeseen ja fyysisesti olin loppu vasta salmiakkihajonnan jälkeen. Tuli muuten mieleen, että kait sitä voi vetää täysilläkin nöyrästi?

Finaalin tulokset

GPS-seuranta

Haastattelu

Kun gepsiä kattoo, niin paikka paikoin viiva näyttää ihan hyvältä. Yöllä tosin ne pienetkin kiemurat vievät aika paljon aikaa. Eikä finaaliyönä ehkä ollu asetelmat kohdallaan huippusuoritusta varten. Tuloksessa, fysiikassa, taidossa ja henkisessä puolessa oli jokaisessa jotain, jonka vois avata jonkinlaisella selityskortilla.

Syystä tai selityksestä riippumatta lähes kaikki edellämainittuihin tekijöihin liittyvät puutteet olisivat olleet korvattavissa asenteella. Tuloskeskeisellä ajattelulla ei nimittäin pääse pitkälle kisassa, jossa "ei ole mahdollisuuksia". Omat ajatukset ja tavoitteet olivat liian usein jossain muualla kuin omassa suorituksessa, seuraavan rastilipun täydellisessä halkaisussa tai seuraavan kumpareen takaa löytyvässä ojanotkossa. Välillä ajatukset kävivät kisasuorituksen ulkopuolella hyvissä asioissa: "Tää on siistiä!", mistä sain energiaa lisää. Toisaalta aika useinkin tulin miettineeksi: "Missäköhän takaa lähtevät tulevat?" tai: "Onkohan toi suunnistaja mun sarjassa?". Asioita, joiden ei tarvitse viedä kilpailusuorituksen ajatustyöstä sekuntiakaan.

Eniweis, kaikesta huolimatta kisasta jäi positiivinen maku ja hyvä fiilis siitä, että tästä tulee vielä jotain!

Kausianalyysi

Kausihan ei ollut helppo tälläkään kertaa. Olihan sitä jalkaprobleemaa, kuten aina, läpi kauden. Hivenen "uutena" vastoinkäymisenä tuli kevään 3 viikon ja syksyn 1,5 viikon sairastelujaksot. Jälkikäteen ajateltuna molempia ennen olisi ollu jotain tehtävissä. Ensi kaudella huolellisemmin! 

Henkilökohtaista suoritustasoa sain jonkin verran nostettua, sillä jokaisessa Sm-kisassa A-finaalipaikka oli lähellä. Yökisassa se sitten lopulta tulikin. Kauden aikana kehitystä tuli melko tasaisesti useammalla osa-alueella.

Reenata voisin enemmänkin.

Ensi kausi

Vaikka kilpailuhenkinen olenkin, niin liiallisen tuloskeskeisyyden ja vertailun muihin voisin jättää pois. Nöyrästi mettään. Oma työ. Yksinkertaisista asioista ei pidä tehdä liian vaikeaa. Mikä on huonoksi, se jätetään tekemättä. Mikä on hyväksi, sitä tehdään.

Tulevalla harjoituskaudella haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja nöyrästi. #tähänjokuhyväsitaattimenestymisestä Ylimenokauden (=harrastan erilaista liikuntaa niin paljon kuin jaksan) pidän tänä vuonna pitkänä, jotta fiilis tehdä asiat mahdollisimman hyvin on varmasti mukana marraskuun 3. päivästä lähtien joka päivä, joka tunti ja joka sekunti, kun harjoituskausi pyörähtää käyntiin.

Vielä kerran pojat!

Jäin Esi-Jukolaan ja Lahti-suunnistukseen.

...

Nyt ne on käsitelty.

Esi-Jukolan kuumuuteen läkähdyttyäni tein päätöksen, etten juokse tällä kaudella enää kisoja, joissa on liian kuuma. Niinpä seuraavat kisat olivat eGames ja SM-pitkä.

Molemmissa oli yritystä ja suunnistuksellisesti paljon hyvää, mutta lievä sairastelu vei terän ja oikeastaan kunnonkin. Sm-pitkien B-finaaliin en lähtenyt sitten enää kipeänä koettamaan.

EGamesista lähtien terveydentila on ollut korkeintaan 9/10. Ja kyllähän se ainakin jotenkin vaikuttaa - kun se nyt tuli mainittua. Lajinomainen reeni on jäänyt aiempia syksyjä selkeästi vähemmälle. Pilkuntarkka viilaus ja fysiikkatreenien täsmällinen suorittaminen pääkisoja varten ei ole ollut kenties juuri yleisestä kropan karheudesta johtuen se tämän syksyn juttu. Ennemminkin arkiliikuntana pidettävä höntsäpalloilu opiskelijatovereiden kanssa on lisääntynyt ja korvannut palauttavat juoksulenkit. On eletty kuin ylimenokaudella konsanaan.

Parin kovan täsmätreenin ja sopivan rennon kisavalmistautumisen myötä Am-yössä oli viivalla tuore mies. Olin toinen. Toki suurin osa Uudenmaan parhaista oli poissa. Tein 20-30sekuntisia virheitä reilun parin minuutin edestä. Ihan hyvä fiilis jäi, kun juoksukin oli ok. Ehkä jotain oppia siihen, että kun kehtaa ottaa vaikkapa viikon rennosti, niin on kisassa sekä energiaa että halua tehdä taidollisesti hyvä suoritus.

Sm-sprintti juostiin keskiviikkoisen AM-yön jälkeen viime lauantaina. Rintti ei meikäläisen bravuurimatkoja ole ja ennakkoon oli tiedossa, että pari kovempaa jannua saa jättää lähtemättä ja pari ennakkoon kovempaa pitää nitistää, jos mielii A-finaaliin.

Karsinnassa tuli hyvä suoritus. Kuitenkin... jokseenkin löysä alku, kaatuminen ja pari pysähdystä kokonaissuorituksen päälle, niin A-finaalipaikka jäi 10 sekunnin päähän. B1-finaalissa kaikki eivät lähteneet lähteneet ja 5. sija sieltä tuli hieman karsintaa heikommalla vedolla. Parannusta kuitenkin viimevuotiseen ;).

Sunnuntaina MU järjesti sitten R1:n Sm-viestikilpailun. Olihan se "isompi" kisa ja tavallista kansallista isompi skaba järjestääkin. Kuuluttamossa Mikon kanssa oli kiva seurata kisaa, vaikka aika hektistä olikin. Pikkusen oli hymyssä pidättelemistä, kun miesten aloitusosuudella gepsipallurat meni aika leveellä rintamalla monista eri paikoista, ainakin se rata onnistui Latelta hyvin.. Ja olihan se ykkösvälin extra ihan mukavaa viihdettä.

...

Ja nyt on muuten kaikilla tämän perheen lapsilla Sm-mitsku! Yeah! Seuraava askel on vissiin aikuisten Sm-mitali ja sit kansainvälisen kisan arvometalli. Late taitaa ottaa ens vuonna molempia.

...

Kausihan ei ole tosiaan vielä pulkassa, (etenkään kun ei ole lunta) sillä tulevana viikonloppuna kisaillaan taas kunnolla, kun SM-yö suunnistetaan Savonlinnassa. Se on oikeastaan syksyn pääkisa, joten energiat eivät todellakaan ole lopussa, vaan nälkää riittää. Ekana mennään karsinnasta A-finaaliin niin, että heilahtaa (ekaa kertaa muuten pääsarjassa). Ja A-finaalissahan on peli täysin auki.

Lokakuu otetaan iisisti, suunnitellaan tulevaa, mietitään muutoksia ja sitä, miten seuraavana kautena olisi parempi. Sen olen tainnut käsittää, että terve harjoituskausi merkkaa aika paljon. Taidan satsata hierontaan.

Ainoa tapa hallita luontoa on totella sitä

Fin5 oli vaikea. 2. päivän hellekisan jaksoin jotenkuten. Viimeisen päivän versiota vähän kuumemmassa en. Joka kisasta löyty silti hyvää. Vähän tylsäksi jäänyt alkukauden "vire" oli kuitenkin kaukana kesä- ja toukokuussa. Nyt on kevyt viikko meneillään.

Kevyt viikko keskellä kesälomaa (kesälomalla ei kuulu tehdä mitään) vaatii tässä tapauksessa mielikuvitusta, jotta olisi tekemistä (vaikka ei kuulu tehdä mitään?). Moneen kertaan syksyn, talven ja tulevien kausien suunnitelmat sekä kesän, viime talven ja menneiden kausien analyysit on keretty tekemään ja analysoimaan/spekuleeraamaan. Netin kartoista kohta kaikki on tutkittu, omista paperiversioista puhumattakaan. Tässä muutaman päivän aikana olen tutkaillut erityisen paljon suunnistustaitoon liittyviä artikkeleita ja miettinyt, miettinyt ja miettinyt. Vähän kaikenlaista, mutta enimmäkseen sitä, miten tulen paremmaksi. GPS pienen tauon jälkeen tulee muuten hommattua. Kameraan en taida vielä satsata. Sitten kun suunnistustunnit on yli 200/vuosi, niin sillekin voisi olla käyttöä.

Tähän kohtaan torstain suunnistustreeni Lahdessa sopi mainiosti. "Ajattelun" ym. jälkeen tekeminen reenissä oli läsnä aika hyvin ja rastit löyty. Pari rastinottoa ansaitsi miinusmerkin ja muutaman kerran katoin väärään suuntaan. Hyvä jatkaa eteenpäin. 

Seuraavat kaks viikkoa on määräviikkoja. Tahtoo sanoa, että perussapluuna viikoille on suurin piirtein tämä. 

- yks pitkä vaeltaen, toinen pitkä juosten, kolmas pitkä yhdistelmänä

- yks kova, jos toinen tulee väkisin, niin en jätä välttämättä tekemättä

- kaks helppoo

- väliin nopeeta ja koordinaatiota

- voimaa

- liikkuvuutta ja venyttelyä

- loput TT (tasatyöntö tai tunti turhaan, kumpi vaan) 

Kuinka paljon? 

- Riittävästi.

TG:n MM-valmistautumisesta inspiroituneena ideoin, että yks prinsiippi tälle jaksolle olis (oli ainakin viikonloppuna) se, että keräisin vähän nousumetrejä mm. SM-pitkää varten, kun ne ylämäet ei oikeen maittanu tuolla Rukalla. Torstain pk-suunnistus mäkiä keräillen kerto, että sitä suunnitelmaa täytyy vielä hieman täsmentää, koska 500m nousua 1,5h settiin oli, voiskos sanoa, "ei paljoa mutta riittävästi".

Ehkä sitä mäkeä vois kerätä lisäämällä tehoa ja vähentämällä aikaa. Lihakset olis vähemmän aikaa alttiit ylämäen väsyttävälle vaikutukselle! Harva jumi meinaan pärjää sille kestojumille, jonka hitaasti kuljetut ylämäet tekee. Osittain kyse on varmasti tottumisesta. Ens lenkillä siis vähän enemmän ylämäkeä ja pidempään. Kyllä se siitä. Jos ei, niin voi todeta, että kokeilemallahan se ainakin selvis. 

Oishan tässä muuten ihan puhtaasti psykologinenkin aspekti olemassa. En usko, että ylämäki ajatuksena tai sanana herättäisi lihaksistossa kovinkaan lamaannuttavia reaktioita. Mutta kun mainitaan VeVen jätkien Teoksesta: "...ei ylämäkiä ole, on vain erilaisia vartalonkulmia", niin kyllähän toi tuntuu paljon helpommalta. Ehkä varmuuden vuoksi sana ylämäki kannattaa jättää pannaan. Ja totta kai piti mennä heti blogin nimeä muuttamaan.

Kevyen viikon jälkeen kysästään pössistä ja päätetään, josko 4. ja 5. viikkokin ois enemmän tuntien ku laadun kattomista. Sinne on kuitenkin vielä aikaa. Lahti-Suunnistuksen keskari ja Esi-Jukola kertoo varmaan aika paljon, missä mennään suhteessa siihen, että missä kannattaa ja missä pitäisi mennä.

Ehkä melkein mutta ei kuiteskaan ihan

Kesä kävi toukokuussa. Nyt pukkaa sateista syksyä. Kotitontin reunamilta kaadettiin viikonlopun aikana puita ja nyt säätilan pystyy havaitsemaan hieman paremmin, kun metsämaisema on hävinnyt ja edessä siintää pelto. Välitietona.

Seuraava kirjoitelma lienee jonkinlainen yleistys kevät-kesän tapahtumista, ja siitä saa helposti sen kuvan, etten ole tyytyväinen mihinkään. Se ehkä onkin yleistys, ja toki voisin muotoilla sen niin, kuten äsken mainitsin, mutta tyytymättömyys on väärä adjektiivi. Kisasuoritukset ovat osittain oikein lupaaviakin, ja piakkoin koittavassa heinäkuussa on kyllä motivaatiota työstää, jotta syssymmällä oltaisiin tikissä.

Sm-keskari 24.5. olikin jo edellisessä postauksessa. 

Karsinnasta tuli hylsy, mutta noin niinku muuten karsintasuoritus oli erinomainen. Ei siinä sen kummempaa. Kunto oli nousussa ja varmasti tulisi vielä nousemaan kesää kohden mennessä.

RaVan kansallinen 1.6.

Yks isompi virhe, muuten taidolliseen puoleen tyytyväinen. Jalat eivät olleet kisasuorituksessa läsnä. Palkinnoille tultiin, ja sehän on aina kivaa.

Suunto Games 2. päivä 8.6.

Pitkä matka lähti rennosti ja taktisesti oikein. Vedin just semmosta sopivaa vauhtia, ettei tarvinnut hirveesti mennä hapoille ylämäissäkään. Lopussa pystyi tikkaamaan ja useammalle rastivälille tuli hyvät väliajat, kun jaloissa riitti vielä virtaa. Pää ei toiminut lopun lähestyessä yhtä hyvin, vaan vikassa rinteessä iskin 2,5-minuuttisen virheen, ja voitto jäi H21A-sarjassa reilun minuutin päähän. Njäh.

Jukolan Viesti 1. osuus 14.-15.6.

Lähdössä kirin mukavasti hyviin asemiin, mutta suorastaan harmittavasti tein virheen ekan yhteisen jälkeen (siihen pahimpaan rinteeseen, johon niitä isoimpia pummeja sorvattiin). Siihen tuli lähes 3-minuuttinen. Jäin hitaampiin letkoihin, eikä sieltä enää noustu. Loppuhajonta tarjosi vielä ulkokaarretta, ja sija painui reilusti yli viidenkymmenen. Ei huono, mutta ei hyväkään.

Joku sanoi, että henkilökohtaisilla tavoitteilla tässä toki mennään, mutta Jukolaan valmistautuessa on aina aika ainutlaatuiset fiilikset. Allekirjoitan. Kisan jälkeen oli kesälomafiilis. Jokapäiväisiä hetkiä varten tässä kuitenkin ennemmin eletään ja Jukonkin jälkeen reenaaminen maittoi oikein hyvin. Edessä oli kauden päätavoite.

Tampere-suunnistus 27.-29.6.

Rintti sujui kohtalaisesti (21.), kun ajatellaan allekirjoittaneen sprinttipanostusta. Eipä siitä olisi menestystä voinut saavuttaakaan, sillä fyysisesti olen muita aika reippaasti jäljessä (näin ainakin luulen?). Kympin sakkiin mahikset, ihan nipin napin.

Pitkä matka oli odotettu päivä, mutta voi hyvänen aika sentään, kun oli lahna olo. Kohtaamiani ongelmia yhdistää yksi tekijä, toki sen lisäksi että ne kaikki liittyvät siihen launtaiseen kisasuoritukseen: minä. Oli kauden huonoin päivä. Se tietty sylettäää.

Sunnuntain keskimatka ei ollut enää näyttökilpailu mihinkään, mutta juoksin sen kuitenkin, kun Tampereelle asti ajeltiin. Palo kyllä päreet aika nopeasti, kun ei homma tuntunut toimivan. Kartta tuntui liian yleistetyltä, en osannut käyttää sitä. No, en tajunnut kyllä kompassistakaan mitään. Kakkoselle 15sek, (kolmosella kärjessä), neloselle vajaa minuutti ja seiskalle 15sek, (~30sek kärkeä perässä). Kasille vetäsin karkeella suunnalla aivan muualle ja nappasin vielä rastinotosta 30sek lisää. Sitten ei enää huvittanut. Pikku hiljaa hidastelin vauhtia ja kirosin itselleni, kun ei vaan osannut. Joku 25sek virhettä lisää ja kotia. No. Hävisin Muukkoselle sen 4 minuuttia ja olin kuudes. En tiiä, mistä tommosen kulun lykkäsi, mutta eipä siinä. Eiköhän tästä oteta se positiivinen mukaan. Osaan, kun vain haluan! Vähän vihaa mukaan, niin se kulkupuolikin on kunnossa ;)

Noissa suorituksissa on paljonkin positiivista asiaa. Suorituksissa on isostikin viilailtavaa, mutta jossain toisessa suorituksessa joku osa-alue on täysin kunnossa. Onhan noita palapelejä ennekin koottu, ei tää sen vaikeampaa voi olla!

Näiden eväiden kanssa on hyvä lähteä taistelemaan varmasti rankalle ja haastavalle Fin5:lle. Viikko on ihan kovatasoinenkin! Viikon jälkeen sitten isketään vähän määrää koneeseen ja kattellaan syksyllä uudestaan. Syyskuussa odottaa uudet SM-kisat.

SM-keskimatka, HYL

Kevään yksi kohokohdista eli Sm-keskimatka kilpailtiin Joutsenossa viime viikonloppuna. Selityksiähän voi aina keksiä, mutta nöyränä voi vaan todeta, että tarttis vissiin vielä pikkusen harjotella, että kannattaa mennä lähtöviivalle edes yrittämään. Eipäs vaan... Karsinnan hylätty suoritus ja B-finaalin uupuminen 2. rastilla eivät paperilla anna aihetta positiivisuuteen, mutta on siellä oikeasti muutakin.

Itse kisasuoritukseen mies oli valmistautunut fyysisesti, henkisesti ja taidollisesti asiaan kuuluvalla tavalla. Edeltävänä viikonloppuna kävin läpi vielä mallimaastojen treenit ja taidollista puolta viilasin kuivareenillä, analysoinnilla ynnä muulla. Henkistä puolta tuossa tulikin, mutta sparraajan ja psykologin kanssa on helppo todeta, että jos mies on hyvällä fiiliksellä, niin kaikki on ok. On siistiä lähteä kisaan ja tehdä maksimisuoritus! Fysiikka oli itselle hyvällä tasolla, vika viikko herkisteltiin sitäkin... hauist ja penkkiii. Hellekeleihin yritin totutella pelaamalla biitsiä Pajulahdessa ja toki suoloja tuli nautittua tavallista enemmän. Olin siis ulkona ja nautin kavereiden kanssa kesän ensimmäisistä (toivottavasti ei viimeisistä) hellepäivistä. Kisaan oli hyvä lähteä ja viivalla seisoi rauhallinen miäs.

Yksi asia jäi kisavalmisteluissa tekemättä. Se kertoo varmaan kisarutiinin puutteesta tai siitä, että olen hieman tyhmä. Todennäköisesti viitteitä löytyy molemmista.

Alku lähti hyvin käyntiin. Ykkönen mäen takana varma. Kakkoselle mennessä oli vähän kiirettä ja semmosta epävarmuutta. Rinteeseen nätisti notkoon ottamaan leima. Kolmoselle kompassia. Neloselle hyödynsin eri karsintaryhmäläisen selkää, mentiin kyllä eri rasteillekin. 5. ja 6. gripissä. Kisa vähän yli puolen välin ja olen viidentenä 19 sekuntia Niemen Viliä perässä. Pidempi väli (kuumuus alkoin tuntumaan jo aika pahalta) ja kolme tarkempaa lippua rinteessä natsaavat hyvin. 36sek Lakasen Jania perässä ja meikäläinen sijalla neljä. Enää pari tulitikkuväliä ja loppusuora. Lopussa alkaa porukka tiivistymään, kuljen nätisti nenän viertä kympille, mutta letka kasaantuu vasemmalle. Käyn kurkkaamassa rastilla, mutta se ei täsmää...jatkan omalle, joka oli noin 25 metrin päässä edessä päin. Luottoa!! Vielä toinen väli, jossa kampean pikkusen liikaa vasemmalle ilman suurempaa suunnitelmaa ja seisoskelen väärässä notkossa, eikä muurahaispesää näy. Lopulta viimeiselle rastille ja reipas loppusuora. Ei oikein tuntunut tossu nousevan, ja kun virheet toivat 35sek suoritukseen lisää, niin hävisin Jammulle 1.27. Maalissa tuli tieto, että 2. rastilta tuli hylsy. Osoitteena B-finaali. 

Jätin sitten kilpailuohjeet tarkemmin lukematta, enkä vilkaissutkaan niitä kisapaikalla Säätöä oli vähän joka paikassa, esimerkiksi nyt irrallisten rastimääritteiden suhteen, joita en luullut olevan. Varsinaisesti hylsyn kanssa sillä ei ole tekemistä, mutta koodin 32 tarkistus (vertaa 52) samanlaisessa rastipisteessä on hieman nopeampaa, helpompaa ja varmempaa kun koodit on käsivarressa, eikä niitä tarvitse tarkistella kartan reunalta niin kuin tällä kertaa ripeästi (ja virheellisesti) tein. Ens kauel sitten.

B-finaalin lähdöstä meinasin myöhästyä siksi, että en lukenut kilpailuohjeita. Ilman alkuverkkaa kisasuoritus ja lämmin keli toi heti järkyttävän väsymyksen tunteen. Sitä pystyin sietämään 2. rastille asti, josta alkoi kävely ja virheiden tekeminen. Sen pituinen se.

Positiivisiin asioihin -> 1.27 tappiota Lakaselle on meikäläiselle hyvä suoritus ja antaa faktaa omasta kehittymisestä. Olipa karsinta siis  näille isoille pyssyille kuinka läpsyttelyä tahansa, niin se on hyvä suoritus. Samoin suunnistus toimi työtapaturmaa ja lopun häröilyä lukuunottamatta ihan hyvin. Ehkä tästä vielä tulee jotain. 

Viikonloppuna RaVan kansalliset. Vois vaikka tuupata hellepäivän?

FS ja Mila

Kisakausi ei avautunut ihan niinku olisi pitänyt. FinnSpringin pitkällä matkalla jäin H21A2-sarjassa kauas kärjestä, vaikka vetoapuakin oli tarjolla. Fysiikka oli surkea. Suunnistus toimi ekaan kisaan ihan ookoosti, mutta onhan tuossa vielä parannettavaa joka sektorilla aikas paljon. Sen verran ainakin, ettei jaksa ruveta uhoamaan. Lauantain tulokset.

Sunnuntaina tarjottiin viestin syrjään myös henk.koht. yhteislähtökisaa. Menin A-sarjaan ja uskoin että aamuaurinko toisi eilistä paremman kulun. Niin ei käynyt, mutta varsinaisesti suoritus kosahti ensimmäisiin kymmeneen rastiväliin, jotka sisälsivät toistakymmentä kunnon virhettä. Taisi olla täytekisa. Ota ne joko kisanomaisena harjoituksena tai kovana kisana, mutta älä harjoituksenomaisena kisana. Siitä ei tule mitään. Se on nähty jo monta vuotta sitten. Sunnuntaina tulokset. Voittohan tuosta kisasta tuli, mutta viestimiehet painelivat saman pituisella matkalla kymmenen minuuttia kovempaa...

Mies oli aika hajalla kisaviikonlopun jälkeen, joten maanantai ja tiistai oli hyvä ottaa kevyesti reenaillen. Keskiviikko meni matkustaessa, sillä lähdimme RaVan kanssa leiri- ja kisareissuun jo keskiviikkoiltana. Torstain reenit menivät hyvin. Yöreenissä suunnistus oli erinomaisesti gripissä. Se on muuten hyvä fiilis, kun niin tapahtuu. Perjantaina tunsin, että pitää kevennellä ja sunnistustreeneistä jälkimmäinen käveltiin. Jalat kattoon. Sekin on hyvä fiilis.

Lauantaina juostiin sitten 10mila. Miesten viestissä menimme RaVan kanssa yhteisjoukkueella ja kovempi pää edellä. Tatu ja Miska aloittivat ihan mukiinmenevästi ja meikäläinen pääsi 3. osuudelle metsään sijalta 110. Aloitin reippaasti ja kelasin kahden ensimmäisen kilometrin aikana toistakymmentä miestä perääni. Lopulta mentiin puskaan ja pummattiin (ei niin, etteikö pusikossa voisi suunnistaa puhtaasti tai että puska ehdollistaisi ihmisen pummaamaan, joku Pavlov voisi tietty tehdä siitäkin kokeen). 

Keräilin itseäni henkisesti letkan mukana vähän aikaa 3 minuutin virheiden jälkeen, kunnes pitkällä polkuvälillä porukasta löytyi se, joka halusi juosta kovaa. Hellaksen kaveri karkasi Kööpenhaminalaisen kanssa ja vähän ajan päästä saimme Haldenin kakkosjoukkueen kanssa poijaat kiinni ja menimme loppumatkan porukalla. Muutaman pysähtelyn, parin kompuroinnin ja aika hapottavan loppunousun jälkeen vaihdossa sija oli 93. 

Suoritus oli kohtuullinen, mutta kun sai lopulta tietää, että sijat 50-90 kattava letka oli reilun parin minuutin päässä, niin kyllähän se isompi pummi vähän harmittaa. Nappijuoksullahan oltaisiin tultu sijoilla 50-60. Kovempi jätkähän olis tullu, että kait se vaan on todettava, että juoksuvauhti sais olla vähän kovempi. Reeniä...reeniä.

Viimoset kaksi viikkoa ja sitte on SM-keskari. Saa nähä kerkeekö kunto nousemahan vai ei.

Kevään Yökupin jälkeen tulee uusi kisakausi

Ja jokainen yö vie kohti uutta aamua. Niinhän se menee.

Puolisentoista viikkoa on kerennyt vierähtämään viime päivityksestä ja nyt odotan kauden avausta, FinnSpringiä. Lauantaina mies on pitkän matkan lähtöviivalla sarjassa H21A2 ja sunnuntaina ravaan henk.koht. yhteislähtökisan A-sarjassa. Yhteislähtökisa on kyllä varmasti mukava lisä viikonloppuun. Ei tartte seisoa tumput suorina, vaan voi ihan urheillakin. Olivatpa kunto ja vire viikonloppuna mitkä tahansa, koneesta otetaan maksimit irti. Vähän niinku taistellaan.

Lapsimessujen jälkeen juoksin Yökupin Hennalassa. Suoritus oli aika puhdas ja fysiikka toimi positiivisesti. Vikalla lenkillä rupesi pistämään vatsassa aika pahasti ja sen (ja yleisen pahan olon) vaikutuksesta keskittyminen heikkeni. Ajauduin optimireitiltä ja tein virheen, ehkä noin kymmenen sekuntia. Tuo lopun virhe jäi kuitenkin kisan ainoaksi, joten kokonaisuutena parannettavaa jäi mukavan vähän. Emit ei kuitenkaan toiminut, joten tuloslistalle merkattiin hyl. Dääm.

Viime viikonlopun olin taas koulun hommissa. Tällä kertaa osoite oli Lahden messukeskus ja tapahtuma Easter-koristurnaus. Vähillä yöunilla ja pitkillä työpäivillä höystetty viikonloppu ei sisältänyt treenitunteja. Kävin kellumassa lahden uimahallissa.

No, sekin viikonloppu meni jo ja eilen juoksin taas Yökupin kisan Hälvälässä. Maasto vei pidemmän korren viimeksi (3,5vuotta sitten), joten nyt lähtöviivalla seisoi nöyrä mies. Kisasta tuli ihan hauska, sillä karkasin heti ykköselle, mutta heikon keskittymiskyvyn takia toisten valot vilahtelivat mielessä ja ihan realistisesti oman selän tuntumassa aina ja silloin tällöin. Leikittiin kissaa ja hiirtä, ainakin mun päässä. Toiset taisivat keskittyä suunnistukseen? 5min virheistä huolimatta kisasta nasahti Yökuppi-kauden toinen voitto. Ehkä syyskaudelle on jotain motukkaa jatkaa?

Jalat kattoon ja huomenna hiihtäjien termein ilmaistuna rataan tutustuminen.

Treenikisakauden avaus

Jätin taktiilisiin (?) syihin vedoten viime viikonlopun kisat juoksematta. No okei, en uskaltanut! FinnSpringillä sitten uusi yritys.

Kirjoittajan pää ei nyt oikein toimi, joten kerrottakoon asiat...lyhyesti. Lähes kolmen viikon mittainen enemmän tai vähemmän sairastelua sisältänyt jakso on takana. Sen piikkiin tosiaan tuo viime viikonloppukin. Kuluneen viikon Yökupissa olin jo viivalla ja kova juoksu/suunnistusreeni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli tosi. Suoritus kokonaisuudessaan oli positiivinen yllätys, ja onhan se aina kiva voittaa reilusti (kun tiedetään, että Teemu ei osannut päättää, merkkaisiko reenin juoksuksi vai suunnistukseksi).

Jotenkin tässä vuosien kuluessa alkaa kuitenkin ihan rehellisesti nähdä enemmän sitä omaa suoritusta ja sen hyviä ja vähemmän hyviä palasia. Osaa vertailla omia fiiliksiä ja suunnistusteknisiä asioita omiin aiempiin vetoihin ja niin edelleen. Siksi tässä ei ehkä ihan vielä kannata julistautua maailmanmestariksi, vaan ensiksi voisin lähteä vaikkapa vähän juoksemaan. Oon saanu tietää, että fysiikka ei oo ihan meikäläisen vahvuuksia.

Ja edelleen. Ei se suunnistuskaan esimerkiksi Yökupissa ollut puhdasta, vaan lähtösuuntavirheitä tuli iso kasa. Viimeisen kuukauden aikana tehdyt taidon kuivaharjoitteet sekä psyykkiset harjoitukset ovat olleet kuitenkin kehittäviä ja senhän takia niitä on mukava jatkaa samalla tahdilla jatkossakin.

Tänään lapsimessujen jälkeen opistolle ja arki jatkuu siellä. Kivakiva! :)

Tarina ruoasta

Kerron ruokavaliostani.

Mistä kaikki alkoi?

Syksyllä 2012 opiskelin vielä Vierumäellä hierojaksi. Kouluumme saapui vyöhyketerapeutti, joka piti teemapäivää "sivutieteestään". Päivän lopuksi hän arvioi jokaisen halukkaan terveydentilaa ja meikäläisen kohdalla hän tarttui (kuvaannollisesti) kasvojeni akneen. Hänen mukaansa akne kertoi suolisto-ongelmasta. Sitä aiheuttivat erityisesti vilja- ja maitotuotteet.

Pikkuisen siinä pohdittiin ja keskusteltiin. Kerroin mm. antibioottien heikentyneestä vaikutuksesta (siis aknen suhteen). Lopulta vyöhyketerapeutti kertoi tiukasti ohjeet siitä, miten lähtisin tästä tilanteesta etenemään:

• maito- ja viljatuotteet pois ruokavaliosta
• antibiootit pois
• maitohappobakteerit mukaan ruokavalioon

Lähdin kokeilemaan. Päätöstä helpotti se, että meikäläisen tuolloinen kummihierottava Eve, lajina vaparifitness, sattui olemaan samoilla linjoilla asiasta. Mitä mää nyt tiedän, niin fitnessurheilijat ovat melko tarkkoja siitä, mitä pistävät suuhun.

Kokemukset

Okei. Kokeilu alkoi. Ja se on oikeastaan jatkunut tähän päivään asti - nyt jo puolitoista vuotta. Keväällä 6kk aloittamisen jälkeen alkoi tuntemaan kroppaansa paremmin, pikku hiljaa siis. Viime syksynä vuoden kohdalla aloituksesta tiesin jo, että jos syön gluteeni- tai maitopainotteista ruokaa, niin aknen huippu on n. 3 päivän päästä ja naama on taas normaali noin viikon päästä. "Nykyään tiedän lähes varmasti jokaisen mahasta kuuluvan murinan syyn" eli koko ajan tietoisuus kropan tapahtumista lisääntyy, mikä on oikeastaan aika jännää. Seuraavassa vähän lisää omia kokemuksia.

1. Olin syksyn 2012 jälkeen ensimmäistä kertaa kipeänä keväällä 2013, kun lähdin Jusun luokse treeniviikolle ja söin siellä normaalia ruokaa. Treenipiikki tai matkailu? Ehkä. Mä uskon, että ruoka oli yksi vaikuttavista tekijöistä sairastumiseen.

2. Seuraavan kerran olin yli 2 päivää levossa sairastumisen takia suurin piirtein vuosi edellisen jälkeen, kun lähdin treenireissulle Lappiin. Eli siis sairastuin flunssaan muutamaksi päiväksi täysin samasta yhtälöstä: normaali ruoka, treenin lisääntyminen ja matkustus. Ja jos joku ei tajunnut, niin tää flunssa oli mulla viikko sitten sen kolmiviikkoisen Lapin reissun päätteeksi.

Sanotaan näin, että on sitä reeniä ennenkin lisätty ja on tässä ennenkin matkustettu. Sairastumiset johtuivat 99% varmuudella maito- ja gluteenipitoisesta ruoasta, sanon minä. Enkä muuten tee kolmatta kertaa samaa virhettä. Seuraavalla reenireissulla syödään pelkästään sitä oikeaa ruokaa.

Maito ja gluteeni eivät ole ainoita, jotka tuottavat ongelmia, vaan myös sokeri tekee hallaa vatsalle: 

3. Viime syksynä Halikko-Viestin jälkeen söin mielestäni itselleni sopivan karkkipussin (150g) melko tyhjään vatsaan. Siitä hetkestä seuraavat 3-4 päivää (toki normaalilla ruokavaliolla) oli masu aika sekaisin.

4. Lisäksi tässä on ollu perheessä ja seurassa vähän kaikennäköistä sairastelua viimoisten vuosien aikana. Ittellä sairaspäivät tosiaan bakteeri- ja virustautien vuoksi noin 5kpl/vuosi.

Miksi?

Mun mielestä tärkein pointti koko hommassa on tämä: mm. maito ja viljojen gluteeni lisäävät "matalan tason tulehdusta, jonka yhä enenevissä määrin katsotaan olevan länsimaisten kroonisten tautien aiheuttajana". Tähän kohtaan voisi sepustaa muutaman kirjan täyttä asiaa, mutta lyhennän hieman. Urheilijan kannalta asia on yksinkertainen: kun jättää viljat ja maidon pois, matalan tason tulehdus vähenee ja vastustuskyky nousee. Suosittelen.

Kaksi eniten lukemaani sivustoa, joista löytyy myös ne kaikki perustelut ja argumentit:

HelsinkiPaleo - oikeastaan ainoa kohtaamani ja sitä kautta paras paleoruokavaliosta kertova sivusto, jossa löytyy perusteluja myös maidottomaan ja gluteenittomaan ruokavalioon melko kattavasti (paleossaruokavaliossa on toki paljon asioita, joita en ole itse vielä kokeillut tai omaksunut)

Olli Sovijärvi - lääkäri, joka tietää ravinnosta jo aika paljon ja tukee paleon ideaa

Osa 3 loppuunkäsitelty

Mietin, että tossa otsikoiden mukaisessa "osa-laskutavassa" ei oikeen ollu logiikkaa, mutta missäpä olisi.

Kotimatka sujui suorastaan lentämällä. Eipä tarvinnut viettää vielä yhtä yli 9h matkapäivää, vaan nyt voi istua sen saman vaikka kotikoneen ääressä ;) Viikon verran siihen suurin piirtein tällä kertaa menee, että pääsee takaisin jaloilleen ja reenin äärehen, kun on normaalin flunssan sairastellut. Mulla on tässä vielä siis muutama päivä jäljellä ennen treeniin siirtymistä, sillä vasta sunnuntai ja maanantai olivat ensimmäisiä selvästi parempia päiviä.

Vika viikko ja kaksi päivää:

Ma - lepo

Ti - matkapäivä

Ke - ap: hiihto kevyt p 2h

Iltapäivällä totesi, että reenaaminen ei ole järkevää. Leffoja siis esiin.

To - sairas

Pe - sairas

La - sairas

Kävin ulkoilemassa puolisen tuntia ihan hyvällä fiiliksellä, mutta jälkikäteen ajateltuna lauantaikin päivä kuulunee virallisesti sairaspäivien kirjoon.

Su - ap: kevyt hiihto p 40min

Ma - ap: hiihto vapaa 1h30min

Ti - matkapäivä

Vihkoon meni siis reenin osalta tuo viikko. Eipä voi mitään. Tievatupa tarjosi kuitenkin huikeat olosuhteet penkkiurheiluun ja itsensä huoltamiseen! Kiitos!

Seuraavat kaksi viikkoa sujuvat työssäoppimistunteja keräten Mäntsälän ala-asteella. Harjoituksellisesti alan totuttelemaan enemmän juoksuun. Siis vasta nyt, mikä takaa sen, että ensimmäinen kisa, jossa tavoittelen sitä oikeaa kulkua, on SM-keskimatka toukokuun loppupuolella. Taitoharjoittelu, juoksu, liikkuvuus. Koko ajan homma menee lajinomaisemmaksi. Antaa kesän tulla.

Vuokatinvaaran huipulta: uusi mies Fischerin ja Swixin talliin ensi kaudelle. Lajista ei tosin ole tietoa.

Osa yhdestä kahteen ja puoleen

Oiski poiski!

Sotkamo ja Vuokatti ovat tältä keväältä jääneet taakse. Vaikka keskeisessä Suomessa ei ollutkaan kovin paljoa lunta, niin kyllä siellä saattoi hiihtää. Viikko muuttui silti napsun verran suunnisteltua tehopainotteisemmaksi, kun hiihdettäviä latuja oli melko vähän. Säästin pitkät lenkit tänne selälle, jossa on kyllä mahottoman hyvät kelit hiihtää - ja sitä latuverkostoakin riittää viikoksi.

Ti - matkapäivä ip: kevyttäkin kevyempi sähly 

Vähän säbää 9h matkustuksen päälle - ravistellen. Ei se viisain ratkaisu.

Ke - tehupäivä 1 a: aamuvoimailut ap: vk-mk vapaat hiihtointervallit ip: säbää kovaa

Tesmailin, miltä pieni aktivointisetti tuntuu ennen tehotreeniä. No ainakin itse tehoreeni tuntui hyvältä. Tekniikka on ku hiihtäjällä ja niin edelleen. Illalla kovasti sählyä. Ei ollu eka, eikä todellakaan vika kerta.

To - ap: hiihto v + pieni juoksentelu

Pe - tehupäivä 2 a: aamuvoimailut ap: kiihtyvä vk-hiihto ip: oisko säbä?

Perjantaina tehopäivä meni vanhasta muistista, paitsi että hiihtoreeni oli yhtäjaksoinen ja kiihtyvävauhtinen vk. Vähän käytiin kurkkaamassa maukkaa. Sotkamon urheilulukion jengi voittais muuten varmaan Ärrä Cupin. Ainakin reenin puolesta.

La - ap: pitkä hiihto ip: rauhallinen sähly

Su - tehupäivä 3 ap: pitkät vk-mk hiihtointervallit ylämäkeen ip: puntti

Viikon tunnit 17+. Hyvä tehoviikko mulle! Sunnuntain tehoreenissä sykemittari jätti joka toisen sydämen iskun laskematta tai sitten kroppa oli tilapäisesti hieman väsynyt, eikä jaksanut enää nostaa sykettä "ihan normaaliin tapaansa".

Kokonaisuudessaan viikko oli siis onnistunut. Säbä monipuolisti reeniä ja tuli siitä jonnin verran juoksuaskeleitakin, mutta pääosa reenistä oli totta kai hiihtoa. Maisemat oli ihan kivoja, Jonesin mökki tuli katsastettua ja viikon kohokohtana mainittakoon erään nuoren hiihtäjäpojan mattotesti, jossa millit paukahti yli 80:n. Sitä vaan katto ihmeissään: "siinä alkaa olla jo konetta". Ja jooo ooooonhan se kaukana maailman"ennätyksistä" yms plääplää, mutta olosuhteet huomioon ottaen...ihan kiva.

Tämän viikon maanantai oli lepiä. Tiistai piiiitkä matkapäivä Saariselälle. Keskiviikkona 2h pertsaan totutteleva lenkki auringon lempiessä. Tänään torstaina täytyi sanoutua reenisuunnitelmasta irti ja todeta, että olen jokseenkin nuhainen - en lähde reenaaamaan. Sairaspäivät aina harmittaa, etenkin kun niihin löytää syyn, johon olisi voinut vaikuttaa. Hölömö. Tähän liittyen kirjoitan lisää, kun olen päässyt kotiin.

Nyt siis oleskelen Saariselän Tievatuvalla. Täällä kelpaa ihmisen olla. Jos nuha jatkuu, otan telkun auki ja katson hiihtolajien kisailuja. Jos ja kun se helpottaa, lähden hiihtämään maltilla ja rauhassa. Ehkä kerkeän tekemään suunnitellun tehoreenin loppuleiristä..ehkä en.

High altitude training camp, osa 1

Noniin. Levin ja Ylläksen setit jäävät tällä kertaa taakse huomenissa. Seuraavassa kuluneen viikon tapahtumista.

Ma - matkapäivä Leville, autossa 12h

Tiistain ja keskiviikon ihmettelin suksia ja sauvoja (mitä ne on?) ja totuttelin samalla itse sivakointiin. Tekniikka ei ihan ottanut sujuakseen ekoilla metreillä, mutta kyllä se tekeminen oli lopulta mulle jo ihan hiihtämistä.

Ti - ap: hiihto vapaa ip: kevyt juoksu

Ke - ap: hiihto pertsa ip: kevyt hiihto vapaa

Torstai kevenneltiin ja pelattiin kaverin kanssa änäriä ja fifaa.

To - ap: hiihto vapaa + juoksu

Perjantaina oli tehupäivä niin reenin kuin myös syömisen suhteen. Lauantaina aamulla siirryin Ylläkselle luokkakaverin majoitukseen (meillä on nyt koulun puolesta työssäoppimisjakso, kuten munkin tekemisistä huomaatte). Lauantaina Ylläksellä hiihdin sitten viikon pitkän.

Pe - ap: hiihto vapaa ylämäkivetoloisia ip: kevyt juoksu + liikkuvuus

Oon muuten historian kolmas, joka on (ostanu, hölömö!) jaksanu syödä Levikeskuksessa sijaitsevan Cantinan "Ison burgerin". Nyt on nimi ja paikkakunta seinällä - mainetta ja kunniaa! :) Haastan kaikki tähän!

La - siirtyminen Ylläkselle ap: pitkä hiihto vapaa

Keli oli pitkän lenkin aikana välillä aivan taivaallinen. Fiilis oli aivan loistava tässä kohtaa!!! 

Täytynee muistuttaa itseä näin hienoista asioista ja lähteä Lappiin hiihtämään jatkossakin - JOKA KEVÄT!

Su - lepopäivä, huiputettiin Kuertunturi ja laskettiin pulkilla alas. Melkosen siistiä :D.

Viikon tuntimäärä oli reilu 14. Maltillista, mutta kehittävää.

Tämä viikko alkoi kuntopiirillä juoksuverkkojen kera. Plään for the week on luonnollisesti kiristää pikkuisen ruuvia. Kuitenkin niin, että vielä Saariselän viikolla voi hyvin jatkaa montun kaivamista.

Helmikuu tuli, lumet suli

Kappas, Portugalin aurinko taisi sulattaa lumet Etelä-Suomesta. Tai saattoi se olla eri aurinkokin. En tiedä.

Helmikuun alku sujui nousujohteisesti tammikuuhun nähden, vaikka ennen hiihtolomaviikkoa nro 8 koulussa suorastaan ahdistettiin opiskelijat tiukille - jos verrataan aiempaan opiskeluun. 

Juosta yritin, jotta saisin edes sen verran tuntumaa ennen Portugalin reissua, ettei yhden ulkomaisen leiriviikon aikana sentään rasitusmurtumaa saada aikaiseksi. Ehdottomasti helmikuun ekojen viikkojen kohokohdat olivat kuitenkin 1h30min tasatyöntöreeni järven jäällä (kun pertsan suksi ei pitänyt) sekä 5min tasatyöntöreeni järven jäällä (kun siinä loskassa eteenpäin ei muuten päässyt). 

Koulusta otettiin mukavasti vapaata ja kone suuntasi Lissabonia kohti perjantaina 14. päivä tätä kuuta. Perillä oltiin iltapäivällä ja illalla kelpasi heittää ensimmäinen juoksulenkki vähän jalkoja herätellen.

Viikon aikana tuli väännettyä tasaiseen tahtiin treeniä. Kaksi yötreeniä ja sprintti tuli tehtyä kovempaa. Näistä tulokset olivat hyviä, vaikka suoritukset eivät olleetkaan puhtaita. Jalat jaksoivat lähtötilanteeseen nähden erittäin tyydyttävästi koko reissun. Pää tosin hyytyi aika pahasti, mikä näkyi viimeisenä viikonloppuna kilpailuissa surkeina suorituksina. Keskimatkalla ei ollut mitään käryä koko kartasta, ja pitkällä nöyryys vaihtui lottokuponkiin tokalle rastille mennessä. Arvaahan sen, että miten siinä kävi. Oli huono tuuri. 

Kootut selitykset on käyty läpi ja kisat analysoitu hyvät asiat edellä, nyt mennään eteenpäin.

Aurinko paistoi parina päivänä kunnolla, parina päivänä satoi vettä. Muuten oli tasaisesti poutaa. Lämpötilat reeneissä +18 ja +1 välillä. Sääniiloille tiedoksi.

Tajusin leirillä muuten sen, että jos nukkuu 9-10h yössä sekä 1-2h päivällä, venyttelee ja käyttää foam rolleria 2-3x 20-30min päivässä, sekä syö ja juo urheilulle edullisesti, niin palautuminen onnistuu melko hyvin. Tein johtopäätöksen siitä, että heti menomatkan jälkeen polvissa ja penikoissa tuntui, paluumatkan jälkeen niissä ei ole ollut ollenkaan oireilua. Suosittelen lämpimästi kokopäiväurheilijan elämää ja säännöllisen runsasta lihashuoltoa niille, jotka haluavat kehittyä urheilussa. Eikä venyttely tarkoita nyt 5min staattista vääntöä vaan jotain aivan muuta.

Maanantaina illalla saavuin Suomeen. Tiistaina ja keskiviikkona kävin hoitamassa pakolliset asiat koulussa. Nyt olen kotona ja edessäni on neljä viikkoa pelkkää urheilua. Suurin piirtein sama kaava Portugalin kanssa siis jatkuu, paitsi että tulevana maanantaina lähden korkean paikan leirille hiihtämään. Joku tykkäis varmaan suunnistaa näillä "lumilla", mutta itte lepuutan jalkoja ja hoidan fysiikkaa vähän paremmaksi suksimalla, ehkä kuuseen mutta ainakin Lappiin.

Ekana tulee Levi. Siihen väliin vähän Yllästä, sitten Sotkamo/Vuokatti ja lopuksi Saariselkä. Tiedotan itsestäni ja kuulumisistani ulkoasultaan uudistuneen blogisivuston sekä Twitter-tilini kautta. Jahuu! Jouluna tuli pukilta älypuhelin, nyt pystyy Twitteriä käyttämään. Ristus kun meni aikaa, että sai ton Twitter-feedin tuohon viereen :D.

Kuulemisiin.

Tipaton kuukausi

Okei. Listataanpas tähän tipattoman tammikuun tapahtumia.

6. päivä - uusi sparraaja astui kuvioihin
7. päivä - koulu Pajulahdessa jatkui
21. päivä - tajusin, että onpas mukavaa treenata terveenä! sain myös pitkän väännön päätteeksi varattua meno-paluu -lentolippuset Portugalin reissulle hiihtoloman tuntumaan helmikuulle
22. päivä - oikean jalan päkiään tuli ikävä kipupiste, jota ny on soiteltu ja kyselty, että mikä se semmone on - voin sanoo, että tuli aika lailla puun takaa, siis ihan boksin ulkopuolelta!
23. päivä - hieronta :D

Ei suurempaa tai kummempaa. Koulu Pajulahdessa sujuu edelleen ihan hienosti näin kahden viikonlopun yli töitä tehteenä ja opintoviikkoja keränneenä. Lunta olis kiva saada vähän lisää, jotta vois HIIHTÄÄ!

Kaksi viikonloppua Pajulahdessa tuli siis vietettyä opintoviikkoja keräten. Inttitermein oltiin tässä pari viikonloppuu kiinni. Olimme ensin sulkapallon tähtikisoissa pisteennäyttäjinä, mikä oli ihan hauskaa puuhaa. Viime viikonloppuna Pajulahdessa järjestettiin Pajulahti-Games, joka on siis vammaisten monilajinen kilpailutapahtuma. Itse toimin maalipallossa "kulmamiehenä" eli palautin palloa sen mennessä rajan yli, avustin pelaajavaihdoissa yms. Itse viikonloppu avasi kyllä silmiä siitä, miten vammaiset ihmiset liikkuu ja toimii. Ihan mielenkiintosta settiä!

Seuraavien kuukausien suunnitelmat:

helmikuu
vko 8 - Portugali
maaliskuu
vko 10 - hiihtoreissu, Levi
vko 11 - hiihtoreissu, Vuokatti
vko 12 - hiihtoreissu, Saariselkä
vko 13 työssäoppimisjakso käynnistynee tästä
huhtikuu
vko 16 - koulu jatkuu

Konetta rakennellessa. Kovin reenisetti osuu tuohon maaliskuun kohdille. Mutta ovathan toki helmi- ja huhtikuukin täyttä treeniä. Kisakauden avauksessa saa jo kulkea.