1+1=liikaa?

Tänään oli eGames:n keskimatka. Ei hyvin menny, tummuin kolmosella.

Lahti-Suunnistuksen keskarilla keskityin rastilta lähtösuunnan tarkistamiseen, silloin meni hyvin. Tänään ajattelin lähtösuunnan lisäksi keskittyä sellaiseen perusasiaan, kuin omaan peukkuun. Pidän siis peukalon kirjaimellisesti koko ajan siinä kohtaa kartalla, missä etenen. Ilmeisesti jo kaksi keskittymistä vaativaa asiaa onkin sitten liikaa. Näinhän se homma siis eteni.

H18 4,3km, 37.45, 16./26
K-1
Reippasti liikkeelle. Vähän korkeammalta nenän päältä alas tasaiselle valkoiselle. Kummun muoto näkyi selkeästi, eikä rastinotossa ollut vaikeuksia. Jyrkänteen alle siis leimaamaan.
1-2
Harjanteen päälle ja vähän matkaa polkua pitkin, suunnitelmana kiertää pahimmat kivikot ja jyrkänteet. Kuviorajaan, sähkölinja ja mäen rinnettä toiselle avokallioalueelle. Nenä johti aika lailla suoraan rastille.
2-3
Ajattelin kiertää puskasuota, mutta reittihärvelin mukaan se oli ilmeisesti turhaa. Eipä siinä välillä ollut oikeastaan mitään, harjanteen korkeimmalle kohdalle, josta parin jyrkänteen kautta rastinotto oli helppo, tiputus notkoon.
3-4
Jos on rinneväli niin totta kai pitää harjoitella rinteessä juoksemista, eikä voi tietenkään pudottaa tasaisemmalle alueelle, tai tehdä edes jotain järkevää. Välillä otin melkein puoli minuuttia pataan.
4-5
Aattelin hypätä jyrkänteeltä alas, mutta tavallisuudesta poiketen kartta piti jyrkänteen osalta paikkansa. Ei siitä päässyt alas, ja lähdin kiertämään. Jyrkänteen alta tuli otettua huono lähtösuunta, ja väärällä mäellä pyörinkin sitten lähes 2 minuuttia.
5-6
Kumpua kiertäen notkoon. Vaikka tiesin rastin olevan siinä vieressä, niin pitihän se käydä tsekkaamassa toinenkin rasti sieltä notkon pohjalta, edellä lähteneen selkäkin näkyi sinne menevän.
6-7
Kiersin jyrkännesyherön vasemmalta polkua pitkin. edellisen välin selkää peesaten jälleen väärälle rastille.
7-8
Alkoi suoraan sanoen jo väsyttää. Kävelyä, juoksua, ryssin, kävelyä...
8-9
Rinnettä pitkin rastille.
9-10
Avokallioharjanteelle ja notkoa pitkin kauniisti rastin ohi. pudotin 5m liian alas, jonka jälkeen huomasin rastin olevan siinä notkon viereisessä pistekumpareessa...
10-11
Lähtösuunta jotenkuten tarkistaen. Aika tuurilla koko rastimäelle ja jyrkänteen alle ottamaan leima.
11-12
Suon läpi posottaessa aattelin: "Jos jaksais juosta, tää suunnitus olis helppoa". Harjanteen yli vihreälle. Ei ollut enää mitään motivaatiota kartan lukemiseen, missä vois mahdollisesti olla. Kävin tsekkaamassa parikin rastia ennen omaani. Ainoa suppa koko rinteessä oli siinä vierellä, mutta ei voi uskoa, että juuri se olisi kyseinen suppa.
13-14-M
Uria pitkin jolkottaen maaliin.

3. rastille saakka suunnistus meni kohtalaisesti. Siihen ois voinu mun puolesta keskeyttää kisan, vaikka jonkun hirmumyrskyn takia. Toisaalta, jos kärki vie 39 sekkaa vähän yli kilometrin suunnistusmatkalla, niin ei oma suoritus ole enää edes kohtalainen.
Flunssasta kärsivän kroppa ei liiku mitenkään ihmeellisen vauhdikkaasti. Sekin tuli tänään todettua, kantapään kautta.
Verrattaessa kilpailuun valmistautumista esim. juuri siihen hyvin menneeseen Lahden kisaan, huomaan muutamia eroja: Tänään jo ennen kisaa olin aivan tietämätön, miten kiinnittäisin huomion erityisesti kahteen asiaan. Lahdessa se oli helppoa, oli vain yksi tärkeä asia. Luonnollisesti myös harjoittelu ennen kisaa oli vähän tukkoista, toisin kuin heinäkuun loppupuolella, jolloin tein kisaa edeltävänä päivänä melko rasittavan sauvatreenin (mäkivetoja ym. kivaa). Henkisesti fiilis oli myös aivan erilainen. Lahteen lähdin voittamaan, eGames:ssa olisin ollut tyytyväinen sijoitukseen 5. parhaan joukossa.
Niin ne vaan vaikuttaa, pienet ja isotkin asiat, tohon suoritukseen meinaan. Eiköhän näistä sitten opi jotain tulevaisuuteen. Kisan jälkeen oli kyllä taas ihan hyvä itseluottamus, ja kova halu ruveta menestymään. Onhan ne muutkin ihmisiä...

Reittihärveli
Tulokset