Luovuutta pukkaa. Haluaa kirjoittaa, mutta ei varsinaisesti keksi aihetta. Kirjoitan siis kaikki julkaisemista sietävät asiat, jotka tulevat mieleen. (Voi olla vaikea saada selvää kaikista ajatuksista.)
Olin tänään äikän tunnilla. Ei kiinnostanu ei sitten yhtään. Mutta rupesin aattelee, että minkälaisilla taktiikoilla voitan tän viikonlopun KLL:ssä, sekä henk. koht. että viestin. Heti piristyin, ja jopa äidinkieli (lauseenvastikkeet) kiinnostaa nyt, tai ainakin kiinnosti. Tällä hetkellä on myös viikonlopun sotasuunnitelma hiottu priimakuntoon - enää häikäisevä suoritus puuttuu.
On noi YO-kokeet tossa kuukauden päässä. Ruotsin tunnilla käytiin muuten just näitä asioita läpi. När jag har tagit studenten osv. Viikonlopun sotasuunnitelmaan taitaa kuulua aika paljon rentoutumista, biologian kirjojen parissa. Kuitenkin, kaikella todennäköisyydellä siellä kisoissa ei tule menemään huonosti.
Koulun jälkeen tulin kotiin, ja...no en oo viel syöny, mutta kohta meen syömään. Lueskellessani tässä muiden blogeja(!LAUSEENVASTIKE!) ja sivuja aattelin, että on muuten kuntohuippu justiinsa osumassa Sm-kisoihin. KLL sen saa varmistaa. Suunnistuksessa ei taida mitään taitohuippua kuitenkaan olla, joten en lupaa pärjääväni Sm-kisoissa, vaikka tavoite kylläkin on. Äsken muuten ilmeni, että meillä ei ole vielä ruokaa.
Äikän tunnilla kerkesin vielä miettiä, että miten treenaan tulevaisuudessa. No ei mitään ihmeellistä: peruslenkkejä, jotkut yksin ja jotkut kaverin kanssa. YO-kokeisiin yritän treenata niitä kirjoja lukemalla. Ehkä teen ihan koululäksyjäkin.
Äsken funtsin kadottaneeni lompakon ja kameran. Mutta muistinkin, että ne jäi sinne RaVa:n bussiin lauantai-iltana ja saan ne sitten perjantaina kun matkataan taas yhdessä -> KLL:ään. Pari-kolme minuuttia ennen asemaa vielä sanottiin, että tarkistaisimme kaiken olevan messissä. HYVÄ Tapsa! (Tässä vaiheessa on pakko huomauttaa, että lompakko oli siis jo aiemminkin NuJu-matkalla kadonnut, bussin penkin alle.)
Av-ryhmän treenipäivän jättämistä jäljistä yritän vielä palautua. Eilen menin varsin aikaisin nukkumaan, mikä oli ihan viisasta. Tänään voi vetää jo normi Pk-lenkin. Oon tässä sulatellu sitä Lakasen muhkeaa harjoituspäivää vähän pidemmän aikaa. Kaiken analysoimani olen onnistunut kääntämään positiiviseksi (jos harjoituksesta jotain negatiivista edes jäi) ja nyt halu kavuta ylöspäin on kova, todella kova. Mutta nyt yritän palautua, tänään vielä treenaan, sitten taas palaudun mahdollisimman nopeasti, jotta voin treenata uudestaan. Teen kaiken niin hyvin kuin osaan, helppoa.
Mä rakastan urheilua!
Ai niin, ja sit viel mietin että mitäköhän mä ostan sille Jussille myöhäiseksi rippilahjaksi sillä rahamäärällä, jonka se mulle tänäviikonloppuna häviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti