Olipa kerran vuonna 2009 siis suunnistuksen KLL. Perjantaina kisattiin henkilökohtaiset matkat. Olin kolmas. Suorituksessa tyydyttää lähinnä sijoitus, oikeastaan myös kokonaisuus lukuunottamatta sitä yhtä väliä. Pitkään aikaan suunnistus tuntui helpolta, ja suoritus pysyi koko ajan "edessä". Käyräväli 2,5 metriä ei näytä haittaavan, jos kisan aikana luulen kv:n olevankin 5 m. Kaikki pulmat karttojen kanssa, joissa käyräväli on 2,5m, ovatkin siis vain henkisen puolen varjoja.
Yksilöpuoli meni siis hyvin. Kerkesin lukemaan ennen lähtöä jo 5 väliä valmiiksi. 1. rastilla johdin vielä kisaakin! Toisella välillä sotkeuduin omiin ajatuksiin, ja vaihdoin suunnitelmaa keskellä väliä. Ensimmäisellä pitkällä välillä 3:lle rastille olisin voinut mennä suoraviivaisemminkin. Hävisin 49 sekuntia Eikalle, ja olin jo lähes minuutin perässä. 4. rastille meno ei tuottanut ongelmia, eikä seuraavakaan väli ollut vaikea. Homma kyllä hoituu, kun seurailee kompassia, jos ei ole varma suunnasta.
6:lle tuli ensimmäinen virhe. Luin jyrkänteet kumpareiden reunalla väärin, ja nousin väärälle kummulle. Virheen koko ehkä noin 25 sekuntia. Matka jatkuu suon yli poluille, joilta poistun isoon notkelmaan. Luin pari avokallio-häsmäkkää mäen päältä ja rasti löytyi. Leima ajassa 19.42, +1.46 kärkeen. Seuraa muutama lyhyt väli, joilla suoritetaan perusrastinottoa.
Alkaa taas pitkä väli, jonka yritän mennä mahdollisimman suoraan, tietysti pysäyttävät jyrkännerivit kiertäen. Urat helpottavat melko paljon suolla ja pusikoissa rämpimistä. Kuitenkin, häviän Eikalle taas sellaisen 46 sekuntia. Rastin jälkeen en ollut varma, kävinkö oikealla vai väärällä koodilla. Tulin niin oudosti pellon laitaan. No, ei sellaisia kerkeä enää tarkistelemaan. Jatkan pellon yli helpolle kivirastille, jonka jälkeen tulee siirtymäväli tien ylitykseen. Siitä tien yli, ja loivaan mäkeen. Puskassa olevalle kivelle mennessä meno on hieman kulmikasta, ja eroa tulee kärkeen edelleen.
Vesikuoppa-rastille (nro 15) tulee kisan isoin pummi. Suunniteltu reitti oli se punainen viiva siinä kartalla. Poikkesin siltä kuitenkin jo alussa, ja vaikka tiedostin tilanteen jollain ajatuksen tasolla, en huomannut korjata suuntavirhettä. Paikansin itseni väärin mäen rinteeseen päästyäni, ja kuten oleettaa sopi, lähdin väärään suuntaan. Tappiota kertyi välin nopeimpaan 1.53.
Radan loppuvälit olivatkin sitten pelkkää komediaa turhine ryntäyksineen ja pysähtelyineen. Maaliin saavuin ajassa 42.38, Eikalle 5.20 hävinneenä. Ylivoimaa, ei kai?
Viestiin lähdimme rinta kaarella ja voitto mielessä. Emme antaneet muiden joukkueiden pelottavan kovien juoksujärjestyksien masentaa mieliämme, olihan meidänkin joukkue paperilla erinomainen (jokainen Mitaleilla [1. 3. 3.] edellisenä päivänä). Arttu aloitti loppujen lopuksi varsin mallikkaasti, miltä se ei kisakeskuksessa jännityksen takia tuntunut, eroa kertyi Tampereen seudun kovimpaan junioriin alle 3 minuuttia. Ellu teki todellakin miehen työn nostaessaan joukkueen kärkeen. Lähdin tiputtamaan RaVa:a heti alusta, ja onnistuinkin siinä 2. rastille mennessä.
Rata oli helppo, ja lyhyet välit sujuivat hyvin. 5:lla ajattelin että on aikaa tehdä jopa hieman virheitä. En yrittänyt pistää peliä kuitenkaan sen jännemmäksi itselleni, vaan suuntasin kirjaimellisesti suoraan puskan läpi 6:lle. Jyrkänteen jälkeen vilkuilin taakseni, ketään ei tule. Otin vielä leiman ratamestarin viheliäiseltä 7. rastilta, joka olisi kovassa vauhdissa saattanut jäädä välistä. Viimeiselle rastille juoksin jo hieman fiilistellen, mutta en kuullut kenenkään huutavan. Olo helpottui, kun joukkue oli mutkassa jo vastassa. Jee, jee!
Näin päättyi meikäläisen taival KLL-kisoissa, ainakin kisailijan muodossa. Kaksi kisaviikonloppua putkeen, josta sain kahdet mitalit. En ole pettynyt. Kuitenkin, vedon hävisin Jussille, joka mitä todennäköisimmin päätti jäädä kotiin varmistaakseen voittonsa. Alun perinhän veto koski vain minua: voitan/tai en, joten Jussi lienee roponsa ansainnut.
Voittoon tarvitaan: MU ja ensiapua.
Omien laskujen mukaan kisoista taisi tulla yhteensä 5 tuplakullan voittanutta henkilöä, yksi heistä oma sisko. Yritän pitää huolen, etten jää perheen sisäisessä taistossa toiseksi enää Sm-kisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti