NuJu -ennakko

Nuorten Jukolasta aattelin kirjoitella, ei ole tällä hetkellä muutakaan kohahduttavaa tekemistä. Kohta suuntaan lenkille, tietenkin, mutta sen urotyön suoritan sitten, kun sen aika tulee.

Enpä ole hirvittävästi kattellu mitään materiaalia ym. sälää NuJu:n kilpailualueesta, sellaista kun ei ole jaksanut etsiä. Mutta vanhan kartan bongasin sieltä nettisivuilta kuitenkin. Taitaa maasto olla "priti hart foo viit", eli jalat pitää olla kunnossa, jos aikoo tuolla Vaasan kivikoissa juosta - ja vielä ehjänäkin pysyä. Jotta maksimaalinen vauhti saadaan kisassa päälle, lienee parasta jättää itsesuojeluaisti kisan ajaksi kokonaan reppuun, tai ehkä kotiin, niin ei ainakaan häiritse. Kartan käyräväli on 2,5m, mikä merkkaa sitä että suunnistuksellisesti kisasta ei tule yhtään mitään, koska käyrät symboloivat maaston erottumattomia syvyyseroja - eli käyriä ei erota. Mutta eiköhän se mäki siinä kilpailukeskuksen vieressä kuitenkin ole ihan maukas juosta ylös ja alas, edestakaisin.

Meillä on hieman erilainen joukkue tämän vuoden viestiin kuin tavallisesti. Osittain siksi, että Ellu on tarpeeksi hyvässä tikissä alistaakseen koko 16(sekä 15)-ikäluokan pojat, mutta pääosin siksi, että itse olen kasvanut jo yli tuosta NuJu:n aloitusosuuden vaatimasta iästä. Mutta siis itse viestihän kulkee näin:

1. osuudella Ellu ylittää itsensä, tuoden ne kaikki aloittajat - niin pojat kuin tytötkin (jos muita tyttöjä on) - sieltä mettästä pois sijalla 1. Muut luonnollisesti pitkänä ja hitaana vanana D16 rankivitosen jäljessä. Ilmeisesti voittajafiilis?

2. osuudella Jusu jatkaa, mihin Elisa viestin jätti. Heti ylämäessä Jussi karistaa muut kantapäiltään, mutta radalla edetessä koukut valitettavasti kasvavat ja esim. yleisörastilla Jusu joutuu kiipeämään virheensä vuoksi sen jyrkänteen ylös, jonka päällisellä pistekumpareella rastileimasin sijaitsee. Leimasin on ylhäällä, mutta rastilippu jossain muualla?! Kuitenkin Jussi "the hiihtaja" tuo kartan Lauralle 20 parhaan joukkoon sijoittuneena noin 4min kärjestä.

3. osuuden kulkee Laura, joka mitä todennäköisimmin tekee taattua viestityötään, eikä Lauran tavallisen tarkka suunnistussuoritus sisällä yli 5sek virheitä. Laura nostaa joukkuetta yhdellä sijalla 19:nneksi.

4. osuuden vakuuttaja Arttu säntää matkaan upealla aitomistekniikallaan, joka jäi päälle tämän viikon yu-treeneistä. Juuri ennen K-pistettä hän muistaa vaihtaa lajia ja vetää pohjat 1. rastille (vauhti on 95% maksimista). Koska juoksukuntoa riittää, Arttu poimii selkiä helpommin kuin marjoja (marjanpoiminnassa muuten päihittää minutkin) ja nostaa sijoituksen 15:nneksi. Joukkue on tällä hetkellä ehkä noin 10 minuuttia kärjestä.

5. osuudella Venla liitää, eikä tee pummia. Jos selkiä näkyy, ja ne näyttävät menevän kovempaa, heittää Venkku kartan jorpakkoon ja lähtee perään. Tuollaisella juoksukunnolla päihitetään nimittäin naisten 800m MM-kultamitalistikin. Katsomatta karttaa kertaakaan radan puolivälin jälkeen, Venla nostaa joukkueen sijalle 6. Kärki on pummannut putkiosuudella, joten ero on kaventunut utopistiselta tuntuvaan kahteen minuuttiin.

Kivenkovalla 6. osuudella Anna kulkee lujaa. Ja vaikkei olekaan ihan paras päivä, Anna tekee osuuden pohja-ajan. Hän tuo kartan minulle, joukkueen ankkurille, kärkiletkassa sijalla 3.

...

H-hetkeni koittaa, it's time to shine. Olen henkisesti ja fyysisesti täysin valmis. Saan kartan käteeni, tarkastan oikean numeron (42) ... hei!? 180 asteen käännöksen jälkeen huudan Annaa tuomaan oikean kartan. Ja matka jatkuu... Kärki ei karannut, pojat miettivät hiljaisessa vauhdissa reitinvalintoja radan haastavaan loppuosaan. Itse aukaisen pellit 6. rastin jälkeen, joku ankkuri huomaan sen, joku ei (huomaamisesta oli tällä kertaa hyötyä). Karkaan kahden ankkurin kanssa, ja yleisörastilla porukat huutaa "Kärjessä!" Kuvittelen ja varmaan kuulenkin Lauran vielä tokaisevan "Juokse, kukaan ei voi korjata enää sun virheitä". Hyvin kannustavaa, mutta ei se mitään, niin sen pitää ollakin.

Aavistelen hajontaa heti yleisörastin jälkeiselle 9. rastille. Menen eri suuntaan, kuin kaksi muuta. Nyt on paikka iskeä, juoksutekniikka kuntoon ja jalkaa toisen eteen. En näe muita enää koko loppuradalla, ja 20 sekunnin virheen takia uskon menettäneeni pelin. Hypin risukon poikki estetekniikalla, Artun antaessa neuvoja. Viimeinen rasti näkyy jo, olen jo valmis tuulettamaan, mutta

...

Herään?! Kipeät penikat ovat arkipäivää, samoin myös tylsä koulunkäynti. Nousen uupuneena katsomaan kelloa, jonka viisarit osoittavat 7.59. Jaha, taisin katsoa MM-kisoja liian myöhään, ja rasittava treeniputki ei anna kropan levätä. Tätä se urheilijan arki on. Yritän nukahtaa vielä kerran, jotta saan saman unen mieliini. No melkein sama uni tuleekin pääkoppaan, mutta maaliin tullessani ihmettelen miksi fanfaarit soivat, mutta kukaan ei tule taputtelemaan olkapäätä. Taisi uni jättää näyttämättä, että tein rastille nro 13. kardinaalimunauksen ja hävisin välillä yli 25minuuttia kärkeen. Tulin maaliin sijalla 39, palkintoja jaettaessa, olin siis laskenut yhteensä 36 pykälää alaspäin.

Ähh, nousen sängystä ja lähden kouluun.


Tällaista siis luvassa. NuJu:n kuumimmat jälkispekulaatiot käydään Mäntsälän Urheilijoiden järjestämän Huippuliigan finaalin, sekä kansallisten Kapinarasti-kisojen(30.8.)yhteydessä.

Tässä vielä äskeiseen kertomukseen lähes liittyvää musaa