Jouluviikko

Sain maanantaina testauspäälliköltä luvan syödä jouluruokia oikein huolella. Kynnystestin yhteydessä otettujen mittausten mukaan painoni oli kasvanut, mutta rasvaprosentti pienentynyt. Se on siis lihasmassa, joka on lisääntynyt! Toivottavasti nyt edes jalkoihin tai keskivartaloon eikä mihinkään ylemmäs.

Viikon sairastelujakso muistutti taas siitä, että terveys on edellytys kaikelle treenaamiselle ja kilpailemiselle ja loppujen lopuksi myös siis kehittymiselle. D-vitamiinit eivät pelkästään riitä, joten nyt urheilukassiin on pakattu mukaan Herbalifen F1-pirtelöpurkki. Uskon että kokonaisvaltaisemmalla energiavarastojen huoltamisella vastustuskyky pysyy korkeammalla, mikä pitää nuhat poissa.

Eilen perjantaina tuli viikon kolmas vauhtikestävyystreeni, vk-jakso kun kerta on alkanut. Maanantain kynnystesti kertoi vain sen, että kahteen viikkoon en ollut harjoitellut minuuttiakaan. Tiistaina lähdin katselemaan TVV:n junioreiden tekemistä Liikuntamyllyyn. Antti oli tehnyt mukavan määräintervalliharjoituksen. 19-rastinen rata piti lukea rastiväli kerrallaan reippaiden vetojen aikana, ja piirtää käyräkartalle palauttavien 200m:n aikana. Lopulta käyräkartalla oli se sama 19-rastinen rata. Itselle eivät 20 vetoa riittäneet, vaan päätin vetää puhtaasti juoksemalla vielä 10 päälle. Kokonaisuudessaan vauhdikasta juoksua tuli 6km, palauttavaa tietenkin saman verran. Eli siis 20 x 200/200 + 10 x 200/200 VK. Täytyy myöntää, että vauhdit olivat pikkuisen liian kovat.

Keskiviikkona kävin Tuusulassa suunnistamassa Antin tekemän treenin. Aiheena sprinttimäiset reitinvalinnat eli käytännössä sama rata kahteen kertaan juosten läpi eri reitinvalinnoin - vauhti: VK. Vaikka en ole vielä kunnolla analysoinutkaan treeniä, niin jo nyt voin sanoa, että koin suuriakin yllätyksiä toisella lenkillä juostessani. "Mitä? Onks tää nopeempi? Ja vielä näin paljon!?". Treenin aikana vauhti tuntui olevan sopivaa, ja loppua kohden juoksu tuntui yhä vain rennommalta. Jälkikäteen mietittynä en malttanut kuitenkaan juosta tarpeeksi hiljaa, vaan pistin itseni liian tiukoille. Fysiikkateemana oli kuitenkin vain VK eikä MK. Joka tapauksessa, 2 x ~23-25min VK.

Samaisena iltana kävin vielä Tornikalliossa väyläsuunnistuksen pimeällä. Hyvää settiä, mutta lopussa about 10min eksähdys. Kompassitta lähdin seuraamaan väärää mäen rinnettä. Siis 1h40min suunnistus PK.

Eilen perjantaina tuli tehtyä siis viikon kolmas jakson teeman mukainen harjoitus. 5 x 2000m. Matkamittaria tai hienommin sanottuna gepsiä kun ei ole, niin luulen, että ainakin 4 viimeisellä vedolla matkaa tuli hieman yli 2km. Mutta se ei haittaa. Koin onnistumisen elämyksiä, kun alkuverkkojen aikana pystyin päättelemään päivän kunnon = miten sydän käyttäytyy ja ovatko sykkeet normaalit. Ja itse treenikin meni sykkeitä seuraillen tismalleen niin kuin sen pitikin mennä. Ensimmäinen veto Aerobisella kynnyksellä ja sen yläpuolella. Ja viimeinen aika lailla Anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Viimeisen vedon jälkeen nostin kädet ilmaan, kuin Juha Väätäinen konsanaan, ja samalla mieleen pulpahti yksi ensi kauden tärkeimmistä kisoista, tarkalleen sanottuna ei MM-Puola, vaan Sm-erikoispitkä. Mielikuvia, mielikuvia... Treeni onnistui loistavasti, eikä tullut kylmäkään. Eihän pakkasta ollut edes 20 astetta. Lenkin jälkeen jouluaattoiltaa kotiin viettämään.

Ensi viikon olen virka-avussa. Toivottavasti ei tule hälytyksiä tai tarkastuksia :). Muutenhan viikko on pelkästään urheilu-valmennusta. Ensi vuoden ensimmäinen viikko alkaa valmennuskurssin osalla 2. Sitten olen Loppiaisen jälkeen viikon koti-Mäntsälässä treenaamassa. Tämän jälkeen pari sotilaskoulutuspäivää ja seuran leiri Vierumäellä. Sitten loppuu vauhtikestävyysjakso.

Ja hyvää Tapaninpäivän aikaa!

Puola

On varmasti hieno maa. Kun liitolta ei tullut "joululahjaa" talenttileirin muodossa, aion päästä Puolan nuorten MM-kisoihin ilman ko. ryhmän tuomaa tukea. Aikaa on melkein 200 päivää ja matka on pitkä. Kohti ensi kauden tavoitetta, eli Puolan MM-kisoja, ja sinne asti!

Tekstistä saattoi osua jonkun silmään pientä katkeruuttaa tai valitusta.. Näitä kirjoituspätkä ei todellakaan sisältänyt. Harmittaa kyllä, mutta valittamisen aihetta ei missään tapauksesa ole. Tällä hetkellä fiilikset ovat sellaiset, että tunnistan itseni J Salmen kuvauksesta: "Ennen vanhaan rannalle jäänyt urheilija meni potkimaan vähän aikaa kuusen kylkeä ja seuraavana päivänä aloitti entistä kovemman treenauksen, nykyään kirjoitellaan blogeja."

Vaikka myös jälkimmäinen osa kuvauksesta osuu nappiin, niin tarkoitin äskeisellä 'itseni tunnistamisella' tuota entistä kovemman treenauksen aloittamista. Kuusta tuli potkittua tarpeeksi jo tämän viikon tiedusteluharjoitus 1:n aikana.

Maanantaina siis lähtee!!!

Ilman yleisön pyyntöä, mutta kuitenkin yleisöä varten:

Karttoja tänne kuitenkin laittelen, eräästä syystä ;).
Jukola-leiriltä kolme treeniä:
Yösuunnistusharjoitus yhteislähdöllä K-6-5-4-3-2-7-8-9-10-11-1-"M"

Suunnistusvedot

Rastinottotreeni, vähän säätöö K-1-2-3-8-9-3xsininen-10-3xsininen-11-sininen-12-M

Väyläyösuunnistus 28.11.

Yökuppi joskus


Ja jotta ketään ei jätettäisi kylmäksi, tässä selitys muun muuassa sille, miksi olin masentunut Kytäjä-jukolan jälkeen noin 3 viikkoa.
5-6

6-7

Pitkän välin loppu, eli väli 13-14

Synttäripäivän jumi

Odotan sähköpostia Suunnistusliitolta. Kertoivat eilen, että lähettävät lähipäivinä henkilökohtaisesti sähköpostia talenttileirille valituille.

Urheilukoulun lajitestit olivat tavallaan aika rankat. Sitä kun ei ole tottunut tekemään maksimikestovoimasarjoja penkkipunnerruksessa tai jalkakyykyssä. Saati sitten juoksemaan täysillä 20 metrin sarjoja pk-harjoituskauden alussa. Testit pistivät fyysisen fiiliksen marraskuun 17. päivän ajaksi hieman jumiseksi, mutta 19-vuotiaalle osoitetuin onnentoivotuksin siitäkin selvittiin..

Jukola-leiri oli hienoa settiä. Harjoituspaketteja kun käytettiin, niin treenit olivat valmiiksi suunniteltuja ja laadultaan siis hyviä. Karttoja en kykene laittamaan. Olen laiska.

Tässä kuitenkin viikonloppu pääpiirteittäin:

Pe
i: kovavauhtinen yösuunnistus yhteislähdöllä 41' "Meikä vei!"

La
ap: suunnistusintervallit 4 x 7-10' "Hyvä vauhti, virheitä 3. ja 4. lenkillä"
p: rastinottotreeni 60' "Pää lopetti toimimisen puolen tunnin jälkeen"
i: yösuunnistus 60' "Ihmettelyä"

Su
a: vaellus 180' "1:40000 kartalla suunnistus tuntuu hitaalta"

Tällä viikolla oli toinen metsäleiri. Unta tuli vähemmän, oli kylmempi ja oli enemmän tekemistä kuin ensimmäisellä metsäleirillä. Ei se mitään, elossa ollaan ja sitä rataa. Nyt vähän levätään.

Ja korjaus muuten edelliseen tekstiin. Eikkahan ei hyytynyt. Häntä vain väsytti tavallista enemmän pitkän pk-lenkin jälkeen. Hyytyminen tarkoittaa sitä, että putoaa vauhdista, mutta Saariselällähän niin ei käynyt.

Valmennusleiri 1 ja muuta

"Pari viikkoa on taas vierähtänyt. Urheilukoulussa 3. ja 4. viikko taisivat olla melkein toistensa vastakohtia. Viime viikolla Eerikkilässä valmennuskurssi, tällä viikolla Hälvälässä ensimmäinen metsäleiri. Ja nyt on "hieman" väsynyt olo. Mutta pää kestää. Kuten suunnistajien lajivastaava kapteeni Särkänmäki totesi: "Huippu-urheilijoilla se henkinen kantti vaan kestää."

Nyt ainakin itselläni on hyvä fiilis, että pystyin pitämään asenteen kohdallaan, enkä hajoillut leirillä. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että kaikki liikkuva ketutti perjantain marssin aikana. Nyt olen levännyt aktiivisesti ja huomenna olisi tarkoitus lyödä kovaa Av-testeissä. Se vaan on pakko!

Maanantai ja tiistai menevät vielä ampumaratapäivien merkeissä, mutta keskiviikkona on edessä uintitestit ja tämän jälkeen lähdetään Saariselälle hiihtelemäään. Viikon treenileiri pääosin hiihtämällä. Tulee pari hyvää määräviikkoa siihen väliin."


Tällaista piti pistää joskus 30.10., mutta jäi kaiketi julkaisematta. Noh, kait se tässäkin tapauksessa on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ja Av-testeissähän lyötiin. Ei ole vähään aikaan ollu semmosta päivää kuin tuo testipäivä oli. Huhhuijaa, mitä settiä. No, miten ne testit sitten menivät? 5000m ratatesti jotain 17.40 + sekunnit päälle. En ole tyytyväinen. Kaiken lisäksi hävisin Miikalle, joka veti suunnilleen 20 sekuntia paremmin tässä viime viikonloppuna. Ei siinä mitään, Miikahan on kovakulkuinen kaveri. Mutta ensi kevätkesänä 5000m menee radalla alle 16.30. Se on tavoite.

Maastotesti olikin sitten itselleni mieluisampi osio, vaikka pahemmalta se tuntuikin. 10km metsäjuoksua...mitä raastoa!! Aika oli öbaut 58.40. Metsälän Juspon kanssa pääsin kuulemma samalle minuuttiluvulle, siihen olen erittäin tyytyväinen. RR:n Niemi paineli vielä reilusti kovempaa, mutta en olettanutkaan pärjääväni tuon tason kavereille. Vuotta nuorempi MM-kävijä Suomisen Miika juoksi 7,5km matkalla parhaimman ajan. Oma väliaikani oli vissiin pari sekuntia huonompi. Oon mä aika talentti metsäjuoksussa. Siksi tässä nyt vähän jänskättääkin, että sitähän saattaisi päästä ihan talenttiryhmään. Valinnat julkaistaan kuulemma 15.11. eli aikas lailla kohta. Talenttileirille pääsy olisi kyllä kiva synttärilahja :).

MUTTA nyt otsikon ensimmäisen osan kimppuun.

Suunnistajien (ja melojan) ensimmäinen valmennusleiri Urheilukoulussa pidettin...äsken. Viime viikon ke-to yö mentiin junalla ja tänä aamuna palattiin yöjunalla Helsinkiin. Pelipaikalla oltiin siis viikko sitten torstaina niin, että ehdimme syömään hyvin lounasta.

Siitähän iskettiin heti treenimotivoituneina Eikan kanssa hiihtolenkille. Päätettiin aloittaa kunnon siivulla ja hiihdimme kolme tuntia vapaata. Koko leirin itseluottamusta kasvattavin yksittäinen hetki taisi osua tuon treenin kohdalle, sillä Eikka hyytyi!!! Ai sitä mielihyvää! Ei siis se, että Eikka hyytyi, vaan se, että itse en hyytynyt, kun yksi Suomen parhaista hyytyi. Tai no, periaatteessa siis se, että Eikka hyytyi. No, joka tapauksessa.

Jotain pientä kilpailua saimme Eikan kanssa harjoittelumääristä synnytettyä. Epävirallinen mittelö päättyi meikäläisen voittoon. Ja siis Tuomari Mikkola ei osallistunut koko kilpailuun. Taitaa yrittää tehdä Bergmaneja.. Viikon treenimääräksi tuli nopeasti laskettuna 29,6 tuntia. Lähes 30, mutta ei kuitenkaan sen yli. 30 tuntia ja uusi "kilpailu" siirtyvät siis ensi leirille :) Sitä jo odotellaankin, kuin kuuta nousevaa. Ja ensi kautta myös! Jossain vaiheessa taisin uhota meneväni jätkien ohi.. Katsotaan muistanko tämän vielä ensimmäisten kisojen alkaessa.

Koko viikko oli upea. Hiihtokelit olivat erinomaiset, vaikka parina päivänä pakkasta olikin jo hieman epämukavalta tuntuvat 20 astetta. Lentopallosessiot hiihtäjien ja ampumahiihtäjien kanssa piristivät kokonaisharjoittelua. Porukka oli mukavaa ja treeniseura ehdotonta Suomen huippua sekä harjoituksellisesti että seurallisesti. Kiitos siitä!

Viikon päästä on seuran leiri Jukolan merkeissä.

Inspiroiduin, lähdin treenaamaan

Sm-yö oli henkisesti vaikea. Ilmeisesti peli oli pelattu siinä vaiheessa, kun katsoin lähtölistasta, että Oskari lähtee 2min eteen ja Eikka 4min taakseni. Ei siitä sen enempää.

Uusi treenikausi on lähtenyt käyntiin sotilaallisesti Suomen Puolustuvoimien Urheilukoulussa. Ensimmäisellä viikolla ei ollut iltavapaita. Yhden 30min lenkin kerkesin heittämään sähkökatkoksen takia. Viikonloppuna pääsin urheilukomennuksella 25mannaan. Siellä totesin ensimmäinen inttiviikon vaikuttaneen kroppaani siinä määrin, että 1. osuudella oli tarjolla kaikkien aikojen surkein aloitusosuuden kulku, joka teki kartan luvun siinä vauhdissa melkoisen vaikeaksi. Lähes poikkeuksetta löysin toisen hajontarastin ennen omaani. Ja niin, 25mannassahan ei ole kuin kahden rastin hajontoja - ainakaan 1. osuudella. Tulinhan sieltä kuitenkin alle 3min kärjestä ja lopulta joukkueena teimme erinomaisen suorituksen saavuttaen 44. sijan.

Toisella viikolla sotilaskoulutus oli huomattavasti ensimmäistä viikkoa fyysisempää. Parit ryynäysharjoitukset taisteluvarustus päällä ja kaksi ampuratapäivää nollakelissä/räntäsateessa veivät säännöllisesti energiat koko kehosta. 4:ssä päivässä tuli pari tuntia treeniä. Torstaina päästiin kotiin, koska eilen perjantaina oli henkilökohtainen lomapäivä. Henkisesti toinen viikko oli helpompi ja välillä tuliylläköt muodostelmissa olivat ihan hauskojakin. Psyykkisesti armeija ei ilmeisesti tule olemaan ongelma. Siitä pitävät huolen loistava 2. tiedustelukomppanian 2. joukkueen yhteishenki ja tupa nro 14:n hyvä asenne. Vielä siihen päälle se, että itse olen motivoitunut kehittymään urheilijana ja valmis tekemään sotilaallisella puolella kaiken käsketyn :D.

Otsikkoon viitaten, luin tulevan kauden liiton valmennusryhmistä (talenttiryhmä ja Pohjola-ryhmä) torstai-iltana ja tein sen myötä pari treeniä eilen. Tänään olisi myös tarkoitus tehdä kaksi harjoitusta (toinen tehty jo). Huomenna hieman kevyttä ja ensi viikolla lähdetään valmennuskurssille Eerikkilään. Kuulemma tulee ihan raskas viikko. Sen jälkeen vielä Halikkoviesti kauden viimeisenä kilpailuna. Numerolla 13 kelpaa lähteä aloittamaan :).

Urheilukoulun 10 viikon peruskoulutuskausi vaikuttaa hieman hajanaiselta. Haasteena tulee varmasti olemaan se, miten saa harjoittelusta kehittävää, kun sitä sotkee välillä 5 päivän metsäleiri, välillä tärkeä testi johon täytyisi valmistautua mahdollisimman optimaalisesti, välillä 3 päivän suunnistusleiri, jonka ohjelmaan ei hirvittävästi voi vaikuttaa, jos haluaa porukassa treenata. Armeijan tavalliset urheilijalle asettamat haasteet (riittävä palautuminen, sairaudet yms.) ovat luonnollisesti myös pidettävä mielessä. Vaikka miten hommaa ajattelee, niin päätyy miettimään yksilön kokonaisuutta ja kokonaisvaltaista kehittymistä/harjoittelua. Kyllä tämä tästä, kun pitää mielessään perusfaktat, eikä rupea säätämään.

Sm-yö

Tulevana viikonloppuna on edessä kauden viimeinen Sm-kilpailu, Sm-yö.

Yösuunnistus on kyllä ihan parasta mitä voi maailmassa olla! Vielä kun saataisiin kunnon myrsky ja jäätävä sade kisayöksi.. siinä olis olosuhteet! :)

Meiän sarjalla on matkana 9,4, mikä tietysti kuulostaa ihan kunnioitettavalta. Maasto on tiettävästi kuitenkin sen verran nopeaa, että ajallisesti kärki ei viivy kovin paljon tuntia pidempään. On siellä silti tulossa aika reipas lenkki. Ihan heittämällä tuollaiseen kisaan ei lähdetä, vaan energiatasot ja fyysinen valmistautuminen täytyy olla kunnossa. Kyllä se sippaaminen voi pimeälläkin tapahtua, vaikka henkilökohtaisesti yöllä kulkee AINA.

Am-yön voittajana lähden kisaan luonnollisesti hyvällä itseluottamuksella. Vihdoinkin, voisi sanoa, tiedän osaavani homman. Vaikka yökilpailussakin täytyy pitää vauhti lujana, niin väitän, että vähiten virheitä tehnyt voittaa viikonloppuna. Onhan se jo lähes normaalisti niin (että virheittä voittaa), kun taso on tämän ikäisissä huipulla jo melko kova. Mutta kuitenkin. En voi tosin radan suunnistuksellisuutta laskea muulla tavoin vahvuudeksi, kuin että armottomat juoksupätkät olisivat itselleni tappiolliset. Ehkä se on ihan henkistä, kun pitää kuitenkin suunnistuksesta eikä maastojuoksusta..

Pistetään tähän puhdas ja ehkä jonkun mielestä myös yllätyksiä sisältävä arvaus miesten pääsarjasta TOP-10:n osalta. Siellähän on pääsarjalla myös karsinta, joten itse A-finaaliin pääsykään ei ole varmaa.

1. Bäckman (yksinkertaisesti paras)
2. Nurmonen (on julkisten kommenttiensa perusteella kunnossa, viestin loppukiri oli niin jäätävän näköinen, että kylmät väreet vain nousivat..siinä oli tekemisen meininkiä)
3. Koistinen (nuoremmat vievät tänä vuonna kaikki mitalit, valmennusjohto saa vihdoin "toivomansa" tulokset)
4. Muukkonen
5. Leskinen Aa (Uudenmaan mestari on myös Sm:ssä Uudenmaan paras)
6. Liukkonen O
7. Parjanne
8. Saarinen (pääsee käsittääkseni leipälajiinsa, osaa homman)
9. Sorsa P (uskon onnistumiseen 100%:sti)
10. Portin (nuori voima jyllää)

Näinpä näin. Vaikka kisa päättää vasta Sm-kilpailut tältä vuodelta, se päättää samalla myös ylimenokauteni. Maanantaina täytyy olla Hennalassa suorittamassa velvollisuuksia ja samaisena päivänä alkaa myös uusi harjoituskausi. Varovaisesti sanon, että vaikuttaa siltä, että pääsen heti ensimmäisenä viikonloppuna 25mannaan. Siellä tiedossa aloitus. Että semmosta.

Uutisia

Hyvää huomenta.

Suunnistavan Uudenmaan aluemestaruuksista suunnistettiin 23. syyskuuta, tällä kertaa yösuunnistuksen muodossa. H20-sarjassa suvereenin voiton vei kauden aikana muutamasti väläytellyt Mäntsälän Urheilijoiden Tapani Mäkinen. Hän käytti 7,1km:n radalla aikaa 57.23. ja voitti toiseksi tullutta HS:n Laaksoa lähes kymmenen minuuttia. "Toki rankikärjen puuttuminen teki voitosta helpomman, mutta lähes kymmenen minuuttia?! Se on itsellenikin yllätys. Paikalla oli kuitenkin mm. HS:n Mikkola."

Yösuunnistusta ihannoiva Mäkinen kertoo voiton takana olleen maltillinen ja viisas eteneminen. "Tiesin, että tämän pituisella matkalla kerkeää tekemään virheitä, joten lähdin alusta asti tekemään rauhallista ja varmistelevaa suoritusta. Tietyissä paikoissa varmistelulla tuli takkiin puolikin minuuttia, mutta se kannatti."

Mäkinen pitää suoritustaan hyvänä yösuunnistus'vetona'. "Sain pidettyä kurissa itselleni kuvaan kuuluvat suuntavirheet ja epävarmuuden. Puskaisimmalla alueella olevaan apukäyränotkoon tuli minuutin virhe. Aivan radan lopussa lähdin sotkemaan pikkupolkuja, vaikka olisi pitänyt käyttää isompaa polkua enemmän hyväksi. Siinä tuli kahden minuutin virhe. Se harmittaa, vaikka sijoituksia se ei ratkaissut."

Ylimääräisen hiuspehkon AM-kisoihin poistanut Mäkinen lähtee puolentoista viikon päästä Sm-yöhön metallimielellä. "Todella monta kertaa olen itselleni osoittanut, että osaan homman. Keskittyminen pitää vain kohdentaa olennaiseen, eli suunnistukseen. Muut urheilijat tai hyvät sijoitukset eivät saa pyöriä mielessä. Yöllä monet sortuvat virheisiin, joten jopa keskinkertainen suoritus saattaa riittää plaketille eli TOP 10:een. Joka tapauksessa lähden kisoihin taas nauttimaan."

Reittihärveli

24.9.2010


Tällä kertaa, hyvää päivää.

Vuonna 2011 ei järjestetä suunnistuksen Pohjoismaiden Mestaruuskilpailuja. Päätöksen teki järjestäjämaa Ruotsi, mitä todennäköisimmin muiden maiden suostumuksella.

Toimitus tavoitti huipulle pyrkivän MU:n Mäkisen kotoaan tietokoneen äärestä - ylimenokautta pitämästä. "Henkilökohtaisesti tämä on tietenkin pieni pettymys. Kuten Norjalainen huippusuunnistaja Olav Lundanes totesi, PM-kisat ovat hyvä näyttöpaikka vielä huipulle pyrkiville nuorille aikuisille. Tosin, PM-kisoista aiottaneen luopua kokonaan vuonna 2013, joten en pääsarjalaisena pääsisi tällaisiin kuitenkaan. Näin on luullakseni asian laita. Tapauksen taustoja en joka tapauksessa tunne kovinkaan hyvin, joten en halua ylimalkaisesti ruveta haukkumaan ketään.."

Nuorille lupauksille järjestetään PM-kisojen sijasta maaottelu. "Ne tietenkin kiinnostavat. On erinomaista, että kuitenkin vielä juniorisarjoissa oleville tarjotaan muitakin maan edustusmahdollisuuksia, kuin vain EM- ja MM-kilpailut."

Pian Urheilukoulussa asepalveluksensa aloittava Mäkinen on jo asettanut ensi kaudelle tavoitteensa. "Treeniseuran laadukkuudesta ei ainakaan ole Urheilukoulussa puutetta. Kaksi ikäluokkani parasta, Heinaro ja Mikkola. Uskon, että tuleva harjoituskausi kehittää minua eteenpäin enemmän kuin muut tähän mennessä yhteensä. Siksi ensi kauden tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin nuorten MM-kisat Puolassa."

Pidempiaikaisia suunnitelmia kysyttäessä Mäkinen vastaa määrätietoisesti: "Urheilukoulun jälkeen opiskelupaikka Jyväskylässä liikunnalla tai Joensuussa biologialla kiinnostavat, erityisesti seutujen suunnistustoiminnan vuoksi." kertoo Mäkinen viitaten Vaajakosken Terään ja Kalevan Rastiin. "Joka tapauksessa tarkoitus on hivuttautua Suomen ja maailman terävimpään kärkeen aina vaan suurempien kisojen kautta, nopeasti mutta tarpeeksi varmasti." lopettaa Mäkinen rentoutuen The Scriptin tahdissa.

24.9.2010

Ihan pimeetä..

Nyt alkaa viimeisilläkin Sm-yöhön valmistautujilla lyhyt yösuunnistusputki. Kaikki eivät tietekään valmistaudu koko kisaan, eivät taida edes lähteä. H20-sarjassa Sm-keskimatkalla ilmoittautuneita oli reilu sata. Nyt ilmoittautumisajan puitteissa Sm-yön nimilistalle on ehtinyt ainoastaan 60 nimeä. Sääli..suunnistuksen hienointa muotoa ajatellen.

Yökuppi käytiin eilen Hälvälässä. Viime kauden osakilpailun myötä ko. kartalle oli jäänyt legendaarinen maine. Omista koukeroista päätellen taisin lähteä vähän sellaisella asenteella, ettei siellä vain pysty suunnistamaan. No, tuurilla selviydyin kohtalaisesti melkein puoleen väliin..

Reittihärveli

K-1
Tietä pitkin muiden mukana..hairahduin metsään liian aikaisin. Halusin välttämättä ottaa omaa uraa. Toinen notkoista on kuitenkin 1. rastin notko. Löytyy hyvin.
1-2
Esan peesissä ison supan oikeaa reunaa. Pienen pysähdyksen jälkeen menen nenää pidemmälle. Rasti löytyy. Matikainen leimaa juuri ennen minua.
2-3
Loppui suunnistaminen. Nopeasti katselen, että notkelmaa pitkin pääsee ainakin rastivälin puoliväliin asti. Otin sitten vielä väärän notkon..
3-4
Juhon kanssa päätettiin suunistaakin vähän. 4. leimasin löytyy ilahduttavan hyvin.
4-5
Tuurilla rastille. En tiennyt yhtään, missä olin. Letkaa oli vielä sen verran, että pakko sen rastin siellä jossain oli olla.
5-6
Mittasuhteet alkavat hämärtymään yhä pahemmin. Käyrät tuntuvat isoilta, ja polun jälkeinen harjannekin tulee ikuisuuden päästä vastaan. Menen sekaisin. Lopulta löydän yhden pitkulaisen supan, jonka reunalla kuoppa saattaaisi olla. Ei ollut, vaan todennäköisesti olin jossain polulla ja 200m rastista ohi.. KSK:n Ternola mukanani..Rasti löytyy tuurilla, kuitenkin reilun 5min pummin jälkeen.
6-7
Suunta, pitkä päätyyn ja perään.. Sopivasti osuin pitkulaiselle harjanteelle, joka vei järjettömän isolle supalle. Sen jälkeen en tiennytkään, missä menin. Katselin kompassia ja etsiskelin pitkulaisia harjanteita ensin juoksualustaksi ja sen jälkeen kartalta. Paikansin itseni kivikolta, mutta en löytänyt rastia kuin vasta parin minuutin etsiskelyn jälkeen.
7-8
Kisan helmi: Tarkoitus lähteä kiertämään oikealta käyttäen hyväksi isoa suppaa. Suunnalla poikittaisten polkujen väli ja sitten rasti "tulisikin jo vastaan". Kadotin itseni aika nopeasti.. Pudotin mielestäni isoon suppaan ja katselin vain kompassia.. Noin 5min päästä huomasin että vilkuilin kompassin eteläneulaa.. Päättelin, että etelässä oleva hakkuu ei voi olla kaukana.. menin siis sen kautta polulle, jota pitkin aina rastin läheisyyteen. Siinä onnistuin, mutta rastinotto tökki yhä.
8-9-M
Kävelin ja juoksin, kunnes maali tuli vastaan. Hälvälä voitti puhtaasti 9-0.

Minulle suppamaasto tuntuu olevan aika ylitsepääsemätön. Käyriä täytyy siis vaan harjoitella.. Tänään Am-yössä tuskin on yhtä vaativa maasto. Eli siis jotain polkurikkaan avokalliomaaston tapaista.. Ensi viikon yökupissa käyn todellakin ottamassa revanssin Sm-keskimatkan maastosta!! Siellä taas yhteislähtö ja vaativaa suunnistusta. Puolentoista viikon päästä on sitten Sm-yö. Tiedossa todella nopeaa avokalliomaastoa.

Niiin, ja kyllä mä vielä teen ittestäni sellasen yösuunnistajan, että kelpaa pistää Jukolan ja 10milan pimeisiin öihin suunnistamaan. Se on varma!

On se raskasta..

Sm-keskimatka ei sinänsä tuonut elämään mitään uutta.. Taas yksi kisa, joka korostaa karsinta hyvin-finaali huonosti -syndroomaani.. Sm-sija 13. ei sikäli ole mikään huono. Onhan näitä 20- ja 19-vuotiaita miehiä Suomessa aika paljon, ja jos heistä kaikista on 13. paras.. Mutta suoritus, mikä toi tämän sijoituksen, ei todellakaan tyydytä. Ei ole lähelläkään edes välttävää.

Reittihärveli A-finaalista.

Että justiinsa juu. Tuollaisen radan edessä olin aika kädetön. Hieno maasto, hieno rata. Itse en vain osannut.

Jotain analyysia:

K-1
Hieman hermostunutta, suunnistus ei ollut kovin sujuvaa. +3
1-2
Suunnan kanssa ongelmia. En löytänyt olennaisia kohteita ja kompassi tuntui vievän minne sattuu. Rasti löytyi 70% tuurilla.. +31
2-3
Katson oikean puoleisen reitin paremmaksi sujuvuuden kannalta ja pyrin tielle. Metsä on kuitenkin hyväkulkuista, joten oion linjoja. 4min eteen lähtenyt Linnainmaa sekoittaa hieman pakkaa ilmestyessään tiellä vierelle, ja rastinotto menee pipariksi. Pääsarjan suorastilla olen vielä "hyvin" mukana, mutta kompassi unohtuu eikä rastia vaan löydy. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä ylivoimaisesti nopeimmat ajat tehneet Mansner ja Huikko ovat välin menneet. +2.10

En jaksa selostaa loppua. Tulee vain huono fiilis. Toinen suunnistaja (tässä tapauksessa Linnainmaa) oli tällä kertaa suoritustani häiritsevin tekijä. Keskittyminen herpaantui koko ajan, mikä on tietysti täysin omaa huonouttani. Väliaikarastilla (9.) olin vielä yhdeksäs. Epäonnistuin kuitenkin parilla rastivälillä vielä tämän jälkeen, (syynä ilmeisesti näköyhteys radan ristivaiheessa Kangasalan Tiaiseen) ja tuloksena siis lopulta 13. Olen vakuuttunut siitä, että muut oman sarjan suunnistajat olivat tässä suorituksessa ne tekijät, jotka toivat hermostuneisuutta ja heikensivät keskittymiskykyä. Mutta vielä kerran: siitä voi syyttää pelkästään itseään, että antaa toisten häiritä omaa tekemistä.

Jotta homma ei menisi täysin ongelmien puinniksi, olen löytänyt jotain positiivistakin suorituksestani. Rastiväleillä 6-10 jokainen väliaikani on 10 parhaan ajan joukossa. Arvatkaa vaan, oliko silloin häiritseviä tekijöitä :). Joka tapauksessa. Asia kiinnosti kuitenkin sen verran, että päätin pistää parhaimmat ajat järjestykseen rastien 6 ja 10 väliseltä matkalta.

Matkaa on rastien välillä ollut 1073m. Yhteensä neljä rastiväliä. Sulkeissa koko kilpailun loppusijoitus (voi sisältää virheitä, mutta siitä olen varma että olen Topin kanssa kärkipaikalla).

1. Penttinen.....(7) 7.50
1. Mäkinen.......(13) 7.50
3. Korhonen......(15) 8.06
4. Joensuu.......(10) 8.27
5. Mikkola.......(3) 8.34
6. Hirvikallio...(6) 8.36
6. Sund .........(14) 8.36
8. Heinaro.......(2) 8.40
9. Kymäläinen....(5) 8.52
10. Mansner......(1) 8.58
11. Zaslonkin....(11) 9.11
12. Viholainen...(17) 9.46
13. Tiainen......(8) 10.03
14. Mieskoski....(12) 10.32
15. Sainio.......(15) 10.38
16. Huikko.......(4) 11.10
17. Valkama......(9) 11.30
18. Pantsar......(16) 11.46

Liekö enää mitään merkitystä, mutta ainakin minulle tämä antaa itseluottamusta. Toki täytyy muistaa, että mitattava matka on alle 1/4 koko kilpailusta, mutta "tilasto" on kuitenkin todiste siitä, että pystyn pitämään metsässä erinomaista vauhtia...ainakin vähän matkaa. Tyytyväinen olen myös siihen, että olen harmissani huonosta suorituksesta enkä niinkään siitä, että plaketti jäi lähelle. Tänä vuonna oli mannaa tarjolla oikeastaan kaikille. Vain jotkut kykenivät tekemään niin tarkkaa työtä, että myös saivat sitä. Sarjassamme tehtiin nimittäin kaikista sarjoista selvästi eniten virheitä, jos optimiaikaa katsoo (värianalyysi)..

Kisan jälkeen valmentaja sanoi ääneen: "Kyllä mä vaan uskoin, että tänään olisi se mitali tullut". Uskoa ja itseluottamusta antavaa, kyllä...ensi kerralla tuollainen luottamuslause ENNEN kisaa, niin se mitali tulee! :)

Sitten viestiin. Dimalla oli mennyt jalka rikki, joten mielestäni potentiaalinen 20-sarjan mitalijoukkue jäi sitten tekemättä. Se harmittaa. Siirryin pääsarjaan aloittamaan. Homma oli sinänsä tuttua eli suunnistuksellisesti ei edessä ollut mitään uutta, mutta jo verkatessa tuntui hieman väsymystä. Arvelin että sippaan siinä suunnilleen 6km jälkeen. Tiesin, että energian loppuminen tulee olemaan fakta, joten itseluottamusta ajatus ei heikentänyt. On sitä ennenkin juostu 10km ylikovaa letkojen perässä ja ihan kelpomenestyksellä ;).. Luottoa tuli joukkuetovereilta ja muiltakin ihmisiltä (lukemattomilta mesekavereilta, lähipiirin ystäviltä yms. tiiätte kyllä). Keskimatkan pettymyksen sain taas käännettyä positiiviseksi voimavaraksi. Olin päättänyt tehdä huippusuorituksen.

Kuinkas se sitten meni? No, lähtö onnistui. Jotenkin tuntuu, että lähdöt ovat paras osa aloitusosuudesta. Saa vähän kiihdytellä ja pysyy vielä helposti muiden vauhdissa :)). Ensimmäiset rastit löytyivät yhdellä 10sek koukulla höystettynä ihan hyvin. Olin Taanilan peesissä. Sitten tuli pari väliä, jotka olisi ehdottomasti pitänyt mennä eri reittiä. Olisi säästänyt yhteensä lähes puoli minuuttia.. Noin 3 km:stä 6:een, meno oli ihan hyvää.. Ei tullut suuremmin virheitä ja vauhti oli sopivaa. Kerkesin itsekin ymmärtää kartasta jotain. 6km kohdalla alkoi fyysinen suorituskyky suunnitellulla tavalla hiipua ja vielä kun sen hetkisestä letkasta minulla (=letkan hännällä) ja letkan kärjellä oli hajonta, jouduin kiskomaan noin 50m eron ensin kiinni. Sitten loppui suunnistus ja alkoi roikkuminen. Ylitettiin pari pehmeää suota, ja kun kuivalle pääsi, niin kaatuneita puun runkoja ja poikkipuita oli sen verran että niihin jokaiseen teki mieli kaatua.. Ajatukset leijuivat positiivisissa asioissa, jotta juokseminen olisi tuntunut helpommalta.. Lopussa tuli muutama 30sek virhe, ja pummisaldoksi koko osuudelle reilu 2min.. Vaihtoon tullessa oli eroa kärkeen yli 5min, mikä oli liikaa. Eihän siitä enää joukkue sitten noussut, kun ei ollut ketään kaveria jonka kanssa pitää vauhtia. Erot muodostuivat liian suuriksi aloitusosuudesta lähtien. Loppusija 28 ei varmastikaan tyydytä. Talven harjoituskaudella lähdetään luonnollisesti hakemaan nostetta ensi kesän viesteihin..

Itse pidän nyt vähän taukoa oikeasti kilpailuhenkisestä suunnistuksesta pari viikkoa. Tänään käyn ehkä haistelemassa keskimatkan jälkiä, tiistain HS:n yöreeni jää kyllä välistä, keskiviikkona Yökuppia Hälvälässä, torstaina Am-yö Porvoossa.. Viikonloppuna en lähde Turkuun, joten silloin teen jotain muuta kuin suunnistan. Tai ehkäpä suunnistankin, mutta yöllä..

Olipa kerran..

"Nuori mies, joka otti Yökupin 1. rastilla hylsyn, tuli maaliin voittajana "haamuajalla" ja 1000 pistettä ansainneena - ~2min Miguls Reitulsiakin nopeampana - totesi hylsyn, hyväksyi hylsyn ja jäi nollille."

Näinpä näin. Eilen illalla kisailtiin siis Yökupin osakilpailu Hollola-rastien maastossa, Tervahaudanmäen kartalla.. Tulimme hieman myöhäisellä aikataululla, joten ainakin itse lähdin metsään sen suurempia ajattelematta ja verryttelemättä tietäen kuitenkin sen, että kompassi on tässä maastossa todella hyvä ystävä...etenkin sateisena ja pimeänä yönä.

K-1
Lähtöviitoituksella ykkövälin luku ja koko radan nopea tarkastus. K:lta lähtösuunta ja parin ajouran yli laakeaan notkoon. Tasaisella ainoat kaverit ovat Suunto ja Lupinen Betty. Tulen vastarinteeseen ja pysähdyn. Olen lähdössä jo vasemmalle, mutta rasti näkyykin 20m etuoikealla. Leima ja lähtösuunta seuraavalle.
1-2
Ei ihmeellisiä. Kumpareen päälle hieman kompassia vilkuillen, rastikivi löytyy päätä pyörittelemällä. Tarkastan koodin, ja mietin..olikohan se edellinen 55 vai 49? Maalissa todetaan, että se oli 55. Todellinen 1. rasti oli siis 49.
2-3
Jatkan matkaa ja pyrin hyödyntämään muutaman avokallion nopeutta. Mäenharjanteita hyväksikäyttäen 11:n ohi aina kuviorajalle asti, josta poistuin kompassin osoittamaan suuntaan. Kumpareen vasenta reunaa notkoon, josta taas kuviorajan toiselle puolelle. Pari kiveä ja avokalliot "haltuun", joilta suunta suoraan pohjoiseen. Heijastin näkyy mukavan kauas.
3-4
Lähtö kumpareen kautta, josta suunta suon yli. Harjanne erottuu jotenkuten, mutta en saa tarkkaa sijaintia selville. Luotan levyyn ja rauhoitan vauhtia..katselen alarinteeseen ja heijastin pilkahtaa puiden välistä näkyviin.
4-5
Homma on gripissä ja luotan taitoihini. Suunnalla suolle, jossa saan isosta kivestä tarkan sijainnin. Kompassi taas apuna, mäen harjanne ensin ylös ja avokallioita pitkin alas. Kaareva rinne kiertäen ja kuviorajalle. Kuviorajan kulmasta hätiköity lähtösuunta.. Päädyn suon toiselle puolelle, mutta väärälle kumpareelle ihmettelemään. Tunnistan virheen nopeasti ja lähden bongaamaan heijastinta vasemmalta päin. Lippu tulee vastaan reilun puolen minuutin virheen jälkeen.
5-6
Suunnalla notkoon ja uraa pitkin tielle. Upeat olosuhteet antavat energiaa ja päätän nostaa tiepätkällä vauhdin tappiin. Sekä silloisena hetkenä ja nyt jälkikäteenkin ajattelen, kuinkakohan moni olisi pysynyt mukana? Päätän lähteä ensimmäisestä ajourasta metsään. Iso jyrkänne paistaa kauas. Sen ohi alakautta ja kumparejono johdattelee rastille.
6-7
Pieni rinne alas..iso kivi oikealla..suuntaa..rasti löytyy..
7-8
Mäen päälle ja muutama metri linjaa hyödyntäen. Kompassin avulla rinne alas ja uraa pitkin rastimäen viereen. Kivijonon keskeltä läpi ja suunnalla ylös mäkeen. Parin pysähdyksen kautta rastinotko löytyy.
8-9
Kansallisista tuttu mäki, jossa tein virheen ja lähdin ilman lähtösuuntaa "jonnekin tuonne tielle päin". Nyt päätin ottaa kunnon lähtösuunnan ja myös pitää sen. Kutakuinkin onnistuin siinä ja linjalle oli helppo nousta, kun oli oikeassa kohtaa tietä. Itselleni ei jyrkänne erottunut, mutta avokallionenä oli "selvä". Siitä kumpareiden päälle ja rastikivi on siellä missä pitääkin.
9-10
En pidä turhaan kiirettä vaan lueskelen ja havainnoin rauhassa sen mitä vastaan tulee. Kumpareiden väli löytyy ilman ongelmia.
10-11
Otan nopeaa avokalliota taas alle ja pidän kompassin mukana. Muistan 2-3 väliltä, että näkyvyys on 11:n alueella erinomainen, joten kunhan vain pääsen tuolle harjanteelle..ja..rasti näkyy jo..
11-12
Teemu kävi rastin kautta ehkä 20sek ennen ja näen hänen lähtösuuntansa. Mietin hänen lähtösuuntansa outoutta (tietämättäni hänellä on rasti vielä ennen viimeistä, eikä 11. rastini ollut edes B-radalla). Onnistun pitämään oman pääni ja teen selkeän reitinvalinnan viimeiselle. Nyt tätä ei voi enää mokata. Metsäsaarekkeen läpi kulmaan, jossa viimeinen rasti odottaa.
12-M
Erinomaisella fiiliksellä maaliin. Virhettä ei juurikaan tullut ja paikoitellen oli flow-tila päällä. Tällaista suunnistuksen pitäisi olla!! Helppoa ja rentoa.. Maaliin tullessa Mikko sanoo: "No nyt se kärkiaika tuli". Kommentoin, että meni kyllä ihan hyvin.. "No sitten se kärkiaika tuli". Aikani taisi olla 39.2*. Sekunnilleen en muista, mutta kärkiaika oli siis hieman alle kaksi minuuttia nopeampi kuin Mikolla. "Sä oot tullu tosi kovaa".. Hetken aikaa olinkin jo ihan voittaja :D.

Vaikka sieltä lopulta hylsy tulikin (1. rasti, 50m oikeasta rastista länteen oleva kivi) niin fiilis on kyllä hieno. Vaikka Reitti saikin melko mairean hymyn kasvoilleen, kun näki 1000 pisteen lipsuvan minulta hänelle itselleen, niin fiilis on silti hieno. Pitkästä aikaa suunnistus oli keskittynyttä ja rentoa. Juuri tällaista itseluottamuspläjäystä kaipasinkin tähän vaiheeseen, juuri ennen Sm-keskimatkaa. Nyt taas muistan hyvin, millainen suorituksen täytyy olla ja miltä sen täytyy tuntua.. Rentoutta ei voi tietenkään hakemalla hakea, muuten sitä ei tule ollenkaan. Oikealla asenteella ja harmonisella fiiliksellä suorituksesta tulee kyllä nautinnollinen..

Jotain spekulaatiota myös keskimatkasta..

Haastavaa suunnistusta alusta loppuun, A-finaalissa ilmeisesti aika peitteistä maastoa. Eiköhän siellä tulla ennemmin sujuvalla suunnistuksella kuin kovalla juoksuvauhdilla..

TOP 10 20-sarjassa

1. Heinaro
2. Mansner
3. Huikko
4. Mikkola
5. Penttinen
6. Hirvikallio
7. Kymäläinen
8. Sirén
9. Vainio A
10. Tiainen

Mahdollisuudet plaketeille: Kaikki muut A-finalistit..

Hollola-rastit

Johan sitä on tullut levättyä. Sm-pitkän jälkeen kehoa on huollettu ja pääkoppaa tuuletettu reilusti. Eilen kilpailtiin Hollola-rastit, missä kävin kokeilemassa vauhtia pääsarjalaisena. Mukana oli pari 20-sarjaankin kuuluvaa, joten vauhtia pystyi testailemaan suuntaan jos toiseenkin.

Liiallinen puristus oli vielä selvä fakta, kun oma suoritus lähti käyntiin. Meno oli aika agressiivista, mikä lienee yksi syy siihen, että koko kilpailun aikana rastit eivät tulleet oikealla tavalla vastaan. Viime viikonlopusta viisastuneena hommasta löytyi "pitkästä aikaa" kuitenkin myös positiivista rentoutta, ja rastivälien sujuvuus tuntui olevan tästä selkeä merkki. Rastivälien sujuvuus vs. rastinoton kankeus.. Siinä keskimatkan kisan saldo. Tuloslistalla sija 21/50, +6.55 Huovilaan. Tiainen oli kolmisen minuuttia nopeampi, Penttinen minuutin ja Hirvikallio hävisi reilu 2½min. Taas totesin, että täytyy opetella vain suunnistamaan.

Eiköhän se rentous löydy ensi viikonlopulle. Viestiin taitaa pukata muuten aloitusta.

Perustaidot kunnossa, suorituksen hallinta ja toiminnan ohjaus puuttuvat

Pakko tarttua epäolennaiseen, kun tuli mieleen "hyvä" kirjoitusaihe surkean Sm-suorituksen jälkeen.

En ole koskaan pudonnut B-finaaliin Sm-kisoissa. Toisin sanoen, olen aina päässyt A-finaaliin, kun olen vain osallistunut.

Tässä hieman faktaa Sm-kilpailuista (joissa on ollut "karsinta") karsinta- ja finaalituloksineen..

2006
Sprintti, kars/14. fin/25.
Pitkä, kars/42. fin/24. (karsinnasta pääsi kaikki finaaliin)

2007
Sprintti, kars/14. fin/hyl
Keskari, kars/2. fin/30.
Pitkä, kars/24. fin/19.

2008
Sprintti, kars/4. fin/32.
Keskari, kars/12. fin/27.
Pitkä, kars/36. fin/2. (karsinnasta pääsi kaikki finaaliin)

2009
Keskari, kars/13. fin/16.
Pitkä, kars/5. fin/kesk.

2010
Sprintti, kars/5. fin/27.
Pitkä, kars/7. fin/22.

(Yleisesti heille, jotka eivät Sm-järjestelmää tunne: Finaaliin pääsee 40 karsintojen parasta, poikkeuksena kuitenkin pitkä matka (vuodet <-2009). Tänä vuonna myös pitkälle otettiin 40 finalistin käytäntö. Karsintaryhmiä on ollut yleensä kaksi ja pari kertaa keskimatkalla kolme. Karsintaryhmien koot ovat vaihdelleet siis suunnilleen 30 ja 45 hengen välillä)

Muistaakseni itselläni ei ole ollut koskaan minkäänlaista hädäntunnetta tai hermostuneisuutta karsinnassa. Olen "tietänyt", että kelpo suorituksella pääsee A-finaaliin. Vuonna 2008 keskimatkalla (sija 12, kolme karsintaryhmää, joista jokaisesta 13 finaaliin) karsiutuminen oli toki vain 7 sekunnin päässä, mutta en edes maalisuoralla epäillyt ettenkö pääsisi A-finaaliin. Sitäkin voidaan siis vain kutsua "hallituksi" laskelmoinniksi :)

MUTTA mikä ihme siinä sitten mättää, että finaalissa maalivaatten alla on yhtä kertaa lukuun ottamatta aina leimannut pettynyt/vihainen/surullinen yms. tunteiden täyttämä suunnistaja, joka on hermoillut/jännittänyt/tärissyt yms. Joskus olen ollut ehkä hieman sairaskin. Siitä esimerkistä sitten tarkemmin kirjoituksen lopussa... Tuohon äskeiseen kysymykseeni: itse olen miettinyt sitä jo parisen vuotta, enkä ole keksinyt mitään muuta kuin hokea itselleni "kyllä se ensi kerralla tulee, tekee vaan hyvän perussuorituksen, eikä hermoile". (No, oli ehkä huonosti muotoiltu, mutta) kyllä se hyvänen aika pitäs jo PIKKU HILJAA tajuta!! Vauhdin puolesta mentäisiin lähes heittämällä plakettisijoille, oli matka ja päivä melkein mikä tahansa...kunhan laji on suunnistus. Mieli vaan näyttää menevän niiden virheiden perään...

Mistä sitten johtuu...hermoilu ja virheiden tekeminen nimittäin? -> liian suuret tavoitteet, odotukset, vain täydellisyys tyydyttää..ilmeisesti.

Kahden viikon päästä kisataan keskimatka ja viesti, jälkimmäinen itselleni tärkeämpänä. Jos vaikka tekisin viikonloppuna kolme perushyvää suoritusta ilman hermoilua, enkä yrittäisi jahdata mitalia pakonomaisella puurtamisella. Yksi menestyksettömyyden syy on muuten juuri "tämä", minkä taisin sanoa jo ensimmäisessä lauseessakin. Tällainen tulosten kanssa pelleily on NIIIIN epäolennaista scheissea... Jos sen osaa jo sanoa, niin ei siihen varmaan montaa vuottakaan mene, että sen tajuaa kisatilanteessakin, vai?

Niin ja sitten siitä esimerkkitapauksesta sairastumisen suhteen. Karsinnan jälkeen oli hieman heikko fiilis. Finaalipäivän aamuna, varsin huonosti nukutun ja "kylmän" yön jälkeen, tunnetta voisi kuvailla lähinnä sanoilla tiu ja tau. Sm-finaalissa oli sitten aivan kauhea olo. Kotimatkalla oksensin ja maanantaina aamulla lämpöä oli yli 39 astetta. Että sillä lailla. Itse en ole keksinyt vielä syytä sairastumiselle, migreeniksi ehkä hieman pitkä..ainakin aikaisempien kokemusten perusteella. Mutta siihen en ainakaan lankea, että alkaisin ajattelemaan, etten olisi voinut tehdä asialle mitään.
Suorituksesta sen verran, että kaiken kaikkiaan (enimmäkseen hermoilusta johtuvia) virheitä tuli yhteensä seitsemisen minuuttia.. Siinä sitä taas tuloksia katsellessa todistaa itselleen että hermoton suoritus olisi riittänyt plakettiin.. Virhettäkin olisi vielä mahtunut mukaan. Mutta että vielä puoliksi sairaana? No plääh, lopetan selittelyn ja nöyrryn..yhtä kokemusta rikkaampana. Tuloslista näyttää, miltä näyttää ja sillä selvä. Seuraava kisa taitaa olla keskimatka Hollola-rasteilla. Saatan mennä, pääsarjaan ainakin olen ilmoittautunut. Katsellaan siellä sitten..

Kaikki on valmista

Vai onko? Ikuinen urheilijan mieltä painava kysymys ennen tärkeintä kisaa. Vastaus on ehdottomasti ehkä.

Sm-leirin rasituspiikki oli keskelle epätasapainoista harjoittelua ilmeisesti liian kova. Eritoten viimeisen leiripäivän mäkitreeni vaikutti siihen, että oikean jalan jänne nimeltään akilles tulehtui miedosti tuossa viikko sitten - kevennetylläkin harjoittelulla. Homman nimihän on ollut siitä lähtien seuraava: kylmähoitoa, buranakuuri, säännöllisesti kevyttä hierontaa ja venyttelyä.

On tässä kuitenkin ehtinyt tapahtua myös jotain urheilullisesti merkittävää ja muutakin. Kerrottakoon siitä muusta joskus toiste. Sunnuntaina kävin juoksemassa eGames:n pitkän matkan - toimi Sm-pitkälle valmistavana. Laakeat ja nopeakulkuiset avokalliot saivat aivot käyttämään kompassia ihan vain ok-suorituksen varmistamisen nimissä. Missäs muussa sitä sitten virhettä tulikaan kuin suunnassakulussa? Eipä vissiin missään :). Neuvona nuoremmille: jos ottaa kisan teemaksi kompassin käytön, kannattaa varmistaa, että todellakin löytyy malttia käyttää sitä kompassia kisatilanteessa. Itselläni loppui maltti 2km:n kohdalla, ja sen jälkeen kompassin onnistunutta käyttöä esiintyi väliaikaisina perioodeina. Vauhti kuitenkin vaikutti ihan hyvältä, aivan 100% lasissa en todellakaan juossut. Tuloksena 3. sija Orientin kaksikon takana. Reilu 2min voittajaan.

Nyt on sitten lepäilty.. Keskiviikkona julkistettiin Sm-pitkien lähtöajat, jotka tietysti kiinnosti, vaikka oma lähtöpaikka on ennalta nähtävissä rankin perusteella..
Keskiviikkona julkaistiin myös Urheilukouluun päässeet. Ja minähän pääsin!!!!!!!! Upeeta! Mahtavat fiilikset!!! :DD Kauden päätavoite on saavutettu. Kaikenlaisia juttuja kuulee kyllä joka suunnasta. Lähden inttiin kuitenkin ennakkoluulottomasti. Reenata siellä saa, mutta sotamieheksi siellä koulutetaan (tai jtn). Luulen, että urheilun kannalta tärkein ja samalla haastavin asia on tarkkailla palautumista ja levätä tarpeeksi.. Mutta 4.10. alkaen siis Hennalassa.
Keskiviikkona kilpailtiin myös Yökupin syyskauden ensimmäinen ja koko kauden 4. osakilpailu. Jos siitä ei puhuttaisi sen enempää. Tein vaatimattomasti jokaiselle rastivälille vähintään yhden virheen.. Virheiden kokoluokka vaihteli 1sek-5min välillä ja niitä oli erittäin paljon.

Vaikka valmistautuminen ei ole onnistunut mm. akillesvaivojen takia suunnitellulla tavalla, uskon olevani hupputikissä sunnuntaina. Onhan sitä ennenkin tehty kova harjoitus kisaa edeltävänä päivänä ja kulku kisassa on ollut loistava. Tällä kertaa karsinta saa toimia kovana harjoituksena..

Karsinnasta: Luvassa 7,1km suunnistusta nopeakulkuisessa avokalliomaastossa. Käsittääkseni mäet ovat sen verran korkeita, että niiden käyttämistä kulkureittinä kannattaa miettiä kahdesti. Maasto on nopeaa muutenkin. Pitkillä väleillä solat ovat varman suorituksen kannalta turvallisia kulkureittejä (onpas hienoa pohdintaa :D). Itselleni karsinta merkitsee hyvää tilaisuutta valmistautua fyysisesti finaaliin. Täysiä ei tarvitse mennä, jotta A-finaalipaikka tulisi, joten suoritus pysyy rentona ja olo hyvävoimaisena koko matkan ajan.

A-finaalista: Matkana mielestäni kunnioitettavat 9,8km. Kaikki kovat ovat A-finaalissa mukana, ellei loukkaantumisia tai poisjääntejä ole ilmennyt. Ratavalvojan selostuksesta päätellen maasto on kulkukelpoisuudeltaan monipuolisempaa, kuin karsinnan radat. Reitinvalintojen tärkeys korostuu. Eipä saa jäädä miettimään, oliko valitsemani reitti nopein, vaan omiin valintoihin on luotettava. Porukka on sen verran tasainen tänä vuonna, että päivän kunto ja fiilikset ratkaisevat aika paljon.

Veikkaus H20-sarjasta... Kaikilla tuntuu olevan nousukunto päällä. Ainakin Huippuliigassa 20-sarjalaiset olivat hyviä. Vainio lähtee bloginsa sanojen mukaan tavoittelemaan syksyltä triplaa, kolahtaako yritys heti ensimmäisellä matkalla? Eikan huippukunto nähtiin MM-kisojen jälkeen Fin5:lla, eikä vauhti näytä hidastuneen, vaikka herra hävisikin meikäläiselle Urheilukoulun hyppytesteissä ja voitti minut kestävyyssukkulajuoksussa VAIN 20:llä!?! Tiaisella on kliseen omaisesti sanottuna kalavelkoja maksettavana, kun jäi pois MM-kisoista. Huippuliiga näytti miehen olevan varsin kovaa tekoa...allekirjoittaneen voittajasuosikki. Urheilukoulun poppoo on osoittanut nousukuntoa syksyä kohden tultaessa. Kaikki kolme (Sirén, Penttinen, Huikko) ovat selviä mitaliehdokkaita. SV:n Mansner teki hyvää jälkeä Huippuliigassa. Ehdottomasti kovimpia 90-syntyneitä. Muistetaan vielä jälkimmäinen kuvaus, Hirvikallio kuuluu samaan sarjaan. Mikkola on rankilla 4. mikä ei liene mahdollista ihan jokaiselle jätkälle. Meikäläinen osaa ajoittaa huippukunnon aikasta hyvin, ja A-finaalissa on odotettavissa erinomainen suoritus. Hieman nuoremmissa pojissa vielä totaalista valtaa pitänyt Kymäläinen osaa onnistua arvokisoissa, siitä esimerkkinä mm. tämän vuoden sprinttimitali. Maagisen juoksukunnon omaava Pantsar alistaa luullakseni ketä tahansa onnistuneella suorituksella. Esille voitaisiin vielä nostaa ainakin eGamesissa voittanut Ahlqvist, Hiisirastia edustava Zazlonkin, seuramme toinen 20-sarjalainen Sainio ja triplaa hakevan voittajaehdokkaan veli, nuorempi Vainio.

Oma veikkaus palkittavien suhteen on tämä.

1. Tiainen
2. Heinaro
3. Vainio
4. Mansner
5. Mäkinen
6. Penttinen
7. Kymäläinen
8. Mikkola
9. Hirvikallio
10. Sirén

Tärkeintä on keskittää kaikki energia siihen olennaiseen eli suoritukseen. Kun jotain todellakin haluaa ja sen eteen on tehnyt viikkokaupalla töitä, energiaa on suunnattu kisaan jo paljon - ikään kuin huomaamattomasti. Huolellisella ja pitkäaikaisella valmistautumisella edesautetaan sitä, että itse kisahetkellä keskittyminen on täydellisesti juuri siinä asiassa. Aikaa tai energiaa muille ajatuksille ei vain ole. Energian "fokusoiminen" auttaa pitämään suorituksen kasassa, ei tule ylilyöntejä. Fiilis on rento, mutta kroppa on energiaa täynnä. Huippusuorituksen tekemisestä nauttien kaikki energia tulee käytettäväksi. Tulos on mitä on, mutta ainakin teen sen, mitä osaan ja mihin hyvällä valmistautumisella pystyn. Nöyränä mettään! :)

Näemme siis sunnuntaina.

Virittelyä

Nonniin. Sm-leirin jälkeen olen harjoittelun suhteen pitänyt aika matalaa profiilia. Olen panostanut palautumiseen (joka käsittää monta pientä asiaa) ja kuivaharjoitteluun. Tänään alkoi fyysinen virittely Sm-pitkää varten.

Samaan aikaan keskipäivällä, kun "muut" liikuttivat jalkojaan Ikaalisten metsissä tulosten perusteella mukavan vinhaa kyytiä, lähdin hyvien lämmittelyjen jälkeen tekemään määräintervallitreeniä. Edessä tuttu kaava: 2 x 8 x 200m.. Alku oli hyvävoimaisen lentävää, loppu oli hieman kuluneen rentoa. Happoja ei treenin tavoitteen mukaisesti tullut. Harjoitus herätteli ja virkisti mukavasti.

Sunnuntaina kilpailen eGames:n pitkän matkan. Mukana on muutama kova nimi (=mitalikandidaatti), joten kisa toimii hyvänä kenraalina reilun viikon päästä käytävään mittelöön. Samalla saa infoa myös muiden kisakunnosta. Tosin eihän se omaan suoritukseen vaikuta yhtään :)

Ensi viikolla ohjelmassa

Ma: pitkä suunnistus
Ti: 1000
Ke: kevyt suunnistus + kova yösuunnistus

-> palauttelua

La: karsinta
Su: finaali

Karsintaan on muuten ilmoittautunut 90 jannua. "Vain" 40 pääsee A-finaaliin. Käsittääkseni määrä on H20-sarjan pitkälle matkalle melko suuri. Mikäpäs siinä, saadaan hieman kilpailua. Lähden tekemään rauhallista ja virheetöntä suoritusta. Sillä pitäisi lohjeta A-finaalipaikka.

Sm-leiri

2 viikkoa aikaa syksyn päätavoitteeseen, Sm-pitkään.

Seuran viikonloppuleiri osoitti sen, että kokonaisuudessaan reilun kuukauden mittainen projekti (joka siis nyt on ylittänyt puolen välin) on tähän mennessä onnistunut erinomaisesti. Noin kuukausi sitten kärsin Fin5:lla huonon kisakunnon ja kuumuuden aiheuttamista kulkuongelmista. Heinäkuun lopulla pistimme Matin kanssa syksyn asiat järjestykseen ja suunnitelmat paperille. Suunnitelmia suurin piirtein noudattaneena ja omaa kehoa kuunnellen kunto on onnistuneesti nousussa, ja kun(!!) omat tuntemukset pitävät paikkansa, huippukunto osuu juurikin siihen oikeaan hetkeen eli kahden viikon päähän. Olen tyytyväinen, että pystyn tuntemaan kroppani kuntotason heilahtelut ja jopa hieman ennakoimaan niitä. Kunnon ajoittaminen on kutakuinkin omissa käsissä ja mielestäni se taito kuuluu ehdottomasti huippu-urheilijalle.

Leiri alkoi perjantaina kisavauhtisella keskimatkan treenillä. Ajanotto ym. oli mukana ja lähtöväli oli ~ 1 minuutti. Itse aloitin varsin pehmeästi, eikä laakea notko, jossa rastikivi oli, selkeytynyt kunnolla päässä. Vielä kun kiviä oli tuossa kohtaa hiukkasen enemmän, mitä kartta antoi ymmärtää, rastinotto meni kurkisteluksi ja seisoskeluksi. Juuri kun näin rastin, osui viereeni Late, joka lähti minuutin eteeni, ja samalla kuulin Lartzan hönkivän ylämäessä. Hän taas lähti minuutin taakse. Kakkosvälin menimme kimpassa. Kolmoselle riitti matkaa, ja lähdin toteuttamaan väliä suoraviivaisesti. Sekä Lartza että Late ottivat eri reitin. Toteutin välin meistä parhaiten ja pääsin karkuun. Loppurata meni ilman suuria virheitä, vaikka aivot pehmenivät ja kaasujalka alkoi hölläämään. Kisan voitto tuli kuitenkin lähes suvereenilla 19 sekunnin erolla Kaleen. Erityisen ylpeä olen toisesta pitkästä välistä (5-6) jolle pystyin rutistamaan pohja-ajan. Siinä ruvettiin lyömään vauhtia ihan reippaasti. Vain kale pärjäsi (+5sek) muut jäivät kauemmas. Kyllä oli hyvä fiilis. Kisa osoitti kunnon ja suunnistustaidon olevan nousujohteisella käyrällä. Hyvä!

Lauantain treenit olivat kevytvauhtisia, osittain heikon energiankäyttökyvyn ja osittain heikohkon kartan/maaston takia. Suurinta viihdettä taidettiinkin nähdä valkokankaalta, kun livetimme Nuorten Jukolaa. Kyllä ne nuoretkin osaavat virheitä tehdä. Viihdearvo niillä kiemuroilla oli melko korkea.

Sunnuntain aamupäivän treeni oli leirin toinen kovavauhtinen. Ohjelmassa mäkivetoja, joihin yhdistettiin mielikuvaharjoitus. Kisavauhtiset mäkivedot tuntuivat kivoilta ja voisin tässä kehuskella, että kaikilla viimeisillä vedoilla keikuin TOP 3:ssa. Tarkkaa muistikuvaa ei kuitenkaan ole. No, treeni tuntui nautinnollisen raskaalle, jos se nyt voi rasittuneella kropalla jollekin tuntua.

Iltapäivän treeninä ja samalla leirin lopetuksena toimi käyräharjoitus. Pari kertaa kun olen ensi kesän MM-Puolan karttoja vilkaissut, voisin sanoa että meikäläinen tarvitsee huomattavasti harjoitusta käyrien kanssa. Suhteellisuudentaju oli surkea, sekä korkeuksia että etäisyyksiä arvioidessa!

Nyt huolletaan.

Harjoittelu vaikuttaa ja kunto kohoaa

Nonnih.. Mitäköhän tässä olisi viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen tapahtunut. Tyttöjen rippijuhlat, treenailua Joensuussa ja Am-kisat sitten juuri tänä viikonloppuna. Nyt kyllä varmasti unohtui jotain. Muisti on kuitenkin pitkälti lyhytaikainen.. Kaivoin harjoituspäiväkirjan esiin -> Einarin tonni tuli vedettyä joskus lokakuun alussa ja puistosählyn MM-kisoista tuli lohkon 4. sija, mikä tarkoittaa sijoitusta 7. ja 8. paikkeilla. Kyllä myö ollaa kovia!

Kirjoittanen enimmäkseen näistä suunnistukseen liittyvistä kuitenkin. Joskus torstaina juu juoksin radalla tonnin. Ihan kisavauhtia taisin mennä...kirittäjiäkin oli. Aika ei ollut kyllä mitenkään mairitteleva 2.57.9 (min, sek, sadasosat). Äsken mainitsemani mm-sähly tuli käytyä ja rippijuhlat biletettyä (molemmissa jäähdyttelyt lopettelut kovan ukkosen kera :D). Näiden jälkeen lähdimme Sapen kanssa Joensuuhun ja Pohjois-Karjaalaan. Tuonne suunnistajan luvattuun maahan. Ainakin maastopankin puolesta niin voidaan sanoa. Hienoja treenejä, hyvää läppää, taas kerran AH! niin upea vaellus, livetystä ABC:llä ja matkamusiikkia. Itselleni juuri sopiva setti tähän kohtaan syksyä... Sm-pitkää ajatellen mukava rasituspiikki. Kunto näyttää nousseen melko paljon. Kovavauhtiset reenit kulkivat nimittäin ihan kivasti. Väitän, että 1000m voisi kulkea lähelle 2.50:a, kunhan tästä viikosta on palauduttu. Ei sekään vielä huippu, mutta jo selvästi parempi. Juoksuvauhdin suhteen pidän aika matalaa profiilia, vaikka esim. nuorten MM-katsastuksissa meno näyttikin riittävän hyviin sijoituksiin.

Toissapäivänä tultiin siis pohjoisemmasta takaisin. Eilen oli Am-pitkämatka, minkä otin tarkoituksellisesti hyvin rauhassa. Pyrin tekemään puhtaan suunnistussuorituksen, (ei yli 10sek virheitä) missä tosin epäonnistuin jostain syystä. Johdin kisaa siis vielä 5. rastilla muiden tehdessä virheitä.. Muutama pitkä väli ja lähdin 8. rastilta sijalla 2... Yhdeksännelle kadotin tuntuman täydellisesti. Älytön suuntavirhe ja 1½ minuuttia hukkaan. Seuraavilla väleillä oli sama ongelma. Vaikka kuinka tarkasti yritin mennä rastivälillä, jopa kävellen, ajauduin "rajusti" sivuun. Suuntavirheitä tuli perätysten 5kpl. Ja lopussa vielä sain jostain ihmeestä pari koukkua kaivettua.. Jotenkin tuntuma suuntaan katosi kokonaan, eikä homma enää sujunut. Maaliin tullessa fiilis oli todella huono. Suunnistus ei toiminut edes rauhallisella vauhdilla!! Mieli piristyi, kun ero voittajaan olikin vain hieman alle 3min, vaikka pää meinasi hajota metsässä. Tosin, koin suorastaan kirvelevän tappion, kun hävisin Sapelle pronssin vain 45 sekunnilla. :D

Tänään juostiin sitten viesti. Olin Sapen ja Teemun kanssa 20-sarjassa. Ainoana "vastustajana" Pihkaniskat. Ennen viestiä voitto oli ajatuksissamme "itsestään selvä". Torjuin ylimielisyyden ja lähdin nöyrästi tekemään hyvää kovavauhtista ankkurointia..vielä kun poijaat eivät olleet esittäneet mitään huippujuoksuja kahdella ensimmäisellä osuudella. Valitsin hyvävauhtisia reitinvalintoja, jotta kroppa saisi hyvää ärsykettä.. Väsy tuli hieman puolimatkan jälkeen, kun tein ensin reilun 2min virheen ja muutenkin energiavarastot olivat tyhjenemässä. Jalat olivat kyllä jäykät viikon treeni-/kisaputken lopussa. Lopulta, 51 minuutin jälkeen näin rauhoittavan maalisuoran. Am-kultaa tuli! Jeeeeh.

Sm-pitkää kohti ollaan tässä menossa. Suunnitelmat tuntuvat selviltä. Nyt palaudutaan tästä viikosta. Sitten tulee vähän kovaa ja vielä lepuuttelua sekä Sm-leiri. Tämän jälkeen palaudutaan kunnolla. Tämän jälkeen alkaa herkistely syksyn päämatkaa varten. Aikataulussa ollaan..

Jo nyt odotan viikon päästä tulevaa leiriä. Pääsee kepittämään jätkiä. Tai siis, treenamaan heidän kanssaan :))

Tapahtumia

Asiaaa! Vihdoin toteutui jo toista viikkoa suunniteltu Salpa-Jukola -training Artun kanssa. Jätkähän tuli meille viime KEKSI(ettei kenellekään jäisi epäselväksi)viikkona joskus klo reikäleipä19.. Asiaan kuulumattomat sipsit ja kokikset tuli syötyä ennenaikaisesti jo before party-time. Siitä lähdettiin sitten palauttavalle iltaiselle yökävelylle. Meno klo 21.30 - paluu klo 23.35. Matkan aikana kuunneltiin lähinnä heviä, tuntematonta musiikkilajia jolle emme itse keksineet termiä, lisää heviä, akustista heviä rummuilla ja kitaroilla ym. höystettynä ja vielä lopuksi ... oli hiljaista.. Taisi olla ukkonen ja koiran haukunta, jotka kuuluivat lenkin loppupuolella. Älytöntä kohellusta sisältävä ja Facebookissa (tuolla jokaisen teinin nettiparatiisissa) suuria suosionosoituksia saanut videokin kuvattiin tuon kävelyn aikana.

Kotiovelle päästyämme vaihdoimme lampun selkään (=päähän) ja teimme kotipihalla eräänlaisen Jukola-treenin Salpa-Jukoa ajatellen. Maastohan vastasi lähes täydellisesti ensi vuoden kollegaansa (miteee toi kirjotetaaa?). Nopeaa, melko laakeiden (mutta korkeiden) mäkien sävyttämää, kivipohjaista hiekkakiveä kuin Yyteri-Beach:lla konsanaan. Keskimääräinen kivien koko on tosin hieman isompi kuin meren rannalla. Minä mistää kivilajeista mitää tiedä. Nopea maasto lienee kuitenkin kyseessä, ja se jos mikä on siistiä! Tulee jo ihan 10mila mieleen.

Toissapäiväisenä sunnuntaina käväisin vierailemassa Lahti-suunnistuksen pääsarjassa, H21E:ssä. Noh, opintomatkahan siitä tuli kaikkine koukkuineen ja haavereineen. En ole huolestunut, sillä tarkoitusten mukaisesti huippukunto nousee esiin vasta Sm-pitkällä. Siitä se pysyy yllä vielä keskarille ja viestiinkin.

Juurikin tänään tuli sitten käytyä katselemassa, miten kauden päätavoite on toteutumassa. Urheilukoulun testit järjestettiin nimittäin suunnistajien osalta Hennalassa tänään. Mukana olivat Minä, Oskari ja Eikka..

Älykkyystestit menivät melko hyvin. Muutama kysymys jäi ajan puutteen takia tekemättä, mutta en ole huolissani. Tunsin kokeen menevän hyvin. Loput psykologiset kokeet olivat enemmän tai vähemmän tuskaa... Taidettiin lähemmäs 800 kysymykseen vastailla päivän aikana.

Fyysisiin testeihin olen todella tyytyväinen. Hypyt onnistuivat ainakin suunnistajiin verraten hyvin. Ketteryystestissä olin varmasti keskitason paremmalla puolella. Jälkimmäisellä yrityskerralla kaatui kierrettäväksi tarkoitettu lippu (ihan omalla painollaan meni :D) ja suoritus hylättiin. Puolen sekunnin aikaparannus jäi tekemättä. Se hivenen harmittaa, sillä kyseessä oli reilun 12 sekunnin koe. Piip-juoksutesti menikin sitten kestävyysurheilijalle ominaisesti muuhun porukkaan verraten erinomaisesti. 130 tyydytti henkisesti, joten jätin siihen. Päivän kunnolla ei kyllä pötkitä pitkälle, mutta muihin verraten tulos oli siis hyvä. Edellä olivat vain Oskari, Eikka ja eräs kävelijä. Rasvaprosenteissa taisin olla omassa sarjassani, kun lukemaksi kirjattiin reilu 6. Taisi yksi uimarikin ääneen tokaista: "Tossa on läski jätkä"..

Että näin. Uskon pääseväni sisään, mutta odotellaan kuitenkin. Nyt on aikaa keskittyä Sm-pitkään ja taas hetkeksi autokouluun. Tulokset urheilukouluun päässeistä julkaistaan 1.9.

Aika

Aika on melko suhteellinen käsite. Nyt tunnen, että minulla on ollut paljon aikaa. Harmittaa vain, että ei ole ollut mahdollisuutta tehdä juurikaan treeniä, kun on ollut kipeä. Saman tien, kun aloin kirjoittamaan edellistä lausetta, tajusin, että olisin voinut tehdä aktiivista lihashuoltoa 24/7. No onneksi tein edes muutaman tunnin.

Pari sanaa tähän väliin. Kunnianosoitus RaValle (myös muille seuroille), joka tänäkin vuonna mitä todennäköisimmin suunnistaa U10milan läpi seuran OMILLA junioreilla. Sijalla 30 juoksemisesta tulee yhtä lailla kokemusta, kuin että juoksisi kärjessä. Molemmissa asetelmissa saatetaan nimittäin olla yksin. Jos sen tällä tavalla hauskasti haluaa ajatella :) Joka tapauksessahan siellä mettässä on tehtävä se oma suoritus. Sitä paitsi onnistuessanne juoksette paljon paremmilla sijoilla kuin 30.

Jatkuu. Tänään tunnustellaan vähän. Artun kanssa eka päivällä Jukola-treeniä, josta saattaa räpsähtää tännekin raportti. On niin legendaarista settiä tulossa.. Sitten otetaan late kyytiin tai siis kyyditsijäksi, ja lähdetään kolmen koplalla Tornikalliolle ihan yösuunnistamaan. Täytyy ensi viikon mahdollisesta yösetistä laittaa vähän viestiä vaikka Foorumille tai Nimenhuutoon, että saadaan muita edustusryhmästä messiin. No tuskin heitä vielä tähän aikaa kesästä tulee. Yöharjoitus nimittäin alkaa vasta klo 23.30 jälkeen.

Zoomailin vähän tässä syksyn tapahtumia. Lihavoituna ne kilpailut, joissa olisi kiva näyttää ja näkyä..

1.8 Lahti-suunnistus keskimatka H21E
14.8. AM-pitkämatka H20
15.8. Am-viesti H21
20.-22.8. Sm-leiri
28.-29.8. eGames H20
4.-5.9. Sm-pitkämatka H20
12.9. Hollola-rastit H21
18.9. Sm-keskimatka H20
19.9. Sm-viesti H20
23.9. Am-yö H20
24.9. Kansallinen yökilpailu H21
25.9. Kymen rastiviesti H21
26.9. Oravatonni H20
2.10. Sm-yö H20
9.10. 25manna
23.10. Halikko-viesti
30. Smålandskavlen

Tärkein kilpailu koko syyskautena on kuitenkin Sm-pitkämatka. Siellä on tarkoitus mennä kovaa. Eli kuntohuippu osuus alle 1½ kuukauden päähän. Muutama kisa edellä mainituista varmasti jäänee väliin. Joidenkin kilpailujen sarjoista en ole varma. Riippuu siitä, minne valmentaja määrää tai minne kisajärjestäjät päästävät. Viesteissä haluan pääosin aloittaa. Suuren poikkeuksen tässä tekee kuitenkin Sm-viesti, jossa haluaisin olla ankkuri, jos H20-sarjassa Sapen ja Diman kanssa juoksen.

Aika näyttää.

Sellaset rastiviikot sitte

Nii. Eipä jäänyt kehumista. Ei ainakaan paljoa.

KRV:n ensimmäinen päivä toimi kisakunnon ylläpitäjänä Fin5:a varten. Kisan suunnistustavoite - kompassin käyttö - piti, muttei tarpeeksi hyvin. Sähläsin itseni huippusuorituksesta jo alun puskaväleillä. Kokonaisuutena kisasta tuli lopulta hyvä. Huomasin että suorituskykyni pysyi tasaisena koko suunnistuksen ajan. Järkyttävän nousun jälkeen lähes jokainen rastiväliaikani oli 5 parhaan joukossa.. Jos oikein muistan. Kuitenkin, 5min Topiakselta pataan, on todellakin liian paljon. Tulostaulullahan homma näyttää ihan hyvältä. Sija 2.

KRV loma- ja treeniviikkona oli tavallisen upea. Uitiin, pidettiin hauskaa, normit leiriolympialaiset ja sillee. Kyllä kelpasi. Viikosta tuli ikimuistoinen ja jälleen kerran Kainuu näytti valoisan puolensa (onko siellä edes mitään pimeää puolta?).

......

Fin5 oli sitten katastrofi. Tavoitteet olivat todellakin jossain muualla kuin 10. sijan paikkeilla!!!! Ja kyvytkin edellyttävät korkeammalle..tai ainakin luulin niin.

Viikkohan meni mönkään kuumuuden takia. 4 ensimmäistä päivää tuskailin paahtavan auringon kanssa. Juoksusta ei tullut mitään. 2. päivänä juomareppu oli mukana, siitäkään ei ollut hyötyä, vaikka toista litraa nestettä joinkin! Ainoa keino, minkä keksin, oli pulahdella ojissa 2km välein. Kuumuus ei sinänsä ottanut koko kehoon. Pää vain oli kuuma, eikä sen takia juoksusta tullut edes juoksun näköistä. Itselle todistin sen juuri 2. päivän kilpailussa. Juomareppu ei auttanut, mutta pulahtaminen pisti mielen virkeäksi ja jalka liikahti.

Viimeinen päivä antaa teorialleni (siis että viileys auttoi, kuumuus pilasi viikon) yhä enemmän tukea. Kyseessä oli ensimmäinen päivä, jolloin ei ollut kuuma. Olipahan suorastaan ihanteellinen keli suunnistaa. Suoritus oli viikon tasoon nähden erinomainen. Oikeastaan ei mikään ihmeellinen. Tässäpä se seuraavaksi.

Ennen lähtöäni etsin kaikki 8 minuutin säteellä (edessä) lähtevät. Kanssakilpailijoita yhtään väheksymättä tai ivaamatta sanottakoon, että tavoitteenani oli kolata jokaikinen väliaikalähdön jätkä ja saman tien jättää metsän perukoille. Mieli ja keho olivat latautuneet, vaikka itseluottamus hieman järkkynyt 4 edellisestä kisapäivästä..

K-1
Rauhallisesti liikkeelle. Harkitsin jopa mäkien kiertoa, mikä olisi tuonut järkyttävän S:n. Päätin lähteä suoraan puskaiseen mäkeen valkoisen kaistaleen kautta. Kivestä paikannus ja mäen kierto jatkui. Notkelma antoi suunnan rastille ja kivelle päin juostessa näin minuutin edellä lähteneen Australialaisen juoksevan rstille. Leimasin juuri ennen.
1-2
Vauhti jatkuu kovana. Lyhyellä välillä lähtösuunta varmasti. Yksi kumpare etuviistosta matkan tueksi ja avoin rastikuoppa tulee eteeni paremmin kuin mikään rasti koko viikolla aiemmin.
2-3
Lähtösuunta oli rastille tullessa valmis. Tuntui, että Aussi oikein vikisi takana vauhdin ollessa sen verran hyvä. Ensimmäinen mäki haarukkaan ja suunta isoa notkoa kohti. Kumpare-muurahaispesä -yhdistelmän kohdalta ylös mäkeen ja satulan kautta rastille. Tulin rastille aavistuksen verran oikealta. No, rastivälikin oli ensimmäinen, jolle en tehny pohjia. Kova alkuvauhti loi suunnistukseen jo hieman vaikeutta. Yhä Australialainen roikkui mukana.
3-4
Ensimmäistä kertaa rastivälin suunnitelma oli huono. Ensimmäistä kertaa kisassa rastivälille tarvitsi todellakin kunnollisen suunnitelman... Päätin tukeutua pitkään harjanteeseen, joka veisi tielle. Siitä joko uraa pitkin takakautta rastille tai mäen päältä suoraan. "Päätän sitten tiellä". Pieni pää ei vain tahtonut ymmärtää, että päätös oli jo tehtävä, muuten kummastakaan reitinvalinnasta ei synny optimaalista toteutusta. No...tiellä pysähdyin ja paikansin itseni. Jatkoin mäen harjanteelle, ja suon kautta rastinotto oli melko helppo. Australialainen tuntui jäävän takavasemmalle, eteni rauhallisemmin, ja suunnisti paremmin. Senkö kanssa sitten suunnistan koko loppumatkan??
4-5
Lähtösuunta rastilta oli aivan päin seiniä. Suunnan korjattua optimireitti jäi jo sivulle ja puskin vihreän läpi, koko rinteen matkan. Avoimella tein pienen samaistusvirheen ja meinasin lähteä väärälle puolelle notkoa.. Korjauksessa kesti viitisen sekuntia. Ja kuinka ollakaan, rastille päästessäni sama australialaisen paita tulla tupsahti vastaan...
5-6
Rauhoitin tilanteen ja lähdin vauhdikkaasti matkaan, mutta VASTA kun olin tehnyt suunnitelmani. Jyrkänteellisen mäen paremmalta puolelta ohi ja toiseen mäkeen vasemmasta laidasta. Ajauduin toisella mäellä tekemään pienimuotoista S:ää, mutta rastille pääsin lopulta käyrän voittaen sujuvasti. Rastivälillä sain Suhosen kiinni, joka lähti paljon ennen minua. Ei ollut varmasti ruusuinen päivä hänellä... Vaikka en ollut nähnyt ketään muita sarjalaisiani ennen tätä, niin tunne siitä, että näen muitakin, oli vahva...
6-7
Rastille sain jonkun ulkomaalaisen kaverin eteeni. Totesin hänen olevan minun sarjassa, vaikka en ollut nähnytkään tyyppiä ennen. Nooo, vaikka ei taidettu samassa sarjassa olla, niin samalle väliaikarastille olimme kuitenkin menossa. Notkelmaan ja jyrkänteen alta mäen päälle kumpareelle..
7-8
Rastilta lähdön katsoin ennakkoon. Laakean nenän vierestä pusikkoon. Jos rinteessä näkee jyrkänteen, niin hyvä on. Sen vierestä kuljinkin, minkä jälkeen notkoon nouseminen oli helppoa. Tällä välillä jätin Aussin, Suhosen ja myös sen kolmannen... Vaikka tietämättäni ei oltukaan samassa sarjassa..
8-9
Tiereitinvalinta oli ainoa järkevä ratkaisu. Samalla sain lukea pitkää väliä. Yllätyksekseni heti tielle tultuani näin Femmanin Kronbergin ja SK:n Alènin.. Kolaamiseni alkoi toteutua... Jätkien peesissä rastille pitkää väliä suunnitellen.
9-10
Itselläni oli pitkään kaksi vaihtoehtoa, joita lähteä toteuttamaan. Niistä päättäminen vei luvattoman paljon aikaa, vaikka tiellä juostessa ei tullut kiire lukea karttaa.. Sitä tietä kun riitti. Reittihärveliä kun katsoo, niin se toinen reitti, jota olisin voinut mennä, on suurin piirtein Eikan reitti. Eli jos vertailua haluatte, niin ottakaa kahden parhaimman (tuntuu hyvältä sanoa) reitit ja katselkaa. Itsehän hävisin nopeimmalle (Hirvikallio järkyttävällä tiekierrolla) reilu puoli minuuttia, mutta kaiken järjen mukaan nopeimman kanssa samalla toteutuksella olisin hävinnyt enemmän. Niinpä uskon että valintani oli itselleni täysin oikea. Reittini 0hyvyys perustuu suoraviivaisuuteen. Myös välin lopussa järven reunalla oli ura, minkä ymmärsin reittiä suunnitellessani. Noh, mikäs siinä... Puolen minuuttin tappioon olen erittäin tyytyväinen. Se kuitenkin sisälsi pari suuntavirhettä... Tein toteuksen yksin, sillä Kronberg aloitti kovempaa ja Alén taas hieman hiljempaa. Molemmat tulivat maaliin jälkeeni..
10-11
Epätietoisuus siitä, missä muut menivät, ei häirinnyt oikeastaan yhtään. Pitkä väli oli mennyt kuitenkin (kisan aikana ajateltuna) kohtalaisesti. Seuraavan väli oli helppo toteuttaa -> lähtösuunta kohdalleen, jyrkänne oikella ja notkosta ei ensimmäisen vaan vasta toisen jyrkänteen taakse.
11-12
Lähtösuunta oli huono, sillä mieli herpaantui vain ajattelemaan: "linjalle ja alamäkeen rantaa päin". Ajauduin turhaan liikaa vasemmalle ja menetin noin noin 15sek.
12-13
Menohaluja vielä riitti, mutta liian innokkaana suunnistajana lähdin polulta turhaan pois liian aikaisin. Takkiin toinen 15sek.
13-14-M
Loppu olikin tuttujen polkujen tallaamista. Maaliin yritin vielä jotain omaa, mutta ei kiristä enää mitään tullut. Mies oli väsynyt.

http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi

Siinä linnki reittihärveliin, josta löytää myös KRV:n reitin..

No mitäs siinä sitten. Vähän aikaa jännitin, että tuleeko kukaa yhteistuloksissa ohi. Oletin pääseväni kymppisakkiin, joten 8 sekunnin tappio 7. sijasta ei ole mitenkään pettymyt. Pettymys on se, että päädyin kilpailemaan jäännössijoista (jos näitä voi sellaisiksikaan kutsua)!!! Ainoaa hyvää koko viikossa oli viimeinen päivä.. No, myös muutamat hetket keskimatkojen kilpailuissa olivat hyviä.. Viimeisen päivän suorituksesta vielä sen verran, että viidentenä kisapäivänä, kun porukka on jo henkisesti väsynyttä eikä homma tahdo toimia, hallitsin tilanteen paineidenkin alla melko hyvin ja säilytin hermot tehdä omia ratkaisuja. Väliaikalähtijöistä kovin moni muu ei niin tehnyt...

Syitä heikkoon viikkoon ->

- fyysisen valmistautumisen olisi voinut suorittaa paremmin
- kuupahtamisten syy kuumuudessa, mutta myös suolojen vähyydessä? (ravintopuoli)
- pää ei kestä kuumuutta

Jatkuu.. Nyt edessä on kauden päätavoite eli Urheilukoulun testit. 3.8. klo 9.15 alkaen testaillaan ja siinä on sitten kyseessä kyllä aika paljon. Pääseekö treenaaman vuoden hyvin vai huonosti? Jaa'a.. Sittenpähän sen näkee, mutta siihen hyvin treenaamiseen aion todellakin pyrkiä!

Salpa-Jukolaan treenaaminen on muuten aloitettu... Siitä Jukosta ei tule Kytäjän toisintoa...

Edessä rastiviikot

Takana kesäkuu ja kaikki muutkin hömpötykset. Nyt treenataan! :)

Jukolaan en jaksa kirjoittamalla vieläkään paneutua. Se kertomus taitaa jäädä sukupolvelta sukupolvelle suullisena perimätietona kulkevaksi tarinaksi, jos sitäkään.

Jukon jälkeen oli sitten MM-katsastussprintti. Kolmessa päivässä rajusta pettymyksen montusta nouseminen oli ainakin itselleni mahdotonta. Vielä kun omassa pääkopassani totesin MM-kisapaikan olevan lähes mahdottomuus, niin lähdin kisaan takki auki, (ihan kuin sieltä olisi tullut joku hauki vastaan) ilman suurempia valmistautumisia ja keskittymisiä. Pienen piristyruiskeen antoi kyllä se, että meikäläinen oli valittu kuumaan ryhmään. Ja lähdin vielä koko porukan viimeisenä!

Nopea päättely Jukolan epäonnistumisen syistä johti väärään asenteeseen ja heikkoon suoritukseen sprintissä (toki taustalla oli myös muita tekijöitä). Jukolassa riitti puristusta ja asennoitumista, niitä oli liikaakin. Unohdin kokonaan itse suunnistuksen hauskuuden ja ne syvällisimmät mahdolliset syyt siihen, miksi tätä lajia oikeasti harrastaa: nautinto, ilo, rakkaus lajia kohtaan ja kaikki se muu... Sprinttiin päätinkin lähteä siis vain nauttimaan ja pitämään hauskaa.

Noh.. A-finaalin paikasta jäin 3 sekuntia ja kotiin lähteminen oli lähellä. Tajusin oman virheeni (liika, ehkä jopa "ylimielinen" rentous). En nyt tarkalleen osaa sanoa, mikä käänsi pääni, mutta päätin lähteä tekemään tyhjentävää huippujuoksua sitten B-finaaliin. Tavoitteena oli saada Viholaisen Eeli minuutilla kiinni. Siinä en onnistunut, mutta ylivoimainen voitto ja toistaiseksi kauden parhaat rankipisteetkin (asiaan pitää saada muutos..PIAN!!) siitä kisasta heltisivät. Ei palkintoja. Vaikka eihän nöyrää työtä tekevä ja nautinnon vuoksi kilpaileva mies palkintoja kaipaakaan. :D

Kisajoukkue oli suurin piirtein semmoinen, mitä odotinkin. Pari muutosta olisin kyllä tehnyt...minäkin. Mutta ainakin Snetissä kaikki spekuloivat henkilöt tuntuvat unohtavan sen, että MM-kisajoukkueen valitsemisella oli muitakin kriteerejä, kuin katsastukset. Noh, samapa tuo minulle. Omat mahdollisuudet menivät oikeastaan jo aikaisessa vaiheessa. Laskeskelin että jos nyt oli nimetty 7 äijää, niin eipä varmaan kovin montaa kaveria olisi enää edelleni mahtunut. Olisinko ollut jopa 10 parhaan listalla? No sprintin jälkeen en ehkä ihan kuitenkaan...
Täysin faktaa oleva tosiasia on kuitenkin se, että katsastuksista sain ERITTÄIN PALJON itseluottamusta ja puhtia treeniin sekä syksyn koitoksiin. ENS VUONNA MÄ NIIN OON SIELLÄ PUOLASSA!!! Se on ensi kauden päätavoite, nimetty jo nyt!

Nyt olen tehnyt laadukasta treeniä jo vähän aikaa. Jokapäiväiset aamujumpat Lakasen mallilla ovat ohjelmassa toistaiseksi ainakin KRV:n yli. Sille viikolle lähden tekemään kilpailusuoritusta ainoastaan 1. päivälle - nauttien ja iloiten hienosta lajista. Muut päivät harjoittelen kunnolla ja Fin5:lle menen sitten kaatamaan MM-junnuja sekä tavoittelemaan himoittua keltaista johtajan liiviä! Olisihan se hienoa, mutta eipäs nyt kuitenkaan hötkyillä.
Jotenkin se Lakasen lausunto vaan alkaa valkenemaan minulle(kin)..hitaasti mutta varmasti (uskon että voin löytää näistä asiosta vielä monia eri ulottuvuuksia): "Mistä syystä tätä lajia harrastaa ja mikä on perimmäisin syy huipun tavoittelemiseen?" -> Itsensä lujille pistäminen ja siitä nauttiminen. Se, että tavoittelee menestymistä mahdollisuutena, ei pakkona. Ilo, hauskuus, rakkaus lajia kohtaan..kuten jo äsken totesinkin.

Että näin.. Kropan osasten täytyy toimia harmoniassa toistensa kanssa, jotta se tekee huippujuoksun. Uskon olevani valmis sellaiseen niin kainuun ensimmäisenä päivänä, kuin myös Fin5:n jokaisena päivänä. Sen jälkeen tulee lepoa. Se on melko varma juttu. Harmoniasta puheen ollen -> lukekaa Juoksija-lehden (5/2010)syvistä vatsalihaksista kertova artikkeli. Mielenkiintoinen!

Kohta pitäisi tulla biologian yhteisvalinnan tulokset. Itse asiassa ne taidetaan postittaa tänään. Jeejee. Jos Urheilukoulu ei aukaise oviaan, niin Joensuu = suunnistusharjoitukset (ja biologia) taitavat odottaa, toivottavasti..

Muokkasin tätä tekstiä tähän loppuun about 1h tekstin julkaisun jälkeen -> Katsoin ensimmäistä kertaa omia väliaikoja Jukolasta. Olen tehnyt oman hajonnan pohjat välille 11-12. Ajattelin, että se oli juoksuväli. MUTTA EI! Se oli juoksuvälin jälkeinen väli (ja sille juoksuvälillekin koko kisan 8. nopein aika). OMALLA TYÖLLÄ, TÄYSIN yksin (muut menivät letkan perässä jonnekin, tai omille hajontarasteilleen). Kun kulkee, niin silloin kulkee..ilmeisesti. Vaikka kyseessä oli yksi väli, niin tästäkin tuli jo itseluottamusta. Voi moro! Pitää harjoitella yöllä letkasta karkaamista!

Jukolan jälkimainingit

Tulin, näin, pummasin. Mitä sitä muutakaan kertoisi.

Pettymys on valtava varmaan vuosienkin päästä, se pitää vain unohtaa. Erityisesti surettaa joukkueen puolesta, kun taidoton henkilö menee sössimään mahdollisuudet koko joukkueen kattavaan huippusuoritukseen - jo ensimmäisellä osuudella. Henkilökohtaisesti harmistusta lieventää hieman se, että kyllä ne muutkin pummasivat...

Syitä huonoo suoritukseen on liian monta. Toki pääkoppa varmasti löytää ne kaikki ennen pitkään. Nyt edessä ovat nuorten MM-katsastus sekä rastiviikot.

Pistetäänpä tähän pieni katkelma Eppua, Näinhän täällä käy:

Siis älä siitä huoli, näinhän täällä käy
Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy

Joten eipäs olla tämän enempää möksmöks. Riittää että lähden Siperiaan treenaamaan, ja tulen vuoden päästä takaisin.

Jukolan ennakko

Se olis sitten Jukola!

Keskiviikkoisena yönä kävimme MU:n porukalla valloittamassa Usmin helmimaaston. Metsään lähtö tapahtui noin klo 23.20... Valoa oli luontoäidin toimesta aika paljon, mutta omaa Lupinea tuli käytettyä treenin lopussa jopa täydelläkin teholla. Parkkipaikalla tavattiin pari KR:n miestä. Veikkaanpa että Prochazka vetää jonkun pimeän osuuden. Kenties aloitus?

Treenissä oma vauhti oli rauhallinen. Muut menivät osittain tuttua rataa toisinpäin, minä otin itselleni satunnaisia pisteitä ikään kuin hajontarasteiksi. Meno oli kohdallaan (vaikkakin rauhallinen, kuten totesin), ja virhettä tuli todella vähän. Kisassa vauhti on paikoin 100% kovempi, joten suunnistus ei tule olemaan helppoa. Sama kaikille, pitääpä vähän pelkistää..

Mitäpä sitä omista mietteistä kertoisi? Edessä on suhteellisen valoisa ja ilmeisesti aika märkä aloitusosuus, omalta osaltani MU:n 1. joukkueessa. Erot muodostuvat koko viestissä suuriksi, koska suunnistus tulee olemaan vaativaa, ja vain parhaimmat pärjäävät. No viimeisin noista ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään.

Oma tavoitteeni (samalla varmaan joukkueen taktiikan mukainen) on tulla kärjen tuntumassa, eli ~ 1min kärjestä. Joukkue kokoontuu huomenna ja palaveroimme taktiikan majapaikalla ennen mallisuunnistusta. Periaatteessahan sitä toivoo tulevansa aivan kärkipaikalla, mieluiten yksin, mutta jos tämän meinaa tehdä, suorituksen on oltava täydellisyyden yläpuolella. Sanon suoraan, minulla ei ole resursseja siihen. Tämä ei ole puhdasta itseluottamuksen puutetta, vaan tämä on puhdasta realistisuutta. Mitä vain voi joka tapauksessa tapahtua. Olen kyllä henkisesti valmistautunut siihenkin, että "joudun" tekemään letkan kärkipäässä suunnistusajatusta vaativaa aivotyötä. Kelpaa mulle.

Uskon, että suomalaiset huippujoukkueet (ja suunnistajat) ovat omimmillaan Kytäjän maastossa - ainakin ulkomaalaisiin verrattuna. Tässä vaiheessa ruotsalaiset harmittelevat sitä, että heillä ei ole suomalaisia suunnistajia joukkueissaan. Norjalaiset, etenkin Halden, ovat vahvoja jokaisessa maastotyypissä. He yltänevätkin kolmen joukkoon veikkauksessani.

Jukolan TOP kymppi alà Tapsa näyttää tältä:

1. KR (Gueorgiou karkaa pitkällä yöllä ja sen jälkeen jätkät saa edetä siellä yksin)
2. Halden (Nordberg tulee siltä osuudelta kakkosena, mutta Halden ei saa enää KR:ää kiinni
3. Veve (suomalaispitoinen joukkue sveitsiläisellä höystettynä kulkee tänä vuonna kovaa, Föhr loistaa ankkurina)
4. VaajTe (ainakin omat sympatiat kohdistuu eniten tänne, oman seuran jälkeen.. SUOMI!!!)
5. Delta (on tänä vuonna taas korkealla, koska lyhyilläkin osuuksilla on kovat miehet...eheheheiihän niillä muilla seuroilla tietenkään ole ei...)
6. Kristiansand (ei pärjää tänä vuonna "totuttuun tapaan", Kytäjän maasto tuottaa vaikeuksia heti alusta alkaen)
7. Lidingö (paras ruotsalaisjoukkue on jo kaukana kärjestä)
8. Lynx (suomalainen joukkue pärjää aina)
9. TP (samanlainen heti perään, tää joukkue on muuten korkealla 4. osuuden jälkeen.. Howald vaan on niin jäätävän kova suunnistaja!!)
10. Linnè (kestomenestyjä ruotsista)

Ja MU:n 1. joukkueen viesti näyttää sitten vaihtosijoituksineen tältä:

1. TaPSa - alle min kärjestä, 8.
2. Assu - noin 3min kärkeen, pysyy tiukasti 15. sakissa
3. Kale - vetää tykkijuoksun ja nostaa joukkueen sijalle 11.
4. Late - saa toivomansa paikan ja vielä gepsin selkään, se siivittää jäbän huippujuoksuun, ja jätkä tulee vaihtoon pitkän letkan hännillä sijalla 20.
5. Anatoli - osaa suunnistaa, mutta niin osaa muutkin noilla sijoilla, putoaa tossulla sijalle 27.
6. Tomppa - ei jää kengällä sitten yhtään, lopun virhe maksaa pari sijaa, ja kun muutama todella kova kaveri tulee muutenkin ohi, niin vaihtosijoitus on 33.
7. Lartza - voittaa kirikamppailun ja tuo joukkueen maaliin sijalla 32.

Ja MU:n historian paras Jukola-sijoitus sekä joukkueemme tämänvuotisen tavoitteen täyttyminen on selviö!

Vielä jotain avausosuudesta... Mukana on kovia nimiä, eipä siinä mitään, pysyttelen vauhdissa mukana. K-pisteellä pyrin olemaan 30 parhaan joukossa. Se on sopiva etäisyys siihen, että näkee, minne eri letkat hajaantuvat - jos hajaantuvat. Mikkeli-jukolan jälkeen en tiedä, mitä odottaa ensimmäisen rastin suhteen. Voi tulla lyhyt väli pahaan mäkeen. Yksi rasti niistä tuhannesta rinnerastista on se oma. Taiii voi tulla neljän kilometrin väli rastireittirastille, jonnen kaiken hyvä lisäksi juostaan tietä pitkin. Ykkönen on joka tapauksessa otettava aina tarkasti, jottei ryssi hommaa heti alussa. Luulen että yhdelle tahi kahdelle hajonnalle (en tiedä monta niitä on!!) on tarjolla tiekierto. Rastit sijaitsevat vaativassa mäessä 500-600 metrin päässä K-pisteeltä. Kuitenkin siis semmonen perus.

Rata jatkunee seuraavaksi muutamalla hajonnallisella tulitikkuvälillä, joidenka aikana käväistään kyllä myös ensimmäisellä yhteisellä rastilla (ellei se ole jo ykkönen). Siinä saattaa tulla jo radiotietoa pahoista pummeista. En kuitenkaan usko, että tulee tietoa ollenkaan. Yhden pitkähkön välin jälkeen saavumme ensimmäiselle tv-rastille, joka sijaitsee vanhalla, jo hieman umpeen kasvaneella hakkuu-aukolla. Yöreenissä jo pystyin kuvittelemaan saapumiseni sellaiselle. Ketään muuta ei näy vielä rastilla, aukko on valoitukseltaan hyvin kirkas metsään verrattuna. Tavallaan kaunista. Fiilis oly kyllä yötreenissä aivan upea.

Sitten on vähän epäselvää, omissa mielikuvissakin. Hienoa olisi käydä valloittamassa joku kilpailukeskukseen näkyvä korkea kalliomäki vartti ennen osuuden päättymistä, että varmaan joko se Jaanankallio (nimi kansalaisen karttapaikan mukaan) tai sitten Hirvikallio. Olisi kyllä varmasti siistin näköistä. Tiedä sitten, että näkyykö lamppujen valot kilpailukeskukseen asti, jouduttaisiin tulemaan melkosta lähelle korkeita jyrkänteitä. Sitten kun pummaa, niin putoaminen voi olla jopa todennäköistä. Ei taida järjestäjät ottaa sitä riskiä.

Eiköhän siitä tule hieno Jukola niin kuin kaikista muistakin tähän mennessä. Ai niin, ja itse toivon ainakin mahdollisimman rankkoja olosuhteita (henkiseltä puolelta katsottuna). Toivotan siis kaikille hyvin sateista keliä! Se yösuunnistaminen on siinä vaiheessa aivan fantastista!!!

Katsastuspitkä

Tähän alkuun kartan kuvia. Olisi varmaan kannattanut laittaa kuvat pieninä. Noooh, enpä taida enää muutella. Näkyvät kuitenkin

Elikkäs:
Välit 9-16

Välit 3-8

Välit 17-22

Väli K-2 + 22-M

Ja pari väliin jäänyttä löytyy kuvia mielessä yhdistelemällä... :D

Keskaripäivänä ymmärsin, että olin yhteistuloksissa kuudes, mikä on muuten ihan järkyttävän hyvin. Vaikka itseluottamusta löytyi ja löytyy, en uskonut yltäväni tuollaisiin suorituksiin, ja vielä tuollaisiin sijoihin. Maastoaskeleeni vaikuttaa olevan erinomaisella mallilla, ja pehmeällä metsäpohjalla juokseminen on minulle yhtä helppoa, kuin Suomelle häviäminen jääkiekossa Tanskalle.

Se siitä. Palautuminen oli onnistunut hyvin, ja hyvin nukutun yön jälkeen aamulenkillä oli virkeä fiilis. Tähän täytyy kyllä sanoa, että itse en ole koskaan oikein tottunut aamulenkkiin, enkä koe sitä siis sitten !yhtään! mielekkäänä. Ihan turhaa sitä kehoa on hermotella 3h ennen starttia, kun pitää herätä ennen kukkoja (7.15?). Tai siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu... Sape houkutteli, ja lähdin siis kuitenkin. Ehkä kuulun siihen nykynuorisoon, joka purnaa kaikesta. Kohta olen kuitenkin menossa armeijaan...

Saapuminen pelipaikalle tapahtui joutevasti. Lähtöaikani oli reilusti ennen kynnyksen sulkeutumista. Lähdin siis metsään, ennen kuin isot starat saapuivat edes paikalle... Sopi minulle. Kunnon lämmittelyt ja viimeiset ohjeet Antilta: "alun rastit tarkasti, tänään sä olet eilistä paremmin" .. "khyl" vastasin.

K-1
Katselin ennen lähtöä, että muut näyttävät menevän alussa ihan hakkuun päähän. No menenpäs minäkin, vaikka TOSIASIASSA suoraan metsän puolelle sitä olisi pitänyt mennä!! Aivan kaameata scheissea toi hakkuu kyllä oli. No siitä taidettiin mainita etukäteen. Eilen en onnistunut lukemaan käyriä juuri ollenkaan, nyt onnistuin siinä jo 1. välillä. Avoin nenä oikealla. Pitkulaisten kumpareiden välissä olevan kumpare nätisti alle ja suunta rastille. 2min edellä lähtenyt Viholaisen Eeli on enää 20sek edellä.
1-2
Selkää seuraillen ja käyriä katsomatta etenin aina tyttöjen rastille asti. Luotin, että sain selvää hietikoista. No, niin sainkin ja rasti löytyi ilman sen kummempia ongelmia. Yritän herättää keskustelua kiroamalla rastien piiloja, mutta vastausta ei kuulunut.
2-3
Lähden vetämään lankkuja pitkin kohti mökkejä. Rinteen yli notkoon, ja siitä eilisestä tutulle sillalle. Nyt osasin mennä ojasta yli sillan kautta, eilen en... Pää jää muistelemaan eilistä liikaa, ja unohdan rastinoton kokonaan. Käyräviidakossa himmailen vähän aikaa ja taakse katsoessani huomaan, että S-JKL:n paita käväisi rastilla. Virhettä taisi tulla lähes 40sek.
3-4
Homma taas haltuun. Kumpareen vieressä olevan kiven kohdalta ojasta yli, ja olematonta notkoa etsiskelemään. Rastilla olen taas kaverin kannassa.
4-5
Luen ojan väärin, minkä takia ole hieman pihalla koko välin ajan. Luulin, että oltiin menty rastista ohi, mutta olimme vasta menossa sille.
5-6
Hakkuun läpi melko tyhjälle alueelle. Rastikiven pitäisi näkyä kauas. 4min edellä lähteneen Saaren (TuS) paita vilahtelee välillä puiden välistä, ja rastilla olemme kannassa.
6-7
Oma päätös mennä tien kautta - sentään oma. Huomaan heti, että matkavauhtini on piirun verran kovempi kuin Saaren ja Viholaisen. Epäolennaiset asiat täyttävät mieleni, jälleen. Polkuja pitkin eiliselle rastinotkolle, josta kuviorajan tuntumaan. Kartasta en saa mitään selkoa, mutta rasti tulee vastaan.
7-8
En yritä lukea uria. Bongaan puskan kulman kaukaa vasemmalla ja ylitän polun. Pyöreähkön muotoinen käyrämuodostelma osuu silmään jo kartalta, sen näen oikealla. Yritän vauhtia reilusti hidastamallakin saada selvää, millä harjanteella ja millä puolen harjannetta notko on, mutta ei tule mitään. Tulen rastinotkoa edeltävään notkoon, ja menen sekaisin. Toiset vievät rastille...
8-9
Otan taas vauhdinpidon tehtäväkseni ja lähden laputtelemaan krossiradalle. Rastipiste on selvä: vasemmanpuoleisimman harjanteen vasemmalla puolella oleva notko... Silti pysähtelen ja teen virheitä. Muiden perässä rastille.
9-10
Viholainen lähtee jatkamaan yksin omaa perhostaan, minä ja Saari toista. Yritän nollata tilanteen ja lähteä tekemään omaa suoritusta. No, siinä onnistunkin, mutta kiveä ei meinaa löytyä, enkä vielä pääse kaverista irti - ihan kuin se olisi kilpailun syvin tarkoitus!
9-10
Suunta viivaa pitkin. Kivi on oikeassa paikassaan. Olisikohan ollut ainoa kerta kisassa, kun tulen rastille täydellisesti omalla työlläni (myös tietoisesti).
10-11
Eipä paljoa lueskella. Suunta harjanteita kohti ja notko löytyy muistilla...
11-12
50metrin aikana suurelta nenältä kuljen suunnalla supan väärälle puolelle, ja lähdin vielä tietenkin väärään suuntaan. Saari meni ohi...
12-13-14-15-16
Saaren peesissä aina väliaikarastille asti. Lueskelin pitkän välin valmiiksi ja otin mukillisen vettä...
16-17
Irroittelin alussa tarkoituksella vähäsen paineita. Sen takia alku melko reippaasti... Toinen teiden risteys ei täsmää hapottuneen pään mielikuviin, vaan hakkuaukko tuntuu olevan pelottavan lähellä. Mietin 10-15 sekuntia olinpaikkaani. Kuulen jo Saaren juoksuaskeleet, kun lähden jatkamaan matkaani - lähinnä vihaisena itselleni. Loppu polkuja pitkin. Rasti löytyy nyt hyvin, toisaalta hieman myös kuvausporukan avustuksella...
17-18-19
Pari lyhyttä väliä, joille molemmille säädin jälleen kerran jotain pientä. Viholainen on taas mukanani Saaren kanssa.
19-20
Oma amatöörisyys alkaa pikku hiljaa ketuttamaan ja lannistamaan. Talojen vierestä polulle ja siitä rastinotkoon, jonka tytöt paljastavat...
20-21
Eilisen metsikköä ja puskaa lukien... Tuurilla rastille, sillä luin rinteen aivan väärin...
21-22-23-M
Eipä jaksa kiinnostaa. Kuljen välit suhteelliseen puhtaasti, mutta isku ja mieli hommasta on kadonnut jo pitkän aikaa sitten. Suorituksen jälkeen kommentit Antille: " V**** mitä p*****, oma suunnistus siis!!

Omassa päässä Tanskan MM-kisapaikka on oikeastaan jo kadonnut. Sen verran huono suoritus toi pitkämatka oli. Sija siis lopulta 13, mikä on kuitenkin suvun ennätys :P. Lähes 9 minuuttia takkiin ylivoimaiselle Vainiolle. Muutkaan eivät ole menneet puhtaasti, sillä itse tein virhettä kuusi minuuttia ja erinomaisella suorituksella olisin yltänyt jopa toiseksi. Pettymys kisoista ei sinänsä ole suuri, sillä näytöt olivat hyviä urheilukoulua silmällä pitäen...

Katsastussprinttiin lähden tekemään suoritusta nollatussa tilassa. A-finaali (30) on kelposuorituksella helppo nakki, joten siitä ei tarvitse paineita ottaa...

Luulenpa että MM-joukkueessa ovat:
Vainio
Hirvikallio
Simosas
Suominen
Tiainen
joko Heinaro tai Mikkola

Nyt keskityn kuitenkin huomattavasti tärkeämpään kilpailuun, Jukolaan, jossa aloitan siis MU:n 1. joukkueen. Tänään mennään valloittamaan Usmi pimeällä, ja sitten herkistellään.

Leimaus + katsastuskeskari

Juhon ansiosta aloin kirjoittamaan tätä tekstiä juuri nyt, enkä minuutin päästä... Pikkusen on pitänyt "kiirettä", kun tulin Leimaukselta kotiin, tunnin pakkailun jälkeen Poriin ja sillee..

Vielä kun leiristä ajatteli pistää juttua ennen kisoista kirjoittelua niin eihän sitä voinut muuta kuin levähtää. Keskittyminenkin on jo 100%:sti siirretty siihen suurimpaan ja kauneimpaan...

Leimaus-leiri nyt siis kootusti:

- Leiriläisten mielestä säännöt olivat tiukat

Se ei suuremmin haitannut vaan:

- Macarena!!!
- DISCO!
- Upeat treenit!
- Henkilökohtaisella tasolla: Eikan ( = Suomen huipun) kanssa tehdyt vedot
- Yösprintin "karkaaminen" edellä mainitun kanssa.. En unohda koskaan sitä äänen painoa, jolla Eikka sanoi: "karataan" :D
- Siistit bussimatkat
- Pariskunnat.. Miten Leimauksen imago, kenties jopa tarkoitus, muuttuu?
- Pitkän päälle tommonen elämä olisi kyllä rasittavaa, mutta ehkä kuitenkin rentoa...
- KIITOS!

Leirikuvia esim. täältä.

Sitten katsastuksiin.

Leimauksen aikana ja sitä ennen tehdyt treenit olivat pistäneet kropan tiukille ja jalat pieneen juntturaan. Niinpä olo oli epävarma ainakin kisaa edeltävänä iltana. Matkustimme perjantaina Tampereen seudulle majapaikkaan lähemmäksi Poria, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu. Kiitos Arille ja Erjalle!

Lauantaina aamulla söin tuhdin aamupalan, pistelin poskeen tavalliset Herbalifet ja sillee... Fyysisesti olo oli edeltävään päivään verrattuna erinomainen. Josko sittenkin se huippuvire osuu jo tänään? Saapuminen kisapaikalle tapahtui odottavin mielin. Kilpailukeskuksen tarkastus ja kamojen vaihtoon. Kynnyksellä pitäisi kykkiä melko pitkään.

Vettä tihutteli, kun porukkaa alkoi poistumaan kynnyksen katetulta alueelta verryttelemään... Eikka kysäisee: "Onko kunto hyvä?" Vastaan kylmän viileästi: "Superkompensaatio osuu vasta iltapäivän kisaan." Oikeastaan tunnelma on ihan rento. Vaikka kyllä pieni totisuus näkyy kaikista. Nyt on isot kisat kyseessä...

Sulkeudun puoli tuntia ennen lähtöäni omiin mietteisiini. Vesisade alkaa juuri sopivasti voimistumaan. Suoritan rauhallista hölkkäilyä, joka sisältää tarpeellisia ja tarpeettomia hermopyrähdyksiä ja niin edelleen. Kertaan faktat ja omat tavoitteeni sekä kisan taktiikan. Mikä kisa, vahvuudet, asiat joihin kiinnitän huomiota, tavoitteeni fysiikan, suorituksen hallinnan, suunnistuksen ja ympäristön suhteen, sijatavoite jne... Lähtöhetkelläni sade taisi olla kaikkein voimakkainta sinä päivänä. ASIAA!!!

K-1
Suunta kompassiin, tien ylitys ja turhaa harhailua puskaisella alueella. Liika kiire kostautui luullakseni noin 30 sekunnin verran, kun en malttanut löytää kartalta tienylityskohtaani ja kulkea polkuja pitkin. Kuitenkin isolle polulle ihan nätisti, josta etsin selkeää kohtaa metsään lähtöä varten. Sellaista ei löydy, mutta katselen edessä oikealla nousevaa harjannetta ja poistun polulta. Luen tasan kaksi harjannetta, ja sen, millä puolella harjannetta notko on. Rasti tulee vastaan, hieman vahingossakin...

1-2
Suunta kompassiin, pikkuisen vinoksi ja muodoista paikantaen takakautta rastille. Pelin henki valkenee, rastit ovat älyttömissä piiloissa ja kompassisuunnan on oltava tarkempi.

2-3
Etsiskelen vähän uraa alle. Pari ojan ylitystä siihen matkaan mahtuukin. Luen rastiympyrän maaston itselleni selväksi ja siirryn käyräviidakkoon kiven kohdalta. Rastilippu suuressa notkossa näkyy kauas.

3-4
Lähtösuunta kuviorajan tuntumaan. Rasti tulee itsestään vastaan, kun vaan malttaa mennä tarpeeksi pitkälle.

4-5
Suunnalla mäen päälle, josta löydän jälleen RASTIN. Tälläkin kertaa se sijaitsee supassa.

5-6
Kompassisuunnalla ojan yli kumparesyherikköön, josta rasti kävelee jälleen vastaan. Kutoselle mennessä pitkä väli on jo luettu valmiiksi.

6-7
Meno santapolulla on tuskaista. Yritä siinä nyt sitten eteenpäin päästä! Polkuja pitkin aina ojanylitykseen asti, jossa huomaan myös 2min edellä lähteneen Alpin. Homma on sujunut toistaiseksi hyvin. Rinne kävellen ylös ja juosten alas. Rasti näkyy hyvin kauas. Peilaan kuitenkin varmistellen vielä hietikkojen ja metsien rajoihin.

7-8
Samalla taktiikalla seuraavalle. Puska erottuu selvästi. Parin kumpareen päältä notkorastille, jonka Arvolan Miika paljasti siellä käydessään.

8-9
Harjanteen päälle ja varmuuden vuoksi jo pikkupolkua alas, jos uria ei olisi syntynytkään vielä pusikkoiseen rinteeseen. No, olihan niitä jo reilusti, mutta pääsin silti Alppia ja Arvolaa ennen rastille.

9-10 Takaisin mäen päälle, jossa luen polunristeyksen väärin. Ajaudun sivuun, mistä tuli muutama sekunti takkiin. Toisesta polunristeyksestä alas notkorastille.

10-11
Pidempi väli, jossa yritän katsella polkuja, mikä osoittautuu mahdottomaksi. Annan vetovuoron toisille. Katselen kompassia, ja yritän löytää selviä neniä, en onnistu. Huomaan mökin kaukana vasemmalla, ja siihen peilaten käännän oikealle. Beachin rajaan tullessani katselen jalanjälkiä, mutta selvä metsäsaareke paljastaakin jo pian rastin sijainnin.

11-12-M
Viimeisellekin rastille kykenen vielä menemään maltilla. Hyvä! Varmuuden vuoksi hieman vasemalta, jos sattuisin näkemään loppuviitoituksen ennen rastia. Se näkyikin ja johdatti minut suoraan 50:lle. Kierto oli oman arvion mukaan ehkä 19 metrin luokkaa, joten ei paha. Lopussa oli hyvä painaa, vaikka naisten rastin viitoitus hieman hämäsikin. Maalissa kärkeen, joka piti melko hyvin. Tappiota voittajalle eli Vainiolle tuli "vain" 1.44.

Fiilis oli ensimmäisen lenkin jälkeen erinomainen. Pieni ero seuraaviin kuitenkin harmitti. Alle 30sek parannus olisi riittänyt 4. sijaan. Vaikka valitsijat varmasti tietävät sen, että aikaero on pieni, niin siltihän se oma nimi on muutaman rivin alempana. Ei sille vaan voi mitään.

Väliajalla söin ja join enrgistä ruokaa. No en mitään sen ihmeellisempää pöperöä. Kunhan sain vain vatsan pohjalle jotain. Sitten palasin kilpailukeskukseen, palasin kämpälle takaisin hakemassa numeroni ja vielä käytiin kaupassa ennen omaaa lämmittelyä sekä toisen keskimatkan starttia.

Lähtöön valmistautuminen onnistui hyvin. Pystyin unohtamaan muut ja keskittymään olennaiseen. En lähtenyt vetämään show:ta kavereiden keskelle, vaan valmistauduin suoritukseen samalla tavalla kuin normaaliin kilpailuun.

Eipä siinä muuta sitten. Saaren Tonin sai ykkösellä kiikariin. 6:n jälkeen kiinni. Ja loppumatka mentiinkin vuorovedoin. Toinen oikoi toisen pienetkin mutkat. lopussa tuli pieni keskittymiskatkos ja noin 20sek virhe. Loppuaika kuitenkin hyvä. Tällä kertaa "vain" 1.11 Vainioon ja sija 8. Yhteiskilpailussa lopulta kuudes. Loistavaa!

Tässä vielä kartta. Selvempää en jaksanut yrittää kuvata. Pitää oikeasti hommata se skanneri... Nyt siihen olisi vielä rahaa... Sinisellä katkoviivalla ensimmäinen kisa. Punaisella merkittävimmät erot toiselta pätkältä.

Eiköhän se pitkän analyysi tule ennen Jukolaa.

Huomenna käydään poikien kanssa fiilistelemässä Usmilla yötä.